Pienten lasten traumojen diagnostiikan erityispiirteet
Vauvojen ja leikki-ikäisten traumaperäisten häiriöiden diagnostiikkaa varten on omat diagnostiset kriteerinsä DSM5-tautiluokituksessa (6-vuotiaille ja sitä nuoremmille lapsille) ja Zero-to-Three-työryhmän laatimassa DC: 0–5 tautiluokituksessa «Zero to Three. DC: 0–5 Diagnostic Classific...»1, joka on tarkoitettu 0–5-vuotiaiden lasten häiriöiden diagnostiikkaan. Tautiluokitukset sisältävät keskeisiltä osiltaan samankaltaiset kriteerit, mutta koodisto on joiltakin osin erilainen. Pikkulapsille ominaisena mieleen tunkeutumista ilmentävänä oireena molemmat tautiluokitukset sisältävät muun muassa tapahtuman toistamisen leikissä. DC: 0–5 tuo lisäksi yhtenä pikkulapsille ominaisena traumaoireena tapahtumaan kiinni jäämisen (preoccupation) ja toistuvat kyselyt siitä. DC: 0–5 tautiluokituksen mukaan kaikenikäisille lapsille voi syntyä traumaperäinen häiriö, mutta alle 1 vuoden ikäisten lasten häiriöiden diagnostiikka on vaikeaa, koska lasten kielellinen ilmaisu ei ole silloin vielä kehittynyt. DC: 0–5 luokitusta ei ole toistaiseksi käännetty suomeksi.
Hoito
Pikkulasten hoidossa ovat heidän kehitysvaiheensa mukaisesti huolta pitävät aikuiset – yleensä vanhemmat – tiiviisti mukana. Traumaattisia tapahtumia kokeneiden pienten lasten hoidossa psykoterapeuttiset interventiot voidaan jakaa lapsi–vanhempi-psykoterapiaan (Child-Parent Psychotherapy CPP) «Lieberman AF, Van Horn P, Ippen CG. Toward evidenc...»2, kiintymyssuhdepohjaisiin interventioihin ja sosiaalisen oppimisen teorioihin pohjautuviin interventioihin «Osofsky JD, Stepka PT, King LS. Treating infants a...»3. Traumaperäisten oireiden hoitoon on näistä interventioista suunnattu vain CPP.
CPP on tarkoitettu alle 5-vuotiaiden lasten hoitoon. Hoitomuodon teoreettinen pohja on kiintymyssuhdeteoria «Bowlby J. Attachment. New York: Basic Books; 1969...»4, ja sen kehittymiseen on vaikuttanut Selma Fraibergin työskentely pikkulasten ja heidän vanhempiensa kanssa «Fraiberg S, Adelson E, Shapiro V. Ghosts in the nu...»5. Menetelmän kehittäjä on Alicia Lieberman työryhmineen «Lieberman AF, Van Horn P, Ippen CG. Toward evidenc...»2.
Sheree L. Toth tutkimusryhmineen on kartoittanut menetelmän vaikuttavuutta masentuneiden äitien ja heidän leikki-ikäisten lastensa kiintymyssuhteen laatuun ja lasten kognitiiviseen kehitykseen ja perheen ilmapiiriin. Työryhmä on raportoinut kiintymyssuhteen muuttuneen turvallisemmaksi intervention myötä «Toth SL, Rogosch FA, Manly JT ym. The efficacy of ...»6. Toth tutkimusryhmineen on myös tehnyt satunnaistetun kontrolloidun tutkimuksen, jossa verrattiin CPP-hoitoa kotikäynteihin yhdistettynä tavanomaiseen hoitoon ja ei-hoitoa saaneeseen vertailuryhmään «Toth SL, Maughan A, Manly JT ym. The relative effi...»7. Tutkimuksen tulosten mukaan CPP-hoitoa saaneen ryhmän lapset tuottivat leikkinarratiivitutkimuksessa (MacArthur Story Stem Battery, MSSB) «Bretherton I, Oppenheim D, Buchsbaum H, Emde RN, t...»8 vähemmän negatiivisia representaatioita kuin kahden muun ryhmän lapset. Myös äiti-lapsisuhteessa havaittiin myönteisiä muutoksia.
Dante Cicchettin tutkimusryhmä «Cicchetti D, Rogosch FA, Toth SL. Fostering secure...»9 kartoitti eri hoitomuotojen vaikutusta kaltoinkohtelua kokeneiden pienten lasten kiintymyssuhteen laatuun. Yhteensä 137 perhettä, joissa oli esiintynyt kaltoinkohtelua, jaettiin CPP-hoitoryhmään, psykoedukaatiota vanhemmuuteen saavaan ryhmään tai tavanomaista hoitoa saavaan ryhmään. 4. ryhmän muodostivat toimeentulotukea saaneet perheet, joissa ei ollut kaltoinkohtelua.
CPP-hoitoryhmän ja psykoedukatiivisen vanhemmuusintervention ryhmän lapsilla todettiin turvallisempi kiintymyssuhdekehitys kuin kahden muun ryhmän lapsilla «Cicchetti D, Rogosch FA, Toth SL. Fostering secure...»9.
Lasten PTSD-oireiden lievittymistä kartoittaneet tutkimukset on esitetty näytönastekatsauksessa «Lapsi-vanhempi-psykoterapia (CPP) saattaa vähentää perheväkivallalle ja muille kuormittaville elämäntapahtumille altistuneiden pikkulasten traumaperäisiä oireita.»C, «Lieberman AF, Ghosh Ippen C, VAN Horn P. Child-par...»10, «Ghosh Ippen C, Harris WW, Van Horn P ym. Traumatic...»11