Systemaattisessa katsauksessa ja meta-analyysissä «Chen H, Eckert DJ, van der Stelt PF ym. Phenotypes...»1 käytiin läpi tutkimuksia, joissa arvioitiin apneakiskohoitoon hyvän vasteen saaneiden potilaiden fenotyyppisiä piirteitä. Kirjallisuushaun pohjalta helmikuuhun 2019 mennessä löytyneistä 650 tutkimuksesta analyysiin valikoitui 41 kriteerit täyttävää englanninkielistä tutkimusta. Mukaan otettiin aikuiset, joilla uniapneadiagnoosi pohjautui unipolygrafiaan ja joilla hoidoksi oli valittu apneakisko. Hoitovaste oli arvioitu uuden unipolygrafian pohjalta apneakiskon ollessa suussa. Yleisin hyvän hoitovasteen määritelmä oli apnea-hypopneaindeksin (AHI) suure jäännös-AHI < 10 tapahtumaa/tunti ja vähintään 50 prosentin AHIn alenema. Kuudessa tutkimuksessa käytettiin kolmea erilaista hyvän hoitovasteen määritelmää. Potilaiden fenotyypitys oli tehty lähtötilanteessa. Osatutkimuksista kuudessa tarkasteltiin potilaan kliinisiä piirteitä, kahdessakymmenessä kraniofakiaalisia piirteitä, viidessä unipolygrafiassa esiin tulleita piirteitä ja kymmenessä fysiologisia piirteitä. Meta-analyysissä mukana olleissa tutkimuksissa tarkasteltiin fenotyypin yhteyttä AHIn muutokseen (hyvä hoitovaste (n = 914) versus huono hoitovaste (n = 777)). Fenotyyppiä ilmentävinä piirteinä tarkastelussa mukana olivat kliiniset piirteet (ikä, sukupuoli, BMI, kaulanympärys), kraniofakiaaliset piirteet (SNA- , SNB- ja ANB-kulmat, alaleuan inklinaatio etummaiseen kallonpohjaan nähden (SN-MP), mandibulaarikulma, etukasvokorkeus, horisontaalinen ja vertikaalinen ylipurenta), ylähengitysteiden dimensiot (vertikaalinen ilmatila, superiorinen posteriorinen nielun ilmatila (SPAS), inferiorinen ilmatila (IAS)), pehmeän suulaen dimensiot (leveys, pituus) ja kieliluun asema (vertikaalinen sijainti suhteessa mandibulaaritasoon, horisontaalinen sijainti suhteessa kaularankaan).
Meta-analyysin mukaan hyvän hoitovasteen saaneet olivat nuorempia (mean difference, MD -3,09; 95 % luottamusväli -4,55 – -1,62, p < 0,001), naisia (odds ratio, OR 0,71; 95 % luottamusväli 0,56–0,91, p = 0,006), heillä oli alhaisempi BMI (MD -1,96; 95 % luottamusväli -2,80 – -1,11, p < 0,001), pienempi kaulanympärys (MD -1,04; 95 % luottamusväli -1,57 – -0,52, p < 0,001), lähtökohtaisesti pienempi AHI (MD -4,56; 95 % luottamusväli -7,23 – -1,89, p < 0,001), retrusiiviset leuat (maxilla: MD -1,47; 95 % luottamusväli -2,44 – -0,50, p = 0,003, ja mandibula: MD -0,93; 95 % luottamusväli -2,44 – -0,50, p = 0,01), kapeampi nielun ilmatila (MD -0,89; 95 % luottamusväli -1,57 – -0,20, p = 0,01), sekä lyhyempi pehmeä suulaki (MD -1,15; 95 % luottamusväli -2,46–0,16, p = 0,09) kuin huonon hoitovasteen saaneilla.
Kommentti: Tutkimusten laatuarvion mukaan sekoittavien tekijöiden hallinnassa oli useita puutteita, ja siten tutkimusten heterogeenisuus oli suurta. Inkluusio- ja eksluusiokriteerit vaihtelivat, tutkimuksissa käytettiin erityyppisiä apneakiskoja myös yksittäisissä osatutkimuksissa, kiskoissa leuan protruusioaste vaihteli, hyvän hoitovasteen määritelmät vaihtelivat, ja mittaukset eivät olleet sokkoutettuja. Lisäksi tutkimuspotilaiden etninen tausta tuo omat haasteensa tulosten tulkintaan; yleisesti ottaen eurooppalaista alkuperää olevilla on enemmän ylipainoa, kun taas aasialaistaustaisilla henkilöillä on vaikeampiasteista leukojen luustollista retruusiota.
Tulevaisuudessa tärkeää olisi määrittää yhtenäiset kriteerit hyvälle hoitovasteelle. AHIn aleneman lisäksi tulisi huomioida myös uniapneaoireiden lievittyminen sekä pitkäaikainen apneakiskohoitoon sitoutuminen.