REM-unenaikainen apnea-hypopneaindeksi näyttäisi olevan yhteydessä suurempaan oheissairastavuuteen.
Etenevässä 1 346 miestä ja 823 naista käsittävässä havainnoivassa tutkimuksessa «Bahammam RA, Al-Qahtani KM, Aleissi SA ym. The Ass...»1 tammikuusta 2003 joulukuulle 2017 tutkittiin REM-unipainotteisen uniapnean yhteyttä sukupuoleen ja muihin tekijöihin. REM-unipainotteisen uniapnean kriteerit olivat seuraavat: apnea-hypopneaindeksi (AHI) ≥ 5/t, REM-AHI/ei-REM-AHI > 2, ei-REM-AHI < 15/t ja vähintään 15 minuuttia REM-unta. REM-unipainotteinen uniapnea diagnosoitiin 17 %:lla. Sen esiintyvyys oli naisilla 25 % ja miehillä 12 %. Koko ryhmässä REM-unipainotteinen uniapnea oli itsenäisessä yhteydessä vähäisempään verenpainetaudin (OR 0,67; 95 % luottamusväli 0,45–0,99, p = 0,04), mutta suurempaan astman esiintyvyyteen (OR 2,19; 95 % luottamusväli 1,56–3,07, p < 0,01).
Wisconsin Sleep Cohortissa «Mokhlesi B, Finn LA, Hagen EW ym. Obstructive slee...»2 tutkittiin 1 451 aikuista, joilla oli unipolygrafiassa vähintään 30 minuuttia REM-unta. Heistä 742 tutkittavalle tehtiin lisäksi ambulatoriset verenpainemittaukset. Logistisissa regressioanalyyseissä vakioiduissa malleissa havaittiin yhteys REM-unenaikaisen AHIn ja verenpainetaudin esiintyvyyden välillä, vahvimmin niillä, joiden REM-AHI oli vähintään 15/t. Henkilöillä, joilla NREM-AHI oli korkeintaan 5/t, REM-AHIn kaksinkertainen nousu oli yhteydessä 24 % suurempaan verenpainetaudin riskiin (OR 1,24; 95 % luottamusväli 1,08–1,41). Pitkittäisanalyysissä havaittiin REM-AHIn luokkien ja verenpainetaudin kehittymisen välillä yhteys (p-trend = 0,017). NREM-AHI ei ennustanut verenpainetautia.
Toisessa Wisconsin Sleep Cohortin tutkimuksessa «Mokhlesi B, Hagen EW, Finn LA ym. Obstructive slee...»3 tutkittaville tehtiin vähintään kaksi 24 tunnin ambulatorista verenpainerekisteröintiä keskimäärin 6,6 vuoden seuranta-aikana. Kun verenpainelääkitystä käyttävät ja jo lähtövaiheessa niin sanottua non-dipping-verenpainetautia sairastavat henkilöt suljettiin pois, pitkittäisanalysiin jäi jäljelle 1 999 systolista ja 215 diastolista non-dipping-verenpainetautia sairastavaa. Systolinen ja diastolinen non-dipping määriteltiin unen- ja valveenaikaisten verenpaineiden suhteena > 0,9. Modifioidulla Poissonin regressioanalyysillä arvioitiin suhteellista riskiä REM-AHIn ja non-dipping-verenpainetaudin ilmaantuvuuden välillä samalla vakioiden NREM-AHIn ja muiden sekoittavien tekijöiden suhteen. Mitä suurempi REM-AHI oli, sitä suurempi oli systolisen ja diastolisen non-dipping-verenpainetaudin riski (p-trend = 0,021 systoliselle ja 0,024 diastoliselle non-dipping-verenpaineelle). Henkilöillä, joiden REM AHI ≥ 15, oli suurempi suhteellinen riski systolisen (2,84; 95 % luottamusväli 1,10–7,29) ja diastolisen non-dipping-verenpainetaudin ilmaantumiseen (4,27; 95 % luottamusväli 1,20–15,13) kuin niillä, joiden REM-AHI < 1/t.
The Men Androgens Inflammation Lifestyle Environment and Stress (MAILES) -tutkimus «Appleton SL, Vakulin A, Martin SA ym. Hypertension...»4 on australialainen kotona asuvien miesten pitkittäisseurantatutkimus. Lähtövaiheen tutkimukset tehtiin vuosina 2002–2006 ja seurantatutkimukset vuosina 2007–2010. Verenpainetauti määriteltiin seuraavasti: systolinen paine ≥ 140 mmHg ja/tai diastolinen ≥ 90 mmHg tai verenpainelääkitys. Lisäksi arvioitiin verenpainetaudin riskitekijät. 837 miehelle, jolla ei ollut edeltävää uniapneadiagnoosia, tehtiin kotona unipolygrafia vuosina 2010–2011. Näistä 739 rekisteröinnissä oli ≥ 30 minuuttia REM-unta. REM-AHI ≥ 30/t oli itsenäisessä yhteydessä verenpainetaudin esiintyvyyden (OR 2,40; 95 % luottamusväli 1,42–4,06) ja ilmaantuvuuden (OR 2,24; 95 % luottamusväli 1,04–4,81) kanssa. NREM-AHIn kanssa ei yhteyttä havaittu. Miehillä, joiden kokonais-AHI < 10/t, mutta REM-AHI ≥ 20/t, havaittiin yhteys verenpainetaudin esiintyvyyden (OR 2,67, 95 % luottamusväli 1,33–5,38) ja trendi verenpainetaudin ilmaantuvuuden (OR 2,32; 95 % luottamusväli 0,79–6,84) kanssa. Tulokset olivat vastaavia niillä, joilla non-REM-AHI < 10/t.
Sveitsiläisessä HypnoLaus Sleep Cohortissa (n = 2 074, 48,3 % miehiä, keski-ikä 57 ± 11 vuotta) «Acosta-Castro P, Hirotsu C, Marti-Soler H ym. REM-...»5 tutkittiin yleisväestöä unipolygrafialla. Regressiomalleilla tutkittiin REM-AHIn yhteyttä verenpainetautiin, diabetekseen, metaboliseen oireyhtymään ja masennukseen koko kohortissa ja alaryhmissä, joissa NREM-AHI < 10/t ja kokonais-AHI < 10/t. REM-AHI ≥ 20/t -esiintyvyys oli 40,8 % koko kohortissa. REM-AHIn ja metabolisen oireyhtymän välillä oli yhteys sekä koko kohortissa että edellä mainituissa alaryhmissä (p-trend = 0,014, NREM-AHI < 10/t p < 0,0001 ja kokonais-AHI < 10/t p = 0,015). REM-AHI ≥ 20/t ja diabetes olivat yhteydessä sekä alaryhmissä NREM-AHI < 10/t (OR 3,12; 95 % luottamusväli 1,35–7,20) että AHI < 10/t (OR 2,92; 95 % luottamusväli 1,12–7,63). Systolinen ja diastolinen verenpaine olivat suorassa yhteydessä REM-AHI ≥ 20/t -vaikeusasteeseen.
Korealaisessa uniklinikan pienessä aineistossa (n = 85, joista 43 miehiä, keski-ikä 52,0 ± 14,3 vuotta) «Koo DL, Kim HR, Nam H. Moderate to severe obstruct...»6 metabolinen oireyhtymä diagnosoitiin 46 %:lla. REM-AHI > 15/t oli itsenäisessä yhteydessä metaboliseen oireyhtymään (OR 7,08; 95 % luottamusväli 1,60–31,41, p = 0,010), kun se vakioitiin iän, BMI:n ja NREM-AHI ≥ 15/t suhteen.
Tyypin 2 diabeetikoilla tehdyssä tutkimuksessa (n = 115, 65 naista, keski-ikä 55,2 ± 9,8 vuotta, BMI 34,5 ± 7,5 kg/m2) «Grimaldi D, Beccuti G, Touma C ym. Association of ...»7 lineaarisen regression monimuuttujamallissa REM-AHI oli itsenäisessä yhteydessä suurempaan HbA1c-tasoon (P = 0,008), kun sen sijaan NREM-AHIlla yhteyttä ei havaittu. Vakioinnin jälkeen keskimääräinen HbA1c suureni alimman REM-AHI-kvartiilin 6,3 %:sta ylimmän REM-AHI-kvartiilin 7,3 %:iin (P = 0,044 lineaariselle trendille). Mallin mukaan CPAP-laitteen käyttö 4 tuntia yössä jättäisi 60 % REM-unesta hoitamatta ja olisi yhteydessä suunnilleen 0,25 prosenttiyksikön laskuun HbA1c-arvossa. Sen sijaan 7 tuntia yössä käytettynä CPAP-käyttö kattaisi yli 85 % REM-unesta ja olisi yhteydessä yhden prosenttiyksikön laskuun HbA1c-arvossa.
Sleep Heart Health Studyssa (n = 3 310, 53 % naisia, keski-ikä 66,1 vuotta) «Chami HA, Gottlieb DJ, Redline S ym. Association b...»8 tutkittiin REM-AHIn yhteyttä heikentyneeseen glukoosin sietoon (sokerirasituksen paasto- ja 2 tunnin arvot, n = 2 264) ja insuliiniresistenssiin (HOMA-IR, n = 1 543). Lineaarisella regressiolla (vakiointi iän, sukupuolen, rodun ja tutkimuspaikan suhteen) tutkittaessa REM-AHI ja NREM-AHI olivat yhteydessä paastoglukoosin, postprandiaalisen glukoosin ja HOMA-IR:n tuloksiin. Kun malli vakioitiin lisäksi BMI:n, vyötärönympäryksen ja unen keston suhteen, REM-AHI oli yhteydessä ainoastaan HOMA-IR:ään (β = 0,04; 95 % luottamusväli 0,1–0,07, P = 0,01), kun sen sijaan NREM-AHI oli yhteydessä paastoglukoosin (β = 0,93; 95 % luottamusväli 0,14–1,72; P = 0,02) ja postprandiaalisen glukoosin tuloksiin (β = 3,0; 95 % luottamusväli 0,5–5,5; P = 0,02).
Sleep Heart Health Studyn kohorttia (n = 3 265) «Aurora RN, Crainiceanu C, Gottlieb DJ ym. Obstruct...»9 seurattiin keskimäärin 9,5 vuotta. Mukaan otettiin vain ne henkilöt, joiden NREM-AHI < 5/t. Referenssiryhmä koostui niistä, joiden REM-AHI < 5/t (n = 1 758). Vakioitu HR sydän- ja verisuonitautien yhteisille päätetapahtumille niillä, joiden REM-AHI ≥ 30/t (n = 180), oli 1,35 (95 % luottamusväli 0,98–1,85). Ryhmitelty analyysi osoitti, että yhteys oli huomattavin niillä, joilla oli ennestään sydän- ja verisuonitauti ja REM-AHI ≥ 30/t (vakioitu HR 2,56; 95 % luottamusväli 1,46–4,47).
Toisessa Sleep Health Studyn artikkelissa «Yan B, Yang J, Yang L ym. Association of incident ...»10 (n = 2 710, 59,3 % naisia, keski-ikä 61,7 vuotta) 6–8 tuntia yössä nukkuvia seurattiin lähes 11 vuoden ajan. REM-unen osuus yöstä (REM%) luokiteltiin kolmeen luokkaan: luokka 1 (< 20 %), luokka 2 (20–25 %) ja luokka 3 (> 25 %). Logistisella regressioanalyysillä analysoitiin REM-unen ja angina pectoriksen riippumatonta yhteyttä. Potilailla, joiden REM% oli luokkaa 3, angina pectoriksen ilmaantuvuus oli suurempi (50,3 %) kuin niillä, joiden REM% oli luokkaa 1 (42,4 %) tai luokkaa 2 (42,1 %), p = 0,003. Kun vakioitiin iän, sukupuolen, rodun, AHIn, siviilisäädyn, koulutuksen tason, BMI:n, unen keston, havahtumisindeksin, diabeteksen, verenpainetaudin ja tupakointistatuksen mukaan, logistisen monimuuttujaregressioanalyysin mukaan REM% > 25 % oli riippumattomassa yhteydessä angina pectoriksen ilmaantumiseen (OR = 1,500, 95 % luottamusväli 1,188–1,894, p = 0,001).
Kommentti: REM-unenaikainen AHI näyttäisi olevan itsenäisessä yhteydessä suurempaan astman, verenpainetaudin, metabolisen oireyhtymän, heikentyneen glukoosiaineenvaihdunnan ja sydän- ja verisuonisairauksien riskiin.