Neuropsykologinen kuntoutus ja autismikirjon häiriö
Lisätietoa aiheesta
Anneli Kylliäinen ja Terhi Helminen
23.1.2023
Neuropsykologista kuntoutusta antavat neuropsykologian erikoispsykologit tai neuropsykologiaan
erikoistuvat psykologit. Neuropsykologian erikoispsykologit ovat laillistettuja psykologeja,
jotka ovat käyneet lisäksi 3–4-vuotisen neuropsykologian erikoistumiskoulutuksen.
Heillä on tietoa tieteelliseen tietoon pohjautuvista näyttöön perustuvista menetelmistä
ja myös osaamista psykoterapeuttisista menetelmistä, joita he soveltavat työssään.
Kognitiivisella harjoittelulla tarkoitetaan kuntoutuksen kohteena olevien taitojen
suoraa harjoittelua, kompensoivien strategioiden opettelua, sekä erilaisten apuvälineiden
käytön harjoittelua. Kuntoutuksessa voidaan harjoitella yksilöllisistä tarpeista riippuen
esimerkiksi keskustelutaitoja tai kouluoppimisessa tarvittavia taitoja. Kuntoutettavan
kanssa voidaan kokeilla esimerkiksi vastamelukuulokkeiden käyttöä koululuokassa avuksi
ääniherkkyyteen.
Psykoedukaatiolla tarkoitetaan tiedon antamista kuntoutujalle ja hänen lähipiirissään
toimiville henkilöille yksilön erityisvaikeuksista ja niiden vaikutuksista arkeen.
Psykoedukaatio voi sisältää myös yleisesti opetuksellista tietoa sosiaalisista lainalaisuuksista
sekä psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen liittyvistä tekijöistä (esim. henkilökohtaisesta
hygieniasta huolehtiminen).
Psyykkisen tuen avulla tuetaan asiakkaan itsetuntoa ja myönteistä minäkuvaa sekä psyykkistä
hyvinvointia huomioiden esimerkiksi mielenterveyden ongelmat, kuten masentuneisuus
ja ahdistuneisuus, joiden osalta kuntoutuksen vaikuttamisen keinot lähenevät psykoterapeuttisia.
Tavallisesti neuropsykologista kuntoutusta suositellaan kouluikäisille lapsille ja
nuorille sekä aikuisille, joiden kognitiivinen suoriutuminen on pääosin iänmukaista
tai sitä vahvempaa. Jonkin verran neuropsykologista kuntoutusta on hyödynnetty myös
alle kouluikäisten kuntoutuksessa, jolloin korostuu lapsen lähiympäristön, vanhempien
ja päivähoidon henkilökunnan ohjaus. Neuropsykologisen kuntoutuksen tarve arvioidaan
neuropsykologisen tutkimuksen pohjalta. Neuropsykologin palveluja on Suomessa tarjolla
rajallisesti ja maantieteellisesti epätasaisesti «Turunen K, Tuulio-Henriksson A, Poutiainen E. Kela...»2.
Kuntoutuksen tavoitteet perustuvat huolelliseen neuropsykologiseen arvioon, ja ne
asetetaan yhteistyössä kuntoutujan ja hänen lähiympäristönsä kanssa (tilanteesta riippuen
esim. vanhemmat, opettajat, muut henkilöä hoitavat tai kuntouttavat tahot). Tavoitteet
valitaan yksilöllisesti sen pohjalta, mikä on merkityksellisintä henkilön arjen toimintakyvyn
kannalta «Kylliäinen A, Rantanen K. Neuropsykologinen kuntou...»3. Tavoitteet voivat liittyä esimerkiksi vastavuoroisen vuorovaikutuksen taitojen harjoitteluun
sekä tunteiden tunnistamisen ja säätelyn taitoihin. Toiminnanohjaukseen ja kognitiiviseen
joustavuuteen liittyvät tavoitteet ovat tavallisia. Kuntoutuksen tavoitteet voivat
kohdentua myös oppimisessa ilmeneviin vaikeuksiin, esimerkiksi lapsilla ja nuorilla
lukivaikeuteen tai kirjallisen tekstin tuottamisen vaikeuteen, ja nuorilla tai aikuisilla
esimerkiksi oppimistekniikoiden harjoitteluun. Varsin usein pyritään myös henkilön
psyykkisen hyvinvoinnin tukemiseen vähentämällä ahdistuneisuutta ja arjen kuormittavuutta.
Lisäksi kuntoutuksen tavoitteena on yleensä myös henkilön itsetuntemuksen lisääntyminen
ja minäkuvan vahvistaminen erityisesti, kun diagnoosi on vastikään asetettu. Aikuisella
kuntoutuksen tavoitteet voivat edellisten lisäksi liittyä esimerkiksi opiskeluun tai
työhön kuuluvien sosiaalisten vuorovaikutustilanteiden haasteisiin tai toiminnanohjauksen
taitojen harjoittelemiseen.
Yksilökuntoutuskäynnit autismikirjon kuntoutujan kanssa sisältävät tavallisesti keskusteluun
pohjautuvaa työskentelyä ja tehtävätyöskentelyä sekä esimerkiksi oman kehon tilojen
tunnistamisen ja säätelyn kehittymiseen tähtääviä rentoutusharjoituksia. Kuntoutuksessa
käytetään laajasti visuaalisia tukikeinoja (esimerkiksi sosiaalisia kuvatarinoita
ja käsikirjoituksia) ja kuntoutuskäynnin strukturointia, jotta autismikirjon kuntoutuja
voi ennakoida, mitä tapahtuu, missä tapahtuu ja kuinka kauan. Kuntoutus voi toteutua
joko vastaanotolla tai arkiympäristössä, kuten koulussa tai kotona. Erityisesti vanhempien
lasten ja nuorten sekä aikuisten kanssa toteutetaan usein asiointiharjoittelua esimerkiksi
kaupassa, kahvilassa tai virastoissa. Lasten ja nuorten kohdalla kuntoutuksessa on
keskeisessä roolissa myös lähiympäristön eli vanhempien ja opettajien ohjaus.
Poutiainen E, Kalska H. Neuropsykologinen kuntoutus. Kirjassa: Juva K, Hublin C, Kalska
H, Korkeila J, Sainio M, Tani P, Vataja R. (toim.) Kliininen neuropsykiatria. 2.uudistettu
painos. Duodecim, Helsinki, 2021, ss. 664-672
Turunen K, Tuulio-Henriksson A, Poutiainen E. Kelan harkinnanvaraisen neuropsykologisen
kuntoutuksen toteutuminen ja vaikutukset. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan
raportteja 17, 2019
Kylliäinen A, Rantanen K. Neuropsykologinen kuntoutus. Kirjassa: Kumpulainen K, Aronen
E, Ebeling H, Laukkanen E, Marttunen M, Puura K, Sourander A. (toim.) Lastenpsykiatria
ja nuorisopsykiatria. Duodecim, Helsinki, 2016, s. 688-694.
Helminen T, Kylliäinen A. Neuropsykologinen ryhmäkuntoutus autismikirjon lasten ja
nuorten sosiaalisen toimintakyvyn kuntoutuksessa: SOTOKU-menetelmä. Teoksessa T. Timonen
ja P. Hämäläinen. Autismikirjon kuntoutusmenetelmät PS-kustannus. 2019, ss. 245-257
