Enterokokit ovat luonnostaan tavallista resistentimpiä bakteereja. Ne ovat resistenttejä muun muassa kefalosporiineille. Enterokokki-infektioiden hoidossa joudutaan käyttämään eri lääkkeitä kuin kyseessä olevan infektion empiiriseen hoitoon yleisesti suositeltuja lääkkeitä. Enterokokkien taudinaiheuttamiskyky on vähäinen. Tämän vuoksi näiden lajien kliinisen merkityksen arvioiminen on hankalaa. Jos katsotaan vain bakteeriviljelyyn perustuvia tilastoja, enterokokki näyttäisi olevan kohtalaisen merkittävä virtsatieinfektioiden aiheuttaja. Luotettavan virtsanäytteen ottamiseen liittyvät seikat saattavat johtaa siihen, että viljelylöydökset yliarvioivat enterokokkien todellista merkitystä.
Puhtaasti lasketun virtsanäytteen ja katetroimalla otetun näytteen oikeellisuutta verrattiin premenopausaalisilla, kystiittiä sairastavilla naisilla «Hooton TM, Roberts PL, Cox ME ym. Voided midstream...»1. Puhtaasti lasketun virtsan Escherichia coli -löydös oli hyvin luotettava verrattuna katetrinäytteeseen. Enterokokkien osalta näin ei ollut vaan valtaosassa tapauksista, joissa puhtaasti lasketussa virtsassa kasvoi, usein suurikin määrä, enterokokkia, katetrinäytteessä sitä ei kasvanut. Aivan sama asia todettiin Streptococcus agalactiae -bakteerin (B-ryhmän streptokokki, GBS) osalta. Suosituksen mukaan tällaisilta potilailta ei normaalisti tulisi ottaa viljelynäytettä, vaan hoitaa tauti oireiden perusteella ensisijaisesti E. coli -infektiona. Tämä hyvin tehty tutkimus osoittaa, kuinka helposti puhtaasti laskettu virtsanäyte huolellisestikin otettuna näyttäisi kontaminoituvan niin enterokokeilla kuin GBS-kannoilla. Tämän vuoksi enterokokki- ja GBS-löydöksiin tulee suhtautua kriittisesti.
Enterokokin merkitystä katetriperäisissä virtsatieinfektioissa selvitettiin «Armbruster CE, Prenovost K, Mobley HL ym. How Ofte...»2 tekemässä tutkimuksessa, jossa verrattiin kliinisen virtsatieinfektion diagnoosia standardoituihin kriteereihin ja tämä suhteutettiin vielä bakteerilöydöksiin. Staphylococcus aureus - ja enterokokkilöydösten yhteydessä standardikriteerit täyttyivät kaikkein heikoimmin. Tätä voi selittää oireeton bakteruria tai näytteiden kontaminoituminen. Tämän perusteella tässäkin potilasryhmässä enterokokkilöydösten kliininen merkitys tulee arvioida huolellisesti.