Musiikki- tai tanssiterapiasta lasten ja nuorten kehityksellisen koordinaatiohäiriön (DCD) kuntoutuksessa ei ole julkaistuja satunnaistettuja kontrolloituja tutkimuksia. Ainoa tätä sivuava tutkimus «Díaz-Pérez A, Gregorio VN, Valero-García AV. Music...»1 on tehty Espanjassa. Tässä tutkimuksessa arvioitiin musiikin, liikkumisen ja tanssin yhdistämiseen perustuvan interventio-ohjelman vaikutusta motorisiin taitoihin lapsilla, joilla oli todettu MABC-2 -testin (Movement Assessment Battery for Children-2) mukaan kehityksellisen koordinaatiohäiriön riski. Osallistujat olivat Murcian alueen neljän julkisen koulun 6–8-vuotiaita oppilaita (1.–3.-luokkalaisia). Tutkimukseen otettiin mukaan 70 lasta (47 poikaa ja 23 tyttöä).
Kaikki osallistujat arvioitiin MABC-2 -testillä motoristen taitojen osalta (standardipisteet ≤ 7 tai persentiililuku ≤ 16) ja luokiteltiin tämän perusteella kolmeen ryhmään. Ensimmäiseen ryhmään otettiin 17 lasta, joilla todettiin DCD:n riski, ja nämä lapset osallistuivat interventio-ohjelmaan. Verrokkiryhmään valittiin 18 lasta, joilla myös oli DCD:n riski, mutta he jäivät intervention ulkopuolelle. Lisäksi muodostettiin 35 lapsen seurantaryhmä lapsista, joiden standardipisteet olivat > 7 MABC-2-testissä, minkä katsottiin sulkevan pois DCD:n riskin. Lapsille ei ollut asetettu DCD-diagnoosia.
Interventio-ohjelma toteutettiin 10 viikon aikana 50 minuutin kestoisina yksittäisinä jaksoina. Ohjelma sisälsi erilaisia lyhyitä aktiviteetteja, jotka perustuivat pääosin leikkisyyteen, ja ne olivat jaettu kolmeen osatyyppiin: a) leikit laulun kanssa, b) leikit ilman laulua ja c) tanssileikit. Kaikki tutkimuksessa mukana olleet lapset osallistuivat koulun tavanomaisen opetusohjelman mukaiseen musiikki- ja liikuntatoimintaan kouluissaan koko tutkimuksen ajan.
Interventio-ohjelman tehokkuutta arvioitiin muuttujalla, joka määriteltiin MABC-2-testausten mukaan muodostetuista pisteistä, jolla arvioitiin lapsen DCD:n riskiä. Testaus tehtiin kaikille lapsille ennen (interventioryhmän) interventiota ja sen jälkeen. Varianssianalyysissä vastemuuttujina käytettiin niitä muutospisteitä, jotka oli saatu laskemalla loppumittauksen ja alkumittauksen välinen ero, jolloin intervention vaikutus arvioitiin keskimääräiseksi muutokseksi interventio- ja verrokkiryhmän välillä. Tulokset osoittivat MABC-2-testistössä sekä kokonaistestin pisteiden että kolmen arvioitavan osakokonaisuuden (kädentaidot, pallon heiton suuntaaminen ja kiinniottaminen, tasapaino) pisteiden lisääntyneen merkittävästi interventioon osallistuneiden lasten ryhmässä. Ainoastaan suuntaaminen ja kiinniottaminen -osa-tehtävässä ei tullut esille tilastollisesti merkitsevää eroa interventioryhmässä, vaikka muutos pisteissä tuli selvästi esille esi- ja jälkitestauksessa. Kahdessa vertailuryhmässä oli vain pientä vaihtelua alku- ja loppumittauksessa.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että interventioon osallistuneiden lasten motoriset taidot muuttuivat merkittävästi MABC-2-testistössä, kun taas verrokkiryhmissä ei havaittu vastaavia muutoksia. Vain interventioon osallistuneiden lasten koordinaatiovaikeudet vähenivät tilastollisesti merkitsevästi. Kirjoittajien mukaan tämä korostaa tanssiin, liikuntaan ja musiikkiin perustuvan intervention tehokkuutta. Heidän näkemyksensä mukaan ryhmäinterventio voi antaa lisäetua yksilöinterventioihin, koska ryhmätoimintaan liittyvästä sosiaalisesta ja motivoivasta voimasta saadaan lisäkannustin. Kirjoittajien mukaan tämä interventio perustuu leikinomaiseen ryhmätoimintaan, johon liittyy musiikkia, liikettä ja tanssia, ja tämä on erittäin hyvä yhdistelmä motoristen taitojen kehittymiseksi lapsilla, joilla on koordinaatio-ongelmia.
Tämä ainoa tutkimus musiikki- ja tanssiterapian vaikutuksesta kehityksellisen koordinaatiohäiriön kuntoutuksessa jää näytön asteeltaan hyvin heikoksi. Tutkimuksessa oli selvät verrokkiryhmät interventioryhmälle, mutta siinä ei verrattu musiikki- ja tanssiterapiaa soveltavaa interventiota muun tyyppiseen interventioon lainkaan, joten avoimeksi jää kysymys, oliko interventiolla mitään "täsmävaikutusta" vai oliko kyseessä ainoastaan ryhmämuotoisen intervention epäspesifinen siirtovaikutus.
Tutkimuksessa ei selvitetty lasten valikoitumista tutkimukseen, mikä vaikeuttaa sen arvioimista, voidaanko vastaavaa interventiota soveltaa Suomessa. Suomessa monet perheet ja lapset todennäköisesti valitsisivat kyseisen intervention, jos se olisi mahdollista, mutta monet perheet myös mahdollisesti kieltäytyisivät siitä, jos tanssiin ja musiikkiin liittyvä liikunta on vierasta. Tutkimuksessa esitetty interventio olisi Suomessa helppo toteuttaa esimerkiksi koulun, kolmannen sektorin ja terveydenhuollon yhteistyönä. Hyödyt ylittäisivät varmasti haitat, ja tämäntyyppinen interventio olisi kustannuksiltaan selvittämisen ja lisätutkimusten arvoinen Suomessa.