Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD) ja alaryhmäluokittelu

Ymmärryksen lisäämiseksi kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) oirekuvan heterogeenisyydestä ja kuntoutuksen kohdentamisen parantamiseksi useat tutkijat ovat yrittäneet luokitella DCD:tä kliinisen oirekuvan perusteella alaryhmiin tilastollisin menetelmin. (Ks. myös taulukko «Eri tutkimuksissa todetut alaryhmät järjesteltynä tulkitun oirekuvan laaja-alaisuuden ja vaikeusasteen mukaisesti lievästä vaikeaan....»1.)

Tutkimuksissa käytettyjen muuttujien laaja kirjo ja tutkimuksen kohteena olevien DCD-ryhmien valintakriteeristö sekä osallistujien lukumäärä selittävät eroavuuksia alaryhmien välillä. Yhteinen piirre tutkimuksille kuitenkin on, että lähes kaikissa tutkimuksissa yhtä alaryhmää kuvaa laaja-alainen toimintahäiriö suorituksissa sekä alaryhmä, johon liittyy puutteita näönvaraisissa toiminnoissa. Toiminnanohjauksen vaikeuksia ilmeni samanaikaisesti motoristen vaikeuksien kanssa useissa alaryhmissä niissä tutkimuksissa, joissa toiminnanohjausta kuvaavia muuttujia oli käytetty. Ainoastaan yhden tutkimuksen alaryhmistä ja niiden suoritusprofiileista tai suoritusprofiilien muutoksista oli myös seurantatietoa.

Ahosen suomalaisten lasten motorisia koordinaatiohäiriöitä selvittäneessä pitkittäistutkimuksessa «Ahonen T. Lasten motoriset koordinaatiohäiriöt. Ke...»1 neuvolan 5-vuotiaiden lasten (N = 1 138) motorisen seulontatutkimuksen (karkeamotoriikka, visuomotoriikka, tieto motoriikan varhaiskehityksestä) perusteella valikoitiin 7 vuoden tutkimukseen 106 älyllisesti normaalitasoista, mutta motorisesti viiveistä lasta ja 40 verrokkilasta. Hierarkkiseen klusterianalyysiin valikoitiin motorisesta ja neuropsykologisesta tutkimuksesta 10 muuttujaa, joiden perusteella tunnistettiin 6 alaryhmää.

Lapset tutkittiin uudelleen 9 ja 11 vuoden iässä. Alaryhmän 1 (taulukko «Eri tutkimuksissa todetut alaryhmät järjesteltynä tulkitun oirekuvan laaja-alaisuuden ja vaikeusasteen mukaisesti lievästä vaikeaan....»1) motoriikan koordinaation vaikeudet korostuivat 9 vuoden iässä, kun taas ryhmässä 2 motoriset vaikeudet lievenivät. Ryhmässä 3 kinesteettisten ja visuospatiaalisten vaikeuksien merkitys korostui iän myötä. Ryhmässä 4 profiilit olivat pääosin samanmuotoisia ja vaikeuksien taso säilyi iän karttuessa. Ryhmässä 5 visuospatiaaliset vaikeudet korostuivat, mutta motoriikan koordinaatio oli hyvää tasoa. Ryhmässä 6 vaikeudet sormien kinestesiassa näkyivät 9 vuoden iässä, mutta eivät enää 11 vuoden iässä. Keskeiset vaikeudet näkyivät visuospatiaalisissa toiminnoissa. Lukemisen vaikeuksia esiintyi erityisesti alaryhmissä 4 ja 6 ja matematiikan vaikeuksia kaikissa muissa paitsi alaryhmässä 2.

Hoare ym. «Hoare D. Subtypes of developmental coordination di...»2 tunnistivat hierarkkista klusterianalyysiä käyttäen 5 alaryhmää 80 australialaislapsen (6–9 v; 63 poikaa) ryhmästä, johon kuuluvilla oli DCD (MAND-testi). Klusterimuuttujiksi valittiin eri testistöistä 6 motoriikkaa ja hahmottamista arvioivaa muuttujaa.

Macnab ym. «Macnab JJ, Miller LT, Polatajko HJ. The search for...»3 toistivat Hoaren tutkimuksen toisella, 62 kanadalaislapsen (7–12 v) aineistolla. Kaikilla lapsilla oli kliinisesti varmistettu DCD. Klusterianalyysiin muuttujiksi valittiin samat muuttujat, joskin osin eri testistöistä. Tutkijat tunnistivat 5 alaryhmää.

Dewey ja Kaplan «Dewey D, Kaplan BJ. Subtyping of developmental mot...»4 tunnistivat hierarkkista klusterianalyysiä käyttäen 4 alaryhmää kanadalaisten kouluikäisten lasten ryhmästä, johon kuuluvilla oli DCD:n riski (N = 102; 68 poikaa). Lapset olivat iältään 6–11-vuotiaita ja kävivät normaalia koulua. Heistä 51:llä (44 poikaa) todettiin motoriikan kehitysviive (toimintaterapeutin testauksessa suoriutuminen vähintään yhdessä testissä alle -1 SD; neurologinen sairaus ja älyllinen kehitysvammavamma, ADHD suljettiin pois) ja 51 (24 poikaa) kuului iän ja sosioekonomisen statuksen suhteen vakioituun verrokkiryhmään. Klusterianalyysiin sisällytetyt muuttujat kuvasivat motorista suoriutumista ja motorista suunnittelua.

Tsai ym. «Tsai CL, Wilson PH, Wu SK. Role of visual-perceptu...»5 tunnistivat 4 alaryhmää 178:n (75 poikaa) taiwanilaisen lapsen (9–10 v) ryhmästä, johon kuuluvilla oli DCD:n riski (MABC-2 < 5 persentiiliä). Lapset, joilla oli neurologinen vamma, oppimisvaikeus, käytösongelma tai älykkyysosamäärä alle 70, suljettiin pois. Hierarkkiseen klusterianalyysiin tutkijat valitsivat muuttujat motorisista ja visuaalisen hahmottamisen taitoja mittaavista testeistä.

Vaivre-Douret ym. «Vaivre-Douret L, Lalanne C, Ingster-Moati I, ym. S...»6 tunnistivat hierarkkista klusterianalyysia käyttäen 3 alaryhmää 43 ranskalaislapsen (5–15 v) ryhmästä, johon kuuluvilla oli kliininen DSM-IV-R-kriteerien mukainen DCD- tai dyspraksiadiagnoosi. Sensorinen tai neurologinen vamma, ADHD, psykiatrinen häiriö ja keskosuus suljettiin pois. Klusterianalyysin muuttujat valikoituivat laajasta neuropsykologisesta, neuropsykomotorisesta ja neurovisuaalisesta tutkimuskokonaisuudesta.

Asonitoun ym. «Asonitou K, Koutsouki D. Cognitive process-based s...»7 tavoitteena oli tunnistaa kognitiivisia alaryhmiä kreikkalaisten päiväkotilasten ryhmästä, johon kuuluvilla oli todettu DCD. Neurologinen sairaus tai vamma, kehitysvammaisuus, ADHD ja keskosuus suljettiin pois. Tutkimukseen osallistui 108 iältään 5–6-vuotiasta lasta, joista 54:llä (36 poikaa) todettiin DCD (DSM-IV kriteerit), ja 54:llä (36 poikaa) DCD:tä ei todettu. Tutkimuskokonaisuuteen sisältyi 31 motorista ja kognitiivista suoriutumista arvioivaa muuttujaa. Näistä hierarkkiseen klusterianalyysiin valittiin 9 motorista ja 7 kognitiivista muuttujaa, joiden perusteella tunnistettiin 6 alaryhmää. Toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden vaikeudet ilmenivät yhdessä motoriikan vaikeuksien kanssa.

Lust ym. «Lust JM, Steenbergen B, Diepstraten JAEM, ym. The ...»8 tunnistivat 4 alaryhmää kouluikäisten DCD-oireisten hollantilaislasten ryhmästä motoriikkaa, visuaalista hahmottamista, visuomotoriikkaa ja kognitiivisia päättelytaitoja arvioivien testien perusteella klusterianalyysiä (NbClust) käyttäen. Tutkijat keräsivät takautuvasti sairaala-aineistosta 98 iältään 8-vuotiasta lasta, joilla oli moniammatillisen työryhmän kliinisesti diagnosoima DCD. ADHD ja autismikirjon häiriö samanaikaishäiriönä hyväksyttiin. Laaja-alaisia motoriikan vaikeuksia todettiin 56 %:lla tutkituista, ja kaikissa alaryhmissä tuli esille vähintään riskitasoisia tasapainon hallinnan vaikeuksia.

Van Dyck ym. «Van Dyck D, Baijot S, Aeby A, ym. Cognitive, perce...»9 luonnehtivat 50 kouluikäisen DCD-diagnosoidun belgialaislapsen ja 31:n tavanomaisesti kehittyneen ikätoverin (7–11 vuotta) motoriset, kognitiiviset ja visuaalisen hahmottamisen ryhmäprofiilit ja tunnistivat ryhmästä 5 alaryhmää klusterianalyysiä käyttäen. DCD-diagnoosi oli lastenneurologin varmistama ja perustui DSM-5 kriteeristöön. ADHD samanaikaishäiriönä hyväksyttiin (N = 29). Poissulkukriteereitä olivat WISC-V:n kielellisen ymmärtämisen indeksi VCI < 80, autismikirjon häiriö ja pikkukeskosuus (syntymä ennen raskausviikkoa 33). Laajasta tutkimuksesta klusterianalyysiin valittiin 15 muuttujaa. Kaikkiin alaryhmiin liittyi toiminnanohjauksen vaikeuksia, mutta niiden laatu ja vaikeusaste vaihtelivat.