Tran ja kumppanit «Tran HT, Li YC, Lin HY, ym. Sensory Processing Imp...»1 selvittivät systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessaan aistitiedon käsittelyn eroavaisuuksia (auditiivisen, visuaalisen, proprioseptiivisen, tunto- ja multisensorisen) tavanomaisesti kehittyneiden lasten ja lasten, joilla oli kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD), välillä sekä aistitiedon prosessoinnin ja motorisen koordinaation yhteyttä DCD:ssä.
Kirjallisuushaku toteutettiin menetelmällisesti Cochrane-käsikirjan ohjeistuksen mukaisesti. Katsauksessa tehtiin kattava haku aistitiedon käsittelyn toiminnoista, joita on käytetty mittamaan aistitiedon käsittelyä, seuraavista tietokannoista: PubMed, Science Direct, Web of Science ja Cochrane-kirjasto.
Newcastle-Ottawa Quality Assessment Scale (NOQ) -arviointiasteikkoa käytettiin kunkin tutkimuksen metodologisen laadun selvittämiseen Cochrane Non-Randomized Studies Methods -työryhmän ehdotusten perusteella kontrolloiduissa tapaustutkimuksissa (case-control) ja kohorttitutkimuksissa. Kaksi tutkijaa teki laatuanalyysin itsenäisesti, ja ristiriitaisuudet ratkaistiin yhdessä.
Systemaattisen kirjallisuuskatsauksen sisäänottokriteereinä olivat seuraavat: 1. Tutkimusjoukkoon kuuluvilla oli DSM-5:n mukaan asetettu DCD-diagnoosi. 2. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella aistitiedon käsittelyn puutteita ja niiden yhteyttä motoriseen koordinaatioon. Aistitiedon käsittelyä tai motorista koordinaatiota mitattiin standardoidulla mittarilla tai asteikolla. 3. Tutkimuksessa oli kontrolliryhmä, joka koostui tavanomaisesti kehittyneistä lapsista. 4. Mukaan otettu artikkeli oli saatavissa kokotekstinä, kirjoitettu englanniksi ja julkaistu vuosina 2010–2021. Mukaan ei otettu tutkimuksia, joissa lapsilla, joilla oli DCD, oli myös muita diagnooseja, kuten autismikirjon häiriö, ADHD tai ADD. Tutkimuksissa piti olla käytetty standardoituja mittareita aistitiedon puutteiden ja motorisen koordinaation mittaamiseksi.
Tietokannoista löytyi yhteensä 1 107 tutkimusta, ja 4 tutkimusta tunnistettiin muista lähteistä. Duplikaattien poiston jälkeen 1 055 artikkelin otsikot ja tiivistelmät tarkistettiin, 840 artikkelia hylättiin otsikon perusteella ja 181 raporttia poissulkukriteerien mukaisesti. Jäljelle jääneet 34 tutkimusta arvioitiin ja näistä 10 tutkimuksen todettiin täyttävän sisäänottokriteerit. Kaikki olivat poikkileikkaustutkimuksia. Aistitiedon käsittelyn mittaamiseen käytetyt mittarit tutkimuksissa vaihtelivat: Sensory Profile -kysely (2), Visual-tactile temporal order -tehtävän arviointi (1), haptinen havaitseminen/erottelu -tehtävä (1), VMI (Visual-Motor Integration) (1), Test of Visual Perceptual Skills (2), Semmes Weinstein Monofilaments: yhden kosketuksen paikallistamista (1), kahden kosketuksen erottelu (1), Ayres Southern California Sensosory Integration test (1) ja Doing study's design task (2). Tutkimukseen osallistuvat lapset olivat Iältään 5–14-vuotiaita. Heistä 298:lla oli diagnostisoitu DCD ja 668 oli tavanomaisesti kehittyneitä. NOQ-pisteytyksen mukaan kaikki tutkimukset saivat 6–7/9 pistettä, eli ne olivat laadultaan kohtalaisia (6 pistettä, n = 3) tai hyviä (7 pistettä, n = 7).
Aistitiedon käsittelyn ja motorisen koordinaation välistä suhdetta tarkasteltiin useammassa tutkimuksessa. Artikkeleista 2:ssa tutkittiin tätä yhteyttä käyttämällä Developmental Coordination Disorder Questionnaire (DCDQ) -kyselyä, 6 tutkimuksessa raportoitiin aistitiedon käsittelyn ja motorisen koordinaation välisestä yhteydestä käyttäen mittarina Movement Assessment Battery for Children -testiä, 1 tutkimuksessa käytettiin Jensen-Taylor Test of Handfunction -mittaria ja Evaluation Tool of Children's Hand Writing -mittaria ja 1:ssä Functional Independence Measure for Children -mittaria. Tutkimuksista 1:ssä raportoitiin tilastollisesti merkitsevät korrelaatiot aistitiedon käsittelyn ja DCDQ-kyselyn osa-alueiden välillä ja 2 tutkimuksessa aistitiedon käsittelyn ja MABC-2-kokonaispisteiden sekä osa-alueiden