Systemaattinen katsaus «Dorrington S, Roberts E, Mykletun A ym. Systematic...»1 käsitteli fit note -tutkimusta Isossa-Britanniassa vuoden 2010 jälkeen. Fit note mahdollistaa osittaisen työkykyisyyden toteamisen kiinnittämällä huomioita jäljellä olevaan työkykyyn ja hakemalla ratkaisuvaihtoehtoja työn tekemiselle. Katsaukseen haettiin 16–65-vuotiaiden työntekijöiden tutkimuksia ajalta 1.4.2010–1.11.2017. Erityisesti oli tarkoitus selvittää, onko uusi "maybe fit"-kategoria käytössä, ehdotetaanko työjärjestelyjä, onko fit note lisännyt työhönpaluuta ja onko fit note lyhentänyt sairauspoissaoloja. Laajimman yksittäistutkimuksen mukaan 6,5 % yleislääkäreistä suositteli maybe fit -kategoriaa, ja heistä valtaosa suositteli työjärjestelyjä. 7 tutkimuksen ja 13 artikkelin pohjalta tutkijat totesivat, että muuttunutta fit note -käytäntöä ei ole riittävästi tutkittu, ja että tutkimusnäyttö uuden käytännön sairauspoissaoloja vähentävästä vaikutuksesta on riittämätöntä.
Laadullinen semistrukturoitu kasvokkain toteutettu haastattelututkimus «Sylvain C, Durand MJ, Maillette P. Insurers' Influ...»2 selvitti vakuuttajan vaikutusta lääkärin käytäntöihin koskien tavallisia mielenterveyden häiriöitä sairastavia potilaita. 4 rajoitetta ja 2 hyödyllistä asiaa tunnistettiin haastatteluissa, rajoitteissa vakuuttajan edellyttämät lomakkeet aikatauluineen, vakuutusäännökset, vakuutuslääkärin poikkeava arvio ja työtekijän huoli vakuuttajan vaatimuksista. Hyödyllisenä koettiin nopea pääsy muuten vaikeasti saataviin erityispalveluihin, kuten ammatilliseen kuntoutukseen tai psykiatrin konsultaatioon, ja vakuuttajan asettama "paine" myös tuki lääkäriä työntekijän hoitoonohjauksessa koskien eri valintojen, kuten hoidosta kieltäytymisen, mahdollisia vakuutusseuraamuksia.
Tutkimuksen «Faber E, Burdorf A, van Staa AL ym. Qualitative ev...»3 kohteena oli hollantilaisten ortopedien ja työterveyslääkäreiden kommunikaatio tuki- ja liikuntaelinsairailla, joiden sairaus saattoi vaikuttaa työkykyyn. Kommunikaation parantamiseksi laadittiin 5 ortopedin ja 5 työterveyslääkärin 2 konsensustapaamisen pohjalta lomake tiedonkulkua varten. Potilaita haastateltiin puhelimitse ja lääkäreitä kasvokkain semistrukturoidusti. 8 lomaketta käyttäneestä potilaasta 7 osallistui, 4 toipui ennen työterveyshuoltokontaktia eli 4 lomake toimitettiin työterveyshuoltoon, ja lääkäreistä haastatteluun osallistui lopuksi 3 ortopedia ja 3 työterveyslääkäriä (3 ortopedia käytti lomaketta, alkuperäinen tutkimuksellinen tavoite oli 10 lomaketta käyttävää ja ei-käyttävää ortopedia, ja osallistunutta 7 potilasta hoiti 6 työterveyslääkäriä, joista puolet eli 3 osallistui tutkimushaastatteluun). Niukan osallistujamäärän vuoksi määrällinen tutkimusasetelma muutettiin laadulliseksi. 5/6 lääkäriä oli sitä mieltä, että lomake voi soveltua potilaille, jotka eivät toivu tavanomaisesti. Hollantilainen järjestelmä poikkeaa suomalaisesta monin tavoin.
Kontrolloidun satunnaistamattoman belgialaistutkimuksen «Mortelmans AK, Donceel P, Lahaye D ym. Does enhanc...»4 tarkoituksena oli selvittää, voiko vakuutuslääkärin ja työterveyslääkärin tiedonkulkua parantamalla nopeuttaa sairauslomalla olevien potilaiden työhönpaluuta. Tiedonkulun parantamiseksi laadittiin lomake, jolla tieto kulkee vakuutus- ja työterveyslääkärin välillä. Lomake sisälsi muun muassa demografisia ja sosioekonomisia, elämäntapoihin ja terveyteen, ja työhön ja sairauslomaan liittyviä kysymyksiä. Osallistujien tuli olla Pohjois-Belgiassa 18–50-vuotiaita työntekijöitä 1–12 kuukautta kestäneellä sairauslomalla ajankohtana 10/2001–7/2002. Seuranta päättyi 7/2003. Tutkimukseen pyydettiin 1 883 potilasta, joista 1 564 (84 %) osallistui, 370 osallistujaa/ryhmä arvioitiin tarvittavan eron osoittamiseen päätulosmuuttujassa. Osallistujista 505 muodosti interventio- ja 1 059 kontrolliryhmän. 1 553 (99 %) jatkoi tutkimuksen loppuun. Päätulosmuuttuja oli sairauspoissaolo vuoden kuluttua sen alkamisesta. Interventioryhmästä 86 % ja kontrolliryhmästä 84 % eivät olleet vuoden kuluttua sairausloman alkamisesta sairauslomalla (95 % luottamusväli 0,91–1,15), interventiosta ei seurannut tilastollisesti merkittäviä eroja ryhmien välille.
Ruotsalaisille alle 65-vuotiaille psykiatreille, jotka työskentelivät pääosin psykiatrian alalla ja tekivät viikoittain sairauspoissaoloarvioita kohdistetun kyselyn mukaan «Nilsson GH, Arrelöv B, Lindholm C ym. Psychiatrist...»5 (vastaajien N = 579) noin kolmasosa arvioi itse kirjoittavansa kuukausittain tarpeettoman pitkiä sairauspoissaoloja vakuutus- tai terveydenhuoltojärjestelmään liittyvistä syistä.
Osasairauspäiväraha ja sitä koskevat tutkimukset on käsitelty ydinkysymyksessä 12 «Miten arvioidaan kokopäiväisen sairauspoissaolon vaihtoehdot ja kuka ne arvioi?»1.