Hyperosmolaarinen ei-ketoottinen tila on iäkkäämpien, keskimäärin 55–70-vuotiaiden, yleensä ylipainoisten ja tyypin 2 diabetesta sairastavien henkeä uhkaava tila.
Hyperosmolaarinen ei-ketoottinen tila esiintyy vain diabetesta sairastavilla, joilla omaa insuliinintuotantoa on hieman jäljellä. Yleensä altistava tekijä on jokin infektio tai muu akuutti sairaus. Osalla tila voi olla diabeteksen ensimmäinen oire «Arola O. Hyperosmolaarinen ei-ketoottinen tila. Ki...»1.
Hyperosmolaariseen ei-ketoottiseen tilaan liittyy hyvinkin hoidettuna jopa 50 %:n kuolleisuus, koska potilaat ovat usein monisairaita ja heillä on paljon lisäongelmille altistavia sairauksia. Ei-ketoottisen tilan perusongelmat ovat huomattava hyperglykemia (P-Gluk yli 25 mmol/l, jopa 80–100 mmol/l) ja tähän liittyvä vaikea kuivuma.
Koska täydellistä insuliininpuutosta ei ole, insuliinia on riittävästi estämään rasvojen hajoaminen (lipolyysi) ja näin ketoasidoosin kehittyminen.
Ei-ketoottinen tila kehittyy yleensä päivien tai jopa viikkojen kuluessa, ja pahenevan hyperglykemian myötä hypotoninen osmoottinen diureesi johtaa suurentuneeseen virtsamäärään ja kuivuma seuraa vääjäämättä. Vaikea kuivuma aiheuttaa monenlaisia neurologisia häiriöitä, jotka voivat muistuttaa myös muita sairauksia, kuten aivohalvausta. Hyperosmolaarisen ei-ketoottisen tilan hoidossa ensisijaista on korjata kuivuma «Arola O. Hyperosmolaarinen ei-ketoottinen tila. Ki...»1.