Hengitän, nukun, syön, puen, pyöräilen, käyn vessassa, leikin, juoksen, pelaan palloa. Kaikkiin elämän alueisiin tarvitaan lihastoimintaa. Osa toiminnasta on tiedostamatonta, kuten välttämättömiin elintoimintoihin tarvittava lihastoiminta, mutta suuri osa on sellaista lihasten toimintaa, jota meidän tulee harjoitella ja kontrolloida. Pohja monimutkaisemmalle motoriselle toiminnalle luodaan varhaislapsuudessa, jossa lapsen normaali arki luo mahdollisuuden oppimiselle, olipa kyse itsestä huolehtimisen taidoista, kuten pukemisesta ja syömisestä, tai muista karkea- ja hienomotorisista taidoista. Yksi tärkeimmistä varhaislapsuuden toiminnoista on leikki. Miten motoriikan pulmat voivat heijastua leikkitilanteisiin, ja miksi motoristen taitojen oppimiseen pitäisi kiinnittää erityistä huomiota?
Tämänhetkisen käsityksen mukaan motorisen oppimisen ajatellaan olevan seurausta yksilön, tehtävän ja ympäristön välisestä vuorovaikutuksesta. Taidot kehittyvät, jos ympäristö tarjoaa mahdollisuuksia erilaisten motoristen tehtävien suorittamiseen, kuten leikkimiseen. Näiden mahdollisuuksien hyödyntäminen on puolestaan kiinni siitä, millaisia valmiuksia lapsella on vastata ympäristön (leikkikavereiden toiminta ja leikkiympäristö) ja tehtävän (leikissä tarvittavat taidot) vaatimuksiin. Lapset, joille motoristen taitojen oppiminen tai liikkeiden kontrollointi tuottaa vaikeuksia, kohtaavat päivän aikana lukuisia tilanteita, joissa heidän taidoilleen asetetut vaatimukset ylittävät heidän valmiutensa. Myöskään leikin vaatimukset eivät aina kohtaa lapsen kykyjä (kognitiiviset, sosiaaliset tai motoriset taidot). Vaarana onkin, että lapsen tasavertainen osallistuminen vaarantuu, kun lapsi ei pysty osallistumaan tarjolla oleviin toimintamahdollisuuksiin.
Suuri osa varhaiskasvatusikäisen lapsen valveillaoloajasta kuluu erilaisissa leikeissä. Leikissä kehittyvät niin motoriset, sosiaaliset, emotionaaliset kuin kognitiivisetkin taidot «Lifter K, Foster-Sanda S, Arzamarski C ym. Overvie...»1. Leikki sisältää sen muodosta riippumatta aina myös motorista toimintaa. Rakenteluleikissä tai liikuntaleikeissä motoriikka on selkeästi isossa roolissa toimintaan osallistumisessa. Jos palikat eivät pysy käsissä tai niiden tarkka asetteleminen paikalleen on haasteellista, vaaditaan muilta leikkiin osallistujilta paljon ymmärrystä ja aikuiselta ohjausta, jotta lapsi ei ala kokea itseään ulkopuoliseksi. Mutta myös mielikuvitusleikkeihin liittyy paljon toimintaa, jossa oman kehon hallintaa tarvitaan esimerkiksi leikissä käytettävien välineiden käsittelyssä. Keskittyminen haastavaan motoriseen toimintaan vie myös kognitiivista kapasiteettia muilta leikissä tarvittavilta toiminnoilta. Motoristen taitojen puutteet voivatkin ehkäistä tai hidastaa leikkitaitojen ja leikissä tarvittavien taitojen kehittymistä.
