Motivoiva haastattelu ja ratkaisukeskeinen työskentelytapa

Motivoiva haastattelu ja ratkaisukeskeinen työskentelytapa potilaslähtöisen ohjauksen keinoina

• Motivoivalle haastattelulle ja ratkaisukeskeisen lyhytterapian menetelmiä hyödyntävälle työskentelytavalle on yhteistä potilaan ja tämän itsemääräämisoikeuden ehdoton kunnioittaminen ja usko potilaaseen. Perustana molemmissa on tasaveroisen yhteistyösuhteen luominen – kaikki muu ammattilaisen toiminta tulee vasta sen jälkeen. Kummassakin on ajatuksena etsiä ja vahvistaa sitä "hyvää" (esim. motivaatiota, kyvykkyyttä, elintapojen toimivia puolia), joka potilaassa jo on, sen sijaan että potilasta pyrittäisiin muuttamaan. Taitava ohjaaja ei neuvo eikä puske, vaan voimaannuttaa potilaan neuvomaan itse itseään.

Motivoiva haastattelu

• Motivoiva haastattelu on paljon käytetty ohjaustekniikka tai keskustelemisen tapa, joka on kehitetty toimimattomaksi osoittautuneen, terveysriskejä korostavan ja autoritäärisen valistuksen tilalle «Miller WR, Rollnick S. Motivational interviewing. ...»1, «Elwyn G, Dehlendorf C, Epstein RM ym. Shared decis...»2. Menetelmän nimi viittaa siihen, että ammattilaisen suositukset ja neuvot eivät saa potilasta muuttamaan käyttäytymistään, vaan ratkaisevaa on potilaan oma motivaatio, ts. halu, valmius ja kyvykkyys muutokseen sekä muutoksesta odotettavissa olevien hyötyjen arvostaminen. Motivaatiota herätellään potilasta haastattelemalla, eli kysymyksiä esittämällä ja kuuntelemalla.
• Yhtenä taustaoletuksena on, että muutoksen este on usein potilaan kokema ristiriita muutoshalun ja vanhoissa tavoissa pitäytymisen halun välillä. Kysymällä esimerkiksi niistä hyödyistä ja haitoista, joita potilas kokee nykytilanteessa, ja joita hän toisaalta näkee muutoksesta koituvan, ammattilainen tekee ristiriidan potilaalle näkyvämmäksi. Potilaan oma oivallus ja kokemus valinnanvapaudesta edistävät muutosmotivaatiota.
• Motivoivan haastattelun keskeisiä menetelmiä ovat avoimien kysymysten esittäminen, muutospuheen huomaaminen, ns. heijastava kuuntelu eli potilaan kertoman toistaminen tai toteaminen, sekä yhteenvetojen tekeminen keskustelun kuluessa. Menetelmän hallitseminen edellyttää perehtymistä ja kouluttautumista.

Ratkaisukeskeinen työskentelytapa

• Ratkaisukeskeisen lyhytterapian menetelmät soveltuvat monenlaisiin vuorovaikutustilanteisiin, myös elintapaohjauksessa käytettäviksi «Zhang A, Franklin C, Currin-McCulloch J ym. The ef...»3, «Anglé S. Piilevän motivaation jäljillä. Ratkaisuke...»4, «Anglé S, Mustajoki P. Motivoiva keskustelu [online...»5. Ratkaisukeskeinen lähestymistapa on kehitetty "ongelmakeskeisen" lähestymistavan vastakohdaksi. Potilaan ongelmien ja niiden syiden etsimisen sijaan päähuomio suunnataan potilaan toiveisiin, onnistumisiin, voimavaroihin ja jo tapahtuneen edistymisen syihin. Ratkaisukeskeinen elintapaohjaus etenee vaikkapa seuraavasti:

1. Ratkaisukeskeinen ohjaus alkaa sen selvittämisellä, mitä potilas itse toivoo yhteiseltä keskustelulta, ammattilaisen tapaamiselta ja/tai koko ohjausprosessilta. Ammattilaisen kannattaa kysyä, mikä on se muutos, jota potilas toivoo, ja mitä on se apu, jota hän kaipaa. Esim.: "Mitä toivot tältä tapaamiselta? Mikä saisi sinut sanomaan, että keskustelu oli hyödyllinen?". "Kerroit, että sinulla on huonoja hoitokokemuksia. Mikä tekisi tästä paremman kokemuksen?"
2. Seuraavaksi potilasta autetaan muotoilemaan muutostoiveet käyttäytymisen kielelle ja toimintaa koskeviksi tavoitteiksi, sillä potilas voi vaikuttaa suoraan vain omaan käyttäytymiseensä. Näin vältetään myös epärealistiset ja abstrakteiksi jäävät tavoitteet. Esim. normaalipainoa toivovalta voi kysyä: "Miten pysyvää normaalipainoa tavoitteleva henkilö toimii?".
3. Kannattaa tarkastella, mikä potilaan elämässä, käyttäytymisessä ja elintavoissa jo on hänen toiveittensa ja tavoitteidensa suuntaista. Mitä painonhallintatekoja hän jo tekee? Mikä elintavoissa on jo "hyvää" – ja mikä sen selittää tai mahdollistaa? Onko hän jo tehnyt muutoksia? Kuka tai mikä potilasta auttaa ja tukee?
4. Potilasta kannustetaan jatkamaan ja lisäämään sitä, mikä jo on hyvin, toimii, tai vie kohti tavoitetta. Jo toimivan jatkaminen ja lisääminen on usein potilaalle helpoin ensiaskel kohti toivottua muutosta. Tämä myönteisyyden ja onnistumisen kautta liikkeelle lähteminen on useimmille potilaille motivoivaa. Jatkossa olennaista on kannustaa potilasta ja auttaa häntä löytämään itse ratkaisuja mahdollisiin pulmiin ja muutoksen esteisiin.

Yhteenveto

• Potilaslähtöinen ohjaaja kysyy, kuuntelee ja kannustaa. Kysyminen on voimakas interventio, sillä se saa potilaan pohtimaan ja oivaltamaan itse. Olennaista ei edes ole, osaako potilas heti vastata. Kysymysten esittäminen on hänelle viesti: Sinä olet oman elämäsi päähenkilö, valta ja päävastuu hyvinvoinnistasi on sinulla itselläsi.