Lihavuuden erotusdiagnostiikka
Lisätietoa aiheesta
Kirsi Pietiläinen ja Milla Rosengård-Bärlund
3.3.2020
- Hypotyreoosiin ja hyperkortisolismiin liittyy molempiin painonnousu, mutta vaikeassa
lihavuudessa nämä ovat epätodennäköisiä aiheuttajia.
- Hypotyreoosi
- Kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikeutuessa paino usein nousee jonkun verran suolan
ja nesteretention vuoksi.
- Kilpirauhasen vajaatoimintaan liittyvä painonnousu on harvoin enemmän kuin muutamia
kiloja.
- Hypotyreoosi on helppo poissulkea kilpirauhaskokein (verikoe).
- Toisaalta tiedetään, että ylipainoisilla tyreotropiinipitoisuus on suurempi kuin normaalipainoisilla.
- Laihduttaminen saattaa normalisoida tyreotropiinitason.
- Näissä tilanteissa painonnousu ei johdu subkliinisestä hypotyreoosista, vaan siitä
että ylipaino itsessään jarruttaa kilpirauhasen toimintaa. Silloin oikea hoito on
laihduttaminen.
- Jos toistomittauksissa todetaan hypotyreoosi ja potilaalla on siihen sopivat oireet,
tyroksiinisubstituutiohoito toteutetaan tavanomaiseen tapaan.
- Hyperkortisolismi
- Hyperkortisolismi kannattaa poissulkea, jos potilaalla ilmenee painonnousun lisäksi
muita hyperkortisolismiin sopivia oireita kuten
- kohonnut verenpaine,
- diabetes,
- kuukasvoisuus,
- rasvakudoksen kertyminen soliskuoppiin, niskakyhmy,
- turvotukset,
- ihon oheneminen, mustelmataipumus, vartalon striiat (merkkinä ihon sidekudosrakenteen
repeilystä),
- lihasheikkous ja lihaskato,
- luukato.
- Hyperkortisolismi ei kuitenkaan yleensä selitä vaikeaa lihavuutta.
- Biokemiallisena seulontakokeena käytetään yleensä lyhyttä deksametasonikoetta.
- Koe ei sovellu seulontaan estrogeenihoitoa saaville potilaille, vaan silloin käytetään
vuorokausivirtsan vapaan kortisolin määritystä (dU -Kors-V).
Artikkelin tunnus: nix02799 (050.124)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