Motoriset taidot siis mahdollistavat leikkivälineiden sulavan käsittelyn, liikkumisen leikkitilanteessa sekä sijoittumisen toisiin leikkijöihin ja leikkivälineisiin nähden asianmukaisella tavalla. Toistaiseksi lapsia, joilla on kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) riski, on vielä tutkittu melko vähän. Tutkimuksissa on kuitenkin havaittu, että nämä lapset osallistuvat leikkeihin vertaisiaan harvemmin ja välttelevät erityisesti leikkejä, joissa tarvitaan paljon karkea- tai hienomotorisia taitoja «Kennedy-Behr A, Rodger S, Mickan S. A comparison o...»2. Kun osallistuminen leikkiin motoriikan taitojen puutteiden vuoksi on vähäistä, eivät myöskään leikkitaidot pääse kehittymään. Tyypillistä näyttää olevan, että nämä lapset mieluummin tarkkailevat sivusta toisia leikkijöitä, jolloin heillä on muita vähemmän aktiivista toimintaa leikin aikana «Kennedy-Behr A, Rodger S, Mickan S. A comparison o...»2. Leikkiin osallistumattomuus näkyy tällä kohderyhmällä myös leikkikirjon kapeutena, osallistumiskertojen vähäisyytenä, kaverimäärän pienuutena ja leikistä pitämisen vähäisyytenä «Bart O, Jarus T, Erez Y, ym. How do young children...»3. Kaikki nämä vähäisemmän leikkiin osallistumisen ulottuvuudet ovat lapsen kokonaisvaltaisen kehittymisen näkökulmasta riskitekijöitä ja osoittavat, että motoriikan haasteet ovat myös leikin näkökulmasta riski tasavertaiselle osallistumiselle.
Kun leikkiä tarkastellaan areenana, jossa lapset harjoittelevat myös sosiaalisia ja emotionaalisia taitoja, muodostuu heikoista motorisista taidoista myös keskeinen riskitekijä sosioemotionaaliselle hyvinvoinnille. Leikkitilanteissa sosiaalisten taitojen puutteet saattavat ilmetä esimerkiksi negatiivisena toimintana, jossa motoristen taitojen tuen tarpeessa oleva lapsi käyttäytyy aggressiivisesti tai on itse kiusaamisen kohteena «Kennedy-Behr A, Rodger S, Mickan S. A comparison o...»2. Leikin aikana kielteisiä ajatuksia ja tunteita osoitetaan myös ilmeillä normaalisti kehittyneitä lapsia useammin «Kennedy-Behr A, Rodger S, Mickan S. A comparison o...»2. Myös vanhemmat ovat havainneet leikkitilanteissa ongelmia vuorovaikutuksessa tai vastavuoroisuudessa «Rosenblum S, Waissman P, Diamond GW. Identifying p...»4.
Voidaankin ajatella, että leikkiin liittyvät sosiaaliset tilanteet voivat olla lapsille, joilla on DCD:n riski, stressaava kokemus, josta halutaan jäädä syrjään. Koska leikki kehittää monella tavoin lapsen taitoja, on tärkeää, että myös motoriset haasteet otetaan huomioon leikkitilanteita ohjattaessa, jotta kaikki lapset voivat osallistua leikkiin parhaalla mahdollisella tavalla. Aikuinen voi leikkitilanteessa paitsi mukauttaa leikin motorisia vaatimuksia, myös auttaa lasta oman toimintansa säätelyssä ja leikkiin keskittymisessä. Lapsen toimintakykyyn sopeutetulla avulla mahdollistetaan lapselle leikkiin osallistuminen leikkitilanteen kulloinkin vaatimalla tavalla «Rosenblum S, Waissman P, Diamond GW. Identifying p...»4. Varhaiskasvatussuunnitelma myös velvoittaa henkilöstöä tunnistamaan leikkiä rajoittavia tekijöitä sekä kehittämään leikkiä edistäviä toimintatapoja «Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022. Määräy...»5. Toisaalta varhaiskasvatusympäristöt luovat usein koteja monipuolisemmat harjoittelumahdollisuudet niin sisä- kuin ulkoleikkeihin ja koulutettu henkilökunta voi antaa motorisen oppimisen tueksi tarvittavaa kannustavaa korjaavaa palautetta.
Ks. myös aiheeseen liittyvää lukemistoa «Viholainen H, Asunta P. Motorisen oppimisen vaikeu...»6, «Asunta P, Viholainen H, Ahonen T. Motorisen oppimi...»7, «Ahonen T, Asunta P, Viholainen H. Motoriset oppimi...»8.