Iäkkäiden diabetesta sairastavien glykemian hoito
Lisätietoa aiheesta
Käypä hoito -työryhmä Tyypin 2 diabetes
18.3.2024
- lukoositasapainon tavoite on yksilöllinen siten, että ei ole oireita tai ongelmia
liian pienestä tai suuresta verenglukoosipitoisuudesta. Yleinen tavoite on paastoglukoosipitoisuus
4–7 mmol/l ja aterian jälkeen alle 10 mmol/l (huomaa remissiotavoite, jos se
on mahdollinen).
- Useimmilla ikäihmisillä tai muuten hypoglykemiaherkillä henkilöillä sopiva ateriaa
edeltävän glukoosipitoisuuden tavoite on 5–8 mmol/l.
- Kohtalaisen terveelle yli 75-vuotiaalle sopii yleinen HbA1c-tavoite alle 53–58 mmol/mol, ellei siihen liity hypoglykemioita eikä sen saavuttaminen
vaadi liian suuria ponnisteluja itseltä tai hoitoa mahdollisesti toteuttavilta läheisiltä.
- HbA1c-tavoitteena voidaan pitää tasoa, joka on alle 64 mmol/mol, jos potilaalla on useita
toimintakykyä ja elinajanodotetta heikentäviä vakavia sairauksia, toiminnanohjaus
on merkittävästi heikentynyt tai jos hoitoon liittyy toistuvia tai vakavia hypoglykemioita.
- HbA1c-tasoon voivat vaikuttaa anemia ja sen hoito sekä eräät muut tekijät.
- Glukoositavoitteista voidaan joutua tinkimään, jos potilaan henkinen suorituskyky
ja yleinen terveydentila heikkenevät. Jos potilas tulee kykenemättömäksi itse mittaamaan
verenglukoosipitoisuuttaan tai pistämään insuliinia, hoidon toteuttaminen tulee järjestää.
Joidenkin ikääntyneiden potilaiden kohdalla voi olla syytä tyytyä yksinkertaisempaan
insuliinihoitoon, esimerkiksi kaksipistoshoitoon sekoiteinsuliineilla, ja jonkin verran
suurempaan verenglukoosipitoisuuteen.
- Laihoilla ikääntyneillä käytetään gliptiinejä tai muita insuliinin eritystä lisääviä
tabletteja (esim. glinidit) tai insuliinia.
- Sulfonyyliureoihin, glinideihin ja insuliiniin liittyvä hypoglykemian riski on merkittävä.
- Metformiinin käytöstä ikääntyneillä ei ole kontrolloituja tutkimuksia, mutta kliininen
käytäntö on osoittanut, että se on yleensä turvallista ja tehokasta, jos annos ei
ole liian suuri.
- Ikääntyneillä metformiinin enimmäisannos on yleensä 2 grammaa vuorokaudessa.
- Metformiiniannos sovitetaan munuaisten vajaatoimintaan.
- Yli 70-vuotiailla potilailla suositellaan eGFR:n laskemista joko Cockroft–Gaultin
kaavalla tai MDRD-kaavalla.
- Munuaisten merkittävän vajaatoiminnan raja-arvo on 60 ml/min, jota pienemmillä arvoilla
metformiiniannos ei saa olla yli 2 g/vrk.
- Jos eGFR on alle 30 ml/min/1,73 m2, metformiinia ei tule käyttää.
- Jos eGFR on 30–60 ml/min/1,73 m2, metformiiniannosta tulee pienentää ja munuaisfunktiota seurata riittävän tiheästi.
- Gliptiinit ovat myös ikääntyneillä turvallisia ja tehokkaita eivätkä ne aiheuta hypoglykemian
riskiä. Niitä voidaan käyttää myös potilailla, jotka sairastavat munuaisten vajaatoimintaa.
Linagliptiinin annosta ei tarvitse muuttaa, mutta muiden annosta tulee pienentää.
- GLP-1-reseptoriagonisteja voidaan käyttää myös ylipainoisilla ikääntyneillä, joskin
tutkimusnäyttö asiasta on vielä vähäistä. Tässä on huomioitava lääkkeiden mahdolliset
maha-suolikanavan haitat ja painon putoaminen, jotka ikääntyneillä vaativat erityishuomiota
ja vajaaravitsemuksen ehkäisyä.
- Pioglitatsonin käyttöön ei liity hypoglykemian riskiä.
- Nesteretentiota on syytä varoa, jos potilaalla esiintyy sydämen vajaatoimintaa, ja
painoa tulee seurata.
- Pioglitatsonia ei tule käyttää, jos potilaalla on todettu osteoporoosi.
- SGLT2:n estäjien käyttö on lisääntymässä myös iäkkäillä. Heillä sydämen vajaatoiminta
ja krooninen munuaistauti, johon liittyy albuminuria, ovat yleisiä tiloja, jotka ovat
SGLT2:n estäjien uusia käyttöaiheita hyperglykemian hoidon ohella.
- SGLT2:n estäjien glukoosipitoisuutta pienentävä teho riippuu munuaisten toiminnasta.
Verenglukoosipitoisuutta pienentävä teho on heikentynyt potilailla, joiden GFR-arvo
on yli 45 lm/min, ja todennäköisesti puuttuu potilailta, joilla on vaikea munuaisten
vajaatoiminta. Tämä on huomioitava hoidossa.
- Nestevaje ja runsas diureettien käyttö on myös yleistä iäkkäillä, ja näiden mahdollisuus
(oireina esim. asentohuimaus ja ortostaattinen hypotensio) on otettava huomioon hoidon
alussa. Iän perusteella lääkeannosta ei tarvitse muuttaa.
- Kanagliflotsiinin kohdalla korostetaan iäkkäillä varovaisuutta annosta suurennettaessa.
- SGLT2:n estäjähoidosta näyttävät hyötyvän erityisesti hauraat (gerasteeniset) sydämen vajaatoimintaa sairastavat potilaat «Butt JH, Dewan P, Merkely B, ym. Efficacy and Safe...»1. Haurauden aste määriteltiin niin sanotulla gerasteniaindeksillä ja katkaisukohtina
käytettiin < 0,21 (ei-hauras, 50 % potilaista), 0,2–0,3 (34 %), > 0,3 (16 %).
SGLT2:n estäjistä ei ole erikseen tutkimuksia ikääntyneillä. Monisairailla potilailla
ketoasidoosin riski voi olla suurentunut.
Kirjallisuutta
- Butt JH, Dewan P, Merkely B, ym. Efficacy and Safety of Dapagliflozin According to
Frailty in Heart Failure With Reduced Ejection Fraction: A Post Hoc Analysis of the DAPA-HF Trial. Ann Intern Med 2022;175(6):820-830 «PMID: 35467935»PubMed
Artikkelin tunnus: nix03317 (050.056)
© 2025 Suomalainen Lääkäriseura Duodecim
