Tunnesyöminen lapsilla ja nuorilla

Tunnesyömisen ja muiden syömisen hallinnan ongelmien tunnistaminen lapsilla ja nuorilla.

Lasten lihavuuden kliinisen hoidon asiantuntijoista koostuvan The European Childhood Obesity Groupin kokoamassa systemoimattomassa katsauksessa annetaan käytännönläheisiä ehdotuksia lihavien lasten hallitsemattoman syömisen tunnistamiseen «Braet C, O'Malley G, Weghuber D ym. The assessment...»1. Ehdotukset perustuvat keskeisimpiin syömisen hallinnan ongelmia selittäviin teorioihin, niistä 1960-luvulta alkaen kertyneeseen tutkimusnäyttöön, sekä tutkijoiden kliiniseen kokemukseen.

Katsauksen mukaan voidaan eritellä useita yksilöön liittyviä psykologisia tekijöitä, jotka saavat meidät syömään hallitsemattomasti ja yli tarpeen: voimakas syömisen rajoittaminen, alttius mieliteoille ja ruokaan liittyviin yllykkeisiin reagoimiselle, sekä taipumus pyrkiä käyttämään syömistä tunnesäätelyn keinona (ns. tunnesyöminen). Ongelmallinen liikasyöminen voi liittyä myös psykososiaalisiin ongelmiin, lapsen ja nuoren kohdalla esim. perheen ongelmiin.

Kirjoittajat ehdottavat pulmallisen syömiskäyttäytymisen kartoittamisen aloittamista esimerkiksi selvittämällä seuraavia asioita:

1. Ilmaiseeko lapsi syövänsä suuria ruokamääriä tai ilmeneekö hänellä syömisen hallinnan menettämistä?
2. Ajatteleeko lapsi kovasti ruokien ja syödyn määrän rajoittamista, tai onko hänellä voimakkaita kehon painoon ja muotoon liittyviä huolia?
3. Ilmeneekö lapsella tunnesyömistä? Onko vanhempi havainnut tämän?
4. Esiintyykö lapsella voimakkaita mielitekoja, vaikeutta vastustaa ruokaan liittyviä yllykkeitä, tai raportoiko hän "addiktion kaltaista" liikasyömistä?
5. Onko perheessä vanhemmuuteen liittyviä ongelma, tai ilmeneekö lapsella käyttäytymisongelmia?

Alkukartoituksessa ilmenneiden lapsen, nuoren ja/tai perheen pulmien perusteella ammattilainen voi kysyä niistä tarkemmin esim. seuraavanlaisin kysymyksin:

1. Yritätkö joskus tietoisesti rajoittaa tai vähentää syömäsi ruuan määrää, koska niin on mielestäsi parempi painosi kannalta?
2. Naposteletko joskus, kun tunnet itsesi yksinäiseksi tai pitkästyneeksi?
3. Onko sinun joskus vaikea hillitä syömistä nähtyäsi tai haistettuasi ruokaa?
4. Tunnetko olosi epämukavaksi, kun sinulla ei ole riittävästi ruokaa saatavilla?
5. Onko lapsella muita ongelmia lihavuuden lisäksi?
6. Raportoivatko vanhemmat, että lasta on vaikea kasvattaa?

Katsauksen kirjoittajien mielestä on suositeltavaa selvittää lapsen tai nuoren ja hänen perheensä pulmia vapaamuotoisella haastattelulla. Myös valmiita kyselylomakkeita voi käyttää (esim. the Duch Eating Behavior Questionnairen (DEBQ) versioita lapsille ja vanhemmille), mutta niidenkin antamat tulokset kannattaa aina varmistaa vielä haastattelun avulla.

Kommentti: Mitä ammattilainen voi tehdä, jos esiin tulee syömiskäyttäytymisen ongelmia tai muita psykososiaalisia pulmia lihavan lapsen tai nuoren hoidon yhteydessä? Psykologisten ongelmien selättämiseen ei ole nopeaa ja helppoa, valmista ratkaisua. Kuitenkin jo ongelmien tunnistaminen ja ääneen sanominen on tärkeää, sillä ne voivat mutkistaa lihavuuden hoitoa. Vaikeuksien huomaaminen on muutoksen alku ja edellytys. Ammattilainen ei voi ratkaista psykologisia ongelmia potilaan puolesta, mutta hän voi kannustaa potilasta löytämään itse uusia tapoja toimia ja omia ratkaisuja, sekä ohjata psykologisen tai psykiatrisen avun piiriin. Jo yhteinen keskusteleminen – kuulluksi tuleminen – auttaa potilasta.