Takaisin Tulosta

Lihavuuden erotusdiagnostiikka

Lisätietoa aiheesta
Kirsi Pietiläinen ja Milla Rosengård-Bärlund
3.3.2020
  • Hypotyreoosiin ja hyperkortisolismiin liittyy molempiin painonnousu, mutta vaikeassa lihavuudessa nämä ovat epätodennäköisiä aiheuttajia.
  • Hypotyreoosi
    • Kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikeutuessa paino usein nousee jonkun verran suolan ja nesteretention vuoksi.
      • Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvä painonnousu on harvoin enemmän kuin muutamia kiloja.
    • Hypotyreoosi on helppo poissulkea kilpirauhaskokein (verikoe).
      • Toisaalta tiedetään, että ylipainoisilla tyreotropiinipitoisuus on suurempi kuin normaalipainoisilla.
        • Laihduttaminen saattaa normalisoida tyreotropiinitason.
      • Näissä tilanteissa painonnousu ei johdu subkliinisestä hypotyreoosista, vaan siitä että ylipaino itsessään jarruttaa kilpirauhasen toimintaa. Silloin oikea hoito on laihduttaminen.
    • Jos toistomittauksissa todetaan hypotyreoosi ja potilaalla on siihen sopivat oireet, tyroksiinisubstituutiohoito toteutetaan tavanomaiseen tapaan.
  • Hyperkortisolismi
    • Hyperkortisolismi kannattaa poissulkea, jos potilaalla ilmenee painonnousun lisäksi muita hyperkortisolismiin sopivia oireita kuten
      • kohonnut verenpaine,
      • diabetes,
      • kuukasvoisuus,
      • rasvakudoksen kertyminen soliskuoppiin, niskakyhmy,
      • turvotukset,
      • ihon oheneminen, mustelmataipumus, vartalon striiat (merkkinä ihon sidekudosrakenteen repeilystä),
      • lihasheikkous ja lihaskato,
      • luukato.
    • Hyperkortisolismi ei kuitenkaan yleensä selitä vaikeaa lihavuutta.
    • Biokemiallisena seulontakokeena käytetään yleensä lyhyttä deksametasonikoetta.
      • Koe ei sovellu seulontaan estrogeenihoitoa saaville potilaille, vaan silloin käytetään vuorokausivirtsan vapaan kortisolin määritystä (dU -Kors-V).