Kehitykselliseen koordinaatiohäiriöön liittyviä vaikeuksia voidaan havaita lapsilla jo varhain. Nämä vaikeudet tunnistetaan useimmiten vasta lähempänä kouluikää, minkä takia saatetaan menettää mahdollisuus varhaiseen interventioon ja tukeen. Alla on esitelty 3 katsausta ja 1 tutkimus varhaisesta tunnistamisesta, jotka liittyvät interventioihin, motoriikan laatuun ja osallistumiseen arjessa.
Kanadalaistutkijoiden kartoittavan kirjallisuuskatsauksen (scoping review) «Zwicker JG, Lee EJ. Early intervention for childre...»1 tavoitteena oli koota viimeaikainen näyttö varhaisesta tunnistamisesta ja motoriikkaperustaisista varhaisista interventioista lapsilla (≤ 5 vuotta), joilla on DCD tai DCD:n riski. Viimeaikaiset kansainväliset ohjeistukset eivät suosittele diagnoosin asettamista alle 5-vuotiaalle lapselle.
Katsauksen tietokantahaku sisälsi yleisesti käytössä olevat tietokannat, kuten Medline, Cinahl, Embase, PsycInfo ja Eric (viimeisin haku tammikuu 2018). Lisäksi tutkijoilla oli käytössä niin sanottua harmaata kirjallisuutta, kuten raportteja, konferenssijulkaisuja ja opinnäytteitä. Tutkimusten sisäänottokriteereitä oli kolme: 1) tutkimuksessa käytettiin nimikkeitä DCD, dyspraksia tai motorinen koordinaatio, 2) tutkittavien ikä oli enintään 5 vuotta ja 3) tutkimus oli varhaisen tunnistamisen tutkimus, motoriikkaperustainen interventiotutkimus tai molempia. Artikkelit, jotka olivat liian yleisiä, keskittyivät muihin diagnooseihin, käyttivät liian vanhoja testejä tai olivat pelkästään kuvailevia, suljettiin katsauksen ulkopuolelle. Valintakriteerit täytti 103 tutkimusta: 78 varhaiseen tunnistamiseen, 22 interventioon ja 3 näihin molempiin liittyvää tutkimusta. Katsaukseen sisällytettiin 25 interventioon liittyvää artikkelia.
Tutkimuksista kerätty tieto raportoitiin ja koottiin ICF:n mukaisesti: 1) kehon rakenne ja toiminta ja 2) suoritukset ja osallistuminen. Lisäksi interventiot sisällytettiin palveluiden tarjoamisen malliin: yhteisö–ryhmä–yksilö.
Katsauksen tuloksissa todetaan, että viimeaikainen tutkimustieto varhaisen intervention vaikuttavuudesta on yleisesti näytön asteeltaan heikkoa tai hyvin heikkoa (Sackett's level of evidence). Tutkimusten otoskoot ovat pieniä ja tutkimusasetelmissa on heikkouksia vaikuttavuuden toteamiseksi (esim. tapaustutkimuksia, pilottitutkimuksia, ei verrokkiryhmiä). Kirjoittajat toteavat kuitenkin, että varhaisella interventiolla voi olla vaikuttavuutta motorisiin taitoihin, kun tarkastellaan eri tutkimuksista saatuja tuloksia kumulatiivisesti.
Intervention tarjoamiseen tutkijat ehdottavat mallia, jossa varhainen interventio sisältää yhteisöllisiä, esimerkiksi ryhmässä toteutettavia, menetelmiä. Mikäli lapsi tarvitsee vahvempaa tukea motoristen taitojen oppimiseen, tutkijat suosittavat pienryhmässä toteutettavaa tukea (mm. motoristen taitojen ja valmiuksien harjoittelu, tehtäväperusteinen harjoittelu, tiedon lisääminen ja ohjaus). Lisäksi osa lapsista tarvitsee yksilöllisen intervention menetelmiä, kuten voimaharjoittelua, leikki-interventiota ja CO-OP:tä. Tiedon jakaminen ja vanhempien ohjaus ovat avainasemassa varhaisessa interventiossa.
Belgialaisessa takautuvassa pitkittäistutkimuksessa «Vens N, Dewitte G, Van Waelvelde H, ym. Developmen...»2 selvitettiin alle 3-vuotiaiden lasten motoriikan ja liikkumisen laatua verrattuna myöhemmin (yli 3 vuoden iässä) monialaisesti asetettuun DCD-diagnoosiin tai DCD:n riskiin (DSM-IV tai DSM-5). Aineisto koostui vuosina 2006–2011 syntyneistä lapsista (Ghent Center of Developmental Disabilities). Tutkimukseen otettiin mukaan 503 lasta, joista DCD-diagnoosin oli saanut 157 lasta ja DCD:n riski oli 89 lapsella (yhteensä 246). Tutkittavista muodostettiin ryhmät: DCD ja ei-DCD:tä. Lasten motoriikkaa oli testattu MABC-2 (Movement Assessment Battery for Children)- tai PDMS-2 (Peabody Developmental Motor Scales) -testillä. Alle 3-vuotiaana motoriikkaa oli testattu standardoidulla AIMS (the Alberta Infant motor scale) -testillä sekä standardoimattomalla liikkumisen laadun havainnoinnilla. Pediatristen tutkimusten havainnot motoriikan laadusta listattiin ja kerättiin niin, että samansuuntaiset löydökset yhdistettiin, ja näin saatiin muuttuja "movement-quality concerns" (mm. hypotonia, hypertonia, voima, asymmetria, tasapaino ja motorinen suunnittelu).
Tuloksissa todetaan, että lapsilla, joilla todetaan kehityksellinen koordinaatiohäiriö, voidaan havaita heikkoa motorista suoriutumista jo hyvin varhaisella iällä. Tulosten tilastollinen merkitsevyys oli asetettu tasolle < 0,05. Asymmetrialla oli tilastollisesti merkitsevä yhteys ikäryhmässä 0–6 kuukautta (p < 0,047), kun taas hypotonialla ikäryhmässä 6–12 kuukautta (p < 0,022). Lisäksi hypotonia (p < 0,005) ja heikko motorinen kontrolli (p < 0,050) olivat ikäryhmässä 18 kuukautta – 3 vuotta yhteydessä myöhemmin diagnosoituun DCD:hen. DCD oli merkitsevästi yhteydessä liikkeen laadullisiin ominaisuuksiin (movement-quality concerns) kaikissa muissa ikäryhmissä paitsi ikäryhmässä 12–18 kuukautta.
Tutkijat tuovat esille, että tutkimuksen tuloksia tulee kuitenkin tarkastella varoen. Tutkittavat ovat yhden alueen sairaala-aineistosta. Lisäksi liikkeiden laadullinen tarkastelu ja ominaisuudet eivät ole standardoituja, joten tuloksia ei voida yleistää.
Espanjalaisten tutkijoiden katsausartikkelissa «González López A, Crespo Madrid V, Hidalgo-Robles ...»3 tunnistetaan piirteitä tai ominaisuuksia, joita voidaan havaita sellaisten 0–6-vuotiaiden lasten kehityksessä ja toiminnassa, joilla on DCD. Katsaukseen sisällytettiin 17 artikkelia, joista 10 oli laadullisia tutkimuksia. Kaksi tutkijaa arvioi itsenäisesti valittujen artikkeleiden laatua (Mixed Methods Appraisal Tool, Version 2018). ICF (International Classification of Functioning, Disability and Health) -luokittelun mukaisesti katsaukseen valituissa tutkimuksissa oli käytetty kehon rakenteisiin ja toimintoihin (52,9 %), aktiviteetteihin (88,2 %) ja osallistumiseen (64,7 %) liittyviä muuttujia. Katsaukseen valittiin artikkelit seuraavien kriteerien mukaan: 1) DCD-diagnoosi tai DCD + liitännäisdiagnoosi, 2) DCD:n riski, 3) ennustettavat piirteet varhaisella iällä, 4) artikkelit, joissa tutkittavien lasten kehitys kuvailtu ennen DCD-diagnoosia ja 5) iän keskiarvo tutkimuksissa 0–6 vuotta.
Artikkelissa tuodaan esille, että pienillä lapsilla voidaan havaita DCD-diagnoosiin liittyviä rajoitteita ja osallistumisen haasteita. Päivittäisissä itsestä huolehtimisen taidoissa tunnistetaan haasteita ruokailussa (ruokailuvälineiden käyttö, koordinaatio, levottomuus), pukeutumisessa (hitaus, vahvemman avun tarve kengännauhojen solmimisessa ja nappien tai vetoketjun sulkemisessa) sekä siistiytymisessä (esim. hampaiden harjaaminen, nenän niistäminen tai hiusten harjaaminen). Leikeissä ja vapaa-ajan vietossa pienet lapset voivat osoittaa halua yksinleikkiin ja seurailijan rooliin. Yleisesti leikeissä ja peleissä on vähemmän variaatioita ja kiinnostus fyysiseen, liikunnalliseen leikkiin on vähäisempää. Itsenäinen kävely alkaa 15 kuukauden iän jälkeen, ja maalaamisen, kynätaitojen tai saksien käytön oppiminen on hitaampaa. Myös jäljittelytaidoissa ja tarkkaavuuden ylläpidossa on usein haasteita.
Vanhempien esille tuoma huoli lapsen taidoista ja varhainen monialainen arviointi on tärkeää, jotta havaitaan ne lapset, joilla on kehityksellisen koordinaatiohäiriön riski, ja heidät voidaan ohjata ohjauksen ja interventioiden pariin. Katsauksessa mainitaan standardoidun arvioinnin testit Movement Assessment Battery for Children (M-ABC) sekä Canadian Little Developmental Coordination Questionaire (Little DCDQ-CA).
Smits-Engelsmanin ja Verbequen artikkelissa «Smits-Engelsman B, Verbecque E. Pediatric care for...»4 on käytetty narratiivisen kriittisen tarkastelun menetelmää, joka perustuu ei-systemaattiseen kirjallisuuskatsaukseen. Katsauksessa tuodaan esille kehityksellisen koordinaatiohäiriön hoidon suuntauksia ja tulevaisuuden vaihtoehtoisia lähestymistapoja, joiden avulla sekundaarisia terveyden haittavaikutuksia voidaan ehkäistä.
Katsauksen lopussa nostetaan esiin erityisesti varhaisen puuttumisen merkitys DCD-lasten kehitykselle. Kirjoittajat toteavat, että motoriset viiveet ja vaikeudet havaitaan tyypillisesti jo varhaisessa kehitysvaiheessa, mutta lapset saavat diagnoosin vasta 5–7-vuotiaana. Kansainvälinen ohjeistus ei suosittele DCD-diagnoosin asettamista alle 5-vuotiaalle lapselle. Varhaislapsuus on kuitenkin kriittistä aikaa liikkumisen perustaitojen kehittymiselle, jota pidetään perustana monimutkaisempien liikkeiden saavuttamiselle ja keskeisenä tekijänä elinikäisten aktiivisen elämäntapojen ja terveyden edistämiselle. Fyysisen kunnon ja terveyteen ja taitoihin liittyvien tekijöiden integrointi fyysisen aktiivisuuden edistämiseen on erityisen tärkeää tässä lapsiryhmässä. Lapset eivät tarvitse diagnoosia, mutta sellaisten lasten, joilla on DCD:n riski, vanhemmat ja varhaiskasvattajat tarvitsevat tukea ja ohjausta.
Lapset, joilla on kehityksellinen koordinaatiohäiriö, viettävät vähemmän aikaa osallistumalla vapaa-ajan fyysisiin aktiviteetteihin, ja heidän fyysinen kuntonsa voi olla heikompi kuin lapsilla, joilla ei ole kehityksellistä koordinaatiohäiriötä. Heikko lihaskunto (lihasvoima ja -kestävyys) yhdistetään lapsilla heikkoon motoriseen suoriutumiseen, toimintarajoitteisiin sekä haitallisiin terveysvaikutuksiin.
Jos motorinen suoriutuminen on heikompaa, lapset tarvitsevat enemmän fyysistä aktiivisuutta ja motorisia kokemuksia. Positiivisen minäkuvan edistämisessä on tärkeää keskittyä myös lapsen vahvuuksiin (esim. toimintaan, jonka he osaavat) vaikeuksien sijaan (esim. motoriset ongelmat).
Kun interventio aloitetaan, pääpainon tulisi olla merkityksellisten toimintojen kehittämisessä (activity) sekä osallistumisen edistämisessä (participation).