68-vuotias potilas lähetettiin sydäninfarktiepäilyn vuoksi sairaalaan. Potilaan oireena oli yleiskunnon heikkeneminen. Rintakipua ei esiintynyt, mutta EKG herätti epäilyn sepelvaltimotautikohtauksesta. EKG:ssä näkyy vasemman etuhaarakkeen katkos (LAHB), jossa frontaaliakseli on kääntynyt vasemmalle (tässä EKG:ssä -48°). Sen merkkinä vasemmanpuoleisten kytkentöjen V1 ja V3 R-aalto on madaltunut ja kytkennässä V2 nähdään Q-aalto. LAHB:lle tyypilliseen tapaan raajakytkennöissä I ja aVL todetaan korostunut R-aalto ja kytkennöissä II, III, aVF puolestaan S-aallon korostuminen. Kytkennöissä V4R, V8 tai V9 ei näy iskemialle ominaisia muutoksia. Potilaan tapauksessa EKG tulkittiin LAHB:lle tyypilliseksi eikä kiireellistä sepelvaltimoiden varjoainekuvausta katsottu tarpeelliseksi. Myöhemmin potilaalle tehdyssä sydämen UÄ-tutkimuksessa oli huono näkyvyys ja epäily septaalisesta liikehäiriöstä. Koska TnT-pitoisuus oli pysyvästi noin 550 ng/l, päädyttiin saman hoitojakson aikana diagnostiseen koronaariangiografiaan. Siinä todettiin sekä oikealla että vasemmalla puolen sileäseinäiset sepelvaltimot, joten sepelvaltimotautia ei todettu. EKG:ssä nähtävä etuseinämuutos selittyy täysin frontaaliakselin vasemmalle kääntymisestä, eikä kyseessä siten ole sairastetusta infarktista johtuva Q-aalto.
Kuva: Markku Eskola