Uniapnean, lievän kognitiivisen häiriön (minimal cognitive impairment, MCI) ja dementian yhteyttä on selvitetty epidemiologisissa tutkimuksissa.
Uniapnean ja MCI:n yhteyttä selvitettiin viiden tutkimuksen meta-analyysissä «Mubashir T, Abrahamyan L, Niazi A ym. The prevalen...»1. Uniapnean esiintyvyys MCI-potilailla (ikä keskimäärin 63–79 vuotta, AHI > 5) oli 11–71 % riippuen uniapnean tutkimusmenetelmästä, keskimäärin 27 %. Osatutkimuksissa riskisuhde uniapnean esiintyvyydestä MCI-potilailla vaihteli välillä 1,0–3,6. Osatutkimuksissa ilmoitetun AHIn perusteella uniapnea oli lievä- tai keskivaikea-asteinen.
Kuuden kohorttitutkimuksen meta-analyysissä selvitettiin uniapneaan liittyvää riskiä lievään kognitiiviseen häiriöön (MCI) ja dementiaan «Zhu X, Zhao Y. Sleep-disordered breathing and the ...»2. Tutkimuksessa oli yhteensä 19 900 potilasta, joilla oli todettu uniapnea. Uniapnean vaikeusasteesta ei ollut tietoa. Uniapneaan liittyi riski saada MCI (RR 2,44, p < 0,001) sekä dementia (RR 1,61, p < 0,001), mikä korostui naisilla (RR 2,06, p < 0,001).
Retrospektiivisessa, Taiwanissa tehdyssä 5 vuoden kohorttitutkimuksessa «Chang WP, Liu ME, Chang WC ym. Sleep apnea and the...»3 (N = 1 414 potilasta, N = 7 070 verrokkia, miehiä 60 %, ikä 40 vuotta; uniapnean vaikeusaste ei tiedossa) seurattiin uniapneaa sairastavien riskiä saada seuranta-aikana dementia. Tutkimuksen perusteella uniapnean riski verrokkeihin nähden oli muiden riskitekijöiden huomioimisen jälkeen 1,70 (95 % luottamusväli 1,26–2,31; P < 0,01). Tämä tuli esiin vain naisilla (HR 2,38; 95 % luottamusväli 1,51–3,74; P < 0,001). Toisaalta dementian esiintyvyys oli ikäriippuvainen. Miehillä ikäryhmässä 50–59 vuotta oli 6,08-kertainen riski saada dementia (95 % luottamusväli 1,96–18,90). Tutkimuksen puutteena on se, ettei uniapnean vaikeusaste ole tiedossa.
15 vuoden Atherosclerosis Risk in Communities Study -seurantatutkimuksessa «Lutsey PL, Misialek JR, Mosley TH ym. Sleep charac...»4 1 667:ää potilasta (ikä 62,7 vuotta; 52 % naisia) seurattiin mahdollisen kehittyvän dementian suhteen. Uniapnea todettiin kotona tehdyllä polysomnografialla (102:lla vaikea uniapnea, 213:lla keskivaikea, 503:lla lievä, 849:llä ei uniapneaa) ja dementia sairaalan diagnoosikoodien perusteella. Vaikeaan uniapneaan liittyi seuranta-aikana 2,35 (1,06–5,18) -kertainen riski kaikkeen dementiaan ja Alzheimerin tautiin 1,66 (1,03–2,68) -kertainen riski. Tutkimuksen puutteena oli, että potilaista vaikeaa uniapneaa sairastavia oli vain pieni osa.
Viiden tutkimuksen meta-analyysissä «Emamian F, Khazaie H, Tahmasian M ym. The Associat...»5 selvitettiin uniapnean esiintyvyyttä dementiapotilailla. Osatutkimuksen potilasmäärät olivat 15–24, terveitä kontrollipotilaita 12–56. Potilaiden ikä vaihteli 65–74 vuoden välillä. Meta-analyysissä riskisuhde (OR) uniapnean esiintyvyydelle Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla oli 5,05 (95 % luottamusväli 2,415–10,561). Tutkimuksen potilasmäärä oli kuitenkin yhteensäkin pieni, eikä kaikissa osatutkimuksissa OR tullut merkitseväksi.
Prospektiivisessa tutkimuksessa «Yaffe K, Laffan AM, Harrison SL ym. Sleep-disorder...»6 selvitettiin MCI:n ja dementian ilmaantuvuutta vähintään keskivaikeaa uniapneaa sairastavilla (AHI > 15) naisilla (iän keskiarvo (SD) oli 82,3 [3,2] vuotta). Uniapnea todettiin 105 naisella (35,2 %), ja heillä MCI:n tai dementian ilmaantuvuus oli 44,8 % (n = 47), kun taas henkilöillä, joilla ei ollut uniapneaa, ilmaantuvuus oli 31,1 % (n = 60; adjustoitu OR (AOR) 1,85; 95 % luottamusväli 1,11–3,08). Kohonnut ODI-arvo ja apneahengityksen aika yli 7 % kokonaisajasta liittyivät riskiin saada MCI (AOR 1,71; 95 % luottamusväli 1,04–2,83) tai dementia (AOR 2,04, 95 % luottamusväli 1,10–3,78).
Uniapnean yhteyttä Alzheimerin taudin markkereihin on selvitetty useassa tutkimuksessa. Kahden vuoden pitkittäistutkimuksessa «Sharma RA, Varga AW, Bubu OM ym. Obstructive Sleep...»7 seurattiin terveiden iäkkäiden (N = 208; ikä 55–90 vuotta) Alzheimerin taudin riskitekijän, aivoselkäydinnesteen amyloid betan, pitoisuutta ja sen muutosta. Unirekisteröinti toteutettiin kotirekisteröintinä (suppea polygrafia). Unirekisteröinnissä löydös oli normaali 97:llä (46,6 %), lievä uniapnea 76:lla (36,5 %) ja keskivaikea tai vaikea 35:llä (16,8 %). Seurantatutkimus tehtiin keskimäärin 2,5 vuoden kuluttua. Uniapnean vaikeusasteen todettiin korreloivan amyloid beta 42:n muutoksiin, kun muut riskitekijät oli huomioitu.
Hyviä, satunnaistettuja tutkimuksia CPAP-hoidosta dementiapotilailla ei ole julkaistu. CPAP-hoidon onnistumista ja tehokkuutta Alzheimerin tautia sairastavilla arvioitiin viiden satunnaistetun tutkimuksen systemaattisessa katsauksessa «Perez-Cabezas V, Ruiz-Molinero C, Jimenez-Rejano J...»8. Potilaita oli eri osatutkimuksissa 39–52, yhteensä 181, ja potilaiden ikä oli keskimäärin 77 vuotta. Tutkimusprotokollassa oli kolmen viikon jakso CPAP-hoitoa ja vertailujakso kolme viikkoa ilman hoitoa. Hoidon aikana potilaat kokivat unen laadun parantuneeksi ja päiväväsymys oli lievempää.
Laajassa retrospektiivisessa väestötutkimuksessa «Dunietz GL, Chervin RD, Burke JF ym. Obstructive s...»9 selvitettiin CPAP-hoidon vaikutusta Alzheimerin taudin (AD), MCI:n ja määrittelemättömien dementioiden (DNOS) ilmaantumiseen. Potilaina olivat USA:ssa Medicaren rekisterissä olevat edunsaajat (N = 53 321, ikä > 65 vuotta, miehiä 59 %), joilla oli todettu uniapnea (vaikeusaste ei tiedossa) ennen vuotta 2011. Potilailta selvitettiin rekistereistä vuosilta 2011–2013 uusiin dementiadiagnooseihin liittyvät sairaustiedot (AD N = 1057; DNOS N = 378 ja MCI N = 443). Potilaista 78 % päätyi CPAP-hoitoon, ja heistä 74 % sitoutui siihen tarvikejakelutietojen perusteella.
Sekoittavien tekijöiden huomioimisen jälkeen CPAP-hoidossa olleilla potilailla todettiin vähemmän uusia AD-diagnooseja (OR 0,78; 95 % luottamusväli 0,69–0,89) ja DNOS-diagnooseja (OR 0,69; 95 % luottamusväli 0,55–0,85). Löydös oli vastaava myös MCI-potilailla (OR 0,82; 95 % luottamusväli 0,66–1,02). CPAP-hoitoon sitoutuminen vähensi tilastollisesti AD:n sairastumisriskiä (OR 0,65; 95 % luottamusväli 0,56–0,76), mutta tämä ei tullut esiin DNOS- ja MCI-diagnoosien osalta.
Tutkimuksessa oli laaja väestöpohja ja mielekäs tutkimusasetelma, mutta uniapnean vaikeusaste ei käynyt ilmi. CPAP-hoitoon päätyneiden ja siihen sitoutuneiden potilaiden määrä vaikuttaa melko suurelta suomalaisiin käytäntöihin verrattuna. Tutkimus ei ollut satunnaistettu, ja CPAP-hoitoon päätyneiden potilaiden osalta tapahtui mahdollisesti valintaa. Tähän voisi viitata se, ettei CPAP-hoitoon sitoutuminen näkynyt selvästi tulosta parantavana.
Kommentti: Epidemiologisia tutkimuksia uniapnean ja dementian, pääasiassa Alzheimerin taudin, yhteydestä on tehty runsaasti. Useissa tutkimuksissa on todettu noin kaksinkertainen dementian riski uniapneaan liittyen. Tulosten arvioinnissa tulisi huomioida ikä sekä erityisesti siihen liittyvä uniapnean vaikeusasteen arvioinnin vaikeus AHIn perusteella.