Painon puheeksi ottaminen lihavan potilaan hoidossa

Painon puheeksi ottaminen

• Painon puheeksi ottaminen koetaan terveydenhuollossa haastavaksi: hyvää tarkoittava keskustelunavaus saattaa herättää potilaassa kielteisiä tunteita ja torjuvan tai loukkaantuneen reaktion ja tulkinnan syyllistämisestä. Harva potilas kuitenkaan haluaa olla lihava, ja useimmat toivovat apua painonhallintaan. Niin lihavuuden terveysriskeistä huolestuneet ammattilaiset kuin apua toivovat, mutta häpeää ja syyllisyyttä tuntevat potilaatkin ovat tähän kohtaamattomuuteen turhautuneita (esim. «Kirk SF, Price SL, Penney TL ym. Blame, Shame, and...»1). Miksi yhteinen intressi ei vastaanottotilanteessa kohtaa?

Painon erityisyys puheenaiheena

• Ammattilaiselle lihavuus näyttäytyy ensisijaisesti terveyskysymyksenä, ja lääketieteellinen tutkimustieto lihavuudesta on tietoa yleisellä tasolla. Potilaalle taas lihavuus voi olla syvästi henkilökohtainen, koko muuhun elämään liittyvä asia, joka ei ole eristettävissä pelkäksi terveyskysymykseksi. Kehon paino on yhteydessä esimerkiksi kehonkuvaan «Weinberger NA, Kersting A, Riedel-Heller SG ym. Bo...»2, minäkuvaan ja itsearvostukseen «Carels RA, Burmeister J, Oehlhof MW ym. Internaliz...»3, psyykkiseen hyvinvointiin «Rajan TM, Menon V. Psychiatric disorders and obesi...»4, «van Zutven K, Mond J, Latner J ym. Obesity and psy...»5 ja sosiaaliseen ja taloudelliseen asemaan «Newton S, Braithwaite D, Akinyemiju TF. Socio-econ...»6. Myös lihavien kokema syrjintä ja leimaaminen ovat yleisiä «Sutin AR, Stephan Y, Grzywacz JG ym. Perceived wei...»7.
• Lihavuus on hyvin poikkeuksellinen tila verrattuna moniin muihin somaattiseen terveyteen vaikuttaviin tiloihin: henkilökohtaiset kokemukset ja kaikki ne merkitykset, joita potilas lihavuudelleen antaa, eivät ole jätettävissä vastaanottohuoneen ulkopuolelle. Painon tullessa puheeksi potilaassa voivat viritä aiemmat, ikävät muistot ja tunteet.

Potilaslähtöisyys onnistumisen avaimena

• Jos sensitiivisen aiheen puheeksi ottamisen pulma nähdään näkökulmien kohtaamattomuutena, pulmaa voi ratkaista vaihtamalla näkökulmaa potilaslähtöisemmäksi. Yksinkertaistettuna potilaslähtöisyys tarkoittaa sitä, että ammattilainen kuuntelee ja kysyy enemmän kuin jakaa tietoa tai neuvoja. Kunkin potilaan yksilöllistä näkökulmaa – mitä lihavuus hänelle merkitsee, mikä sen historia on, mitä hän jo on yrittänyt sille tehdä, ja minkälaista apua hän toivoo – ei voi tavoittaa muulla tavalla kuin yleistävistä oletuksista luopumalla ja häneltä itseltään kysymällä.

Painon puheeksi ottaminen motivoivan haastattelun hengessä

• Motivoiva haastattelu lienee tunnetuin ja tutkituin potilaslähtöisen kommunikoimisen tapa, jota voidaan hyödyntää terveydenhuollossa edistämään potilaiden motivoitumista osallistumaan omaan hoitoonsa ja sitoutumaan elämäntapamuutoksiin «Miller WR, Rollnick S. Motivational interviewing. ...»8. Sen avainelementtejä ovat hyvän yhteistyösuhteen luominen, potilaan arvon ja autonomian hyväksyminen, myötätuntoisuus, ja potilaan oman muutosmotivaation herätteleminen.
• Tilanteessa, jossa paino vasta otetaan puheeksi, keskeiset kommunikointitekniikat ovat avointen kysymysten esittäminen (kysymykset, joihin ei voi vastata vain "kyllä" tai "ei") ja heijastava kuuntelu (esim. potilaan kertoman toistaminen lyhyesti; sen varmistaminen, että on ymmärtänyt potilaan kertoman oikein; jatkokysymysten esittäminen).

Oikea ajoitus on tärkeä

• Motivoivan haastattelun ensimmäisenä vaiheena on hyvähenkisen yhteistyön luominen. Kaikki muu seuraa vasta sen jälkeen. Siksi painon puheeksi ottamisessa erityisen tärkeätä on oikea ajoitus: vasta kun potilas kokee, että ammattilainen on "hänen puolellaan", yhteistyöhenkinen ja rakentava keskusteleminen painosta on mahdollista. Tämä merkitsee esim. sitä, että potilaan toivomat asiat on ensin käsitelty. Mistä sitten tietää, että potilaan kanssa on muodostumassa hyvä yhteistyösuhde? Miller ja Rollnick kehottavat ammattilaista kysymään itseltään «Miller WR, Rollnick S. Motivational interviewing. ...»8:
  • Onko potilaasta luontevaa keskustella kanssani?
  • Annanko tukea ja onko minusta apua potilaalle?
  • Ymmärränkö tämän potilaan näkökulmaa ja huolia?
  • Tuntuuko keskustelu itsestäni luontevalta?
  • Tuntuuko tämä yhteistyöhenkiseltä kumppanuudelta?
• Jos pyrkii keskustelemaan niin, että voi vastata yllämainittuihin myönteisesti, painosta keskusteleminen sujuu todennäköisesti hyvin.

Kysyminen toimii informointia paremmin

• Reims ja Ernst «Reims K, Ernst D. Using Motivational Interviewing ...»9 ovat laatineet käytännönläheisen kuvauksen siitä, kuinka ammattilainen voi ottaa painon puheeksi ja käydä keskustelua painonhallinnasta motivoivan haastattelun hengessä ja sen periaatteita ja tekniikoita hyödyntäen. Heidän mukaansa yksinkertainen nyrkkisääntö on noudattaa kysy – kerro – kysy -periaatetta: ammattilaisen kannattaa aloittaa ja päättää jokainen oma ajatus, informointi tai toteamus kysymyksellä. Painon puheeksi ottamisessa periaatetta voisi soveltaa vaikkapa näin:
• Kysy: "Voisiko muutaman sanan vaihtaa tuosta painosta?"
• Kerro: "Näen täältä, että painosi on jonkin verran noussut vuoden mittaan."
• Kysy: "Mitä itse tästä ajattelet?" / "Oletko itse huomannut?"

Kommentti:

• Painon puheeksi ottamisen ja painonhallinnasta keskustelemisen haastavuus tulee usein siitä, että potilaan henkilökohtainen näkökulma omaan lihavuuteen ja ammattilaisen terveysnäkökulma lihavuuteen eivät kohtaa. Keskusteleminen helpottuu, kun ammattilainen toimii potilaslähtöisesti, pyrkien kuulemaan ja ymmärtämään kunkin potilaan yksilöllistä kokemusta. Kommunikointitekniikoiden hallitsemista tärkeämpää on keskustella niin, että kuuntelee ja kyselee enemmän kuin informoi ja neuvoo. Potilaslähtöisyys on yksilöllisen hoidon edellytys. Lisäksi potilas motivoituu omista sanoistaan, ei ammattilaisen neuvoista.