Ylähengitysteitä auki pitävien lihasten harjoituksesta voinee olla vähäistä hyötyä uniapnean oireisiin.
Systemaattisessa Cochrane-katsauksessa (2020) «Rueda JR, Mugueta-Aguinaga I, Vilaró J ym. Myofunc...»1 arvioitiin ylähengitysteiden (orofaryngeaalisen) lihasten voimaharjoittelun merkitystä uniapneapotilailla yhdeksällä mukaan otetulla RCT-tutkimuksella. Katsauksessa oli yhteensä 347 osallistujaa, joista 69 oli naisia ja 13 lapsia. Aikuisten ikä oli 46–51 vuotta. Osallistujien uniapnean vaikeusaste vaihteli lievästä vaikeaan. Tutkimusten kestoaika oli 8–14 kuukautta. Cochrane-katsauksen mukaan ylähengitysteiden lihasharjoittelu luultavasti vähentää päiväaikaista väsymystä ja mahdollisesti kuorsausta sekä parantaa unen laatua ja AHIn arvoa lyhytaikaisesti verrattuna lumehoitoon. Kun ylähengitysteiden lihasten voimaharjoittelua verrattiin CPAP-hoitoryhmään, eroja ei tullut. Jatkossa tarvitaan suurempia, pitempiaikaisia (sekä hoitojakson että seurannan osalta), naisia ja lapsia enemmän mukaan ottavia sokkoutettuja tutkimuksia löydösten varmistamiseksi.
ERS:n päivitetyssä Task Force -ohjeistuksessa «Randerath W, Verbraecken J, de Raaff CAL ym. Europ...»2 muita hoitovaihtoehtoja kuin CPAP-hoitoa arvioitaessa yhtenä hoitomenetelmänä oli ylähengitysteiden lihasharjoittelu verrattuna lumeeseen (ei hoitoa) tai verrattuna CPAP-hoitoryhmään. Arviot tehtiin PICO-menetelmää käyttäen.
Lumehoitovertailussa kuudessa RCT-tutkimuksessa mukana oli 230 uniapneapotilasta, joiden diagnoosi varmistettiin unipolygrafialla tai kardiorespiratorisella unirekisteröinnillä. Osallistujat satunnaistettiin joko ylähengitysteiden lihasharjoittelu- tai lumeryhmään. ERS:n ehdollisen suosituksen (conditional recommendation) perusteella ohjeistuksessa ei suositeltu ylähengitysteiden lihasharjoittelua standardihoidoksi kaikille, vaan ainoastaan valituille potilaille, jotka eivät halua tai voi toteuttaa CPAP-laitehoitoa tai kirurgista hoitoa.
CPAP-hoitoon liittyvässä vertailussa vain yksi pieni RCT-tutkimus (n = 27) vertasi puheterapiaa CPAP-hoitoon kolmen kuukauden ajan. Molemmilla terapioilla saatiin AHI- ja ESS-arvoihin parannusta, mutta ryhmien välillä ei tullut eroja. Ehdollisen suosituksen perusteella ohjeistuksessa ei suositeltu puheterapian käyttöä uniapneapotilaiden hoitona CPAP-hoidon sijaan.
Edellä olevissa katsauksissa interventioina on käytetty erilaisia suun ja nielun alueen lihasharjoitteita, hengitystekniikoita, puhallussoittimia (didgeridoo) tai elektronisia stimulointilaitteita. Harjoittelulla on mahdollista harjoittaa ylähengitysteiden dynaamisia lihaksia, mutta toonisia lihaksia sillä ei pystytä voimistamaan. Toonisten lihasten rentoutuminen unen aikana altistaa hengityskatkoksille.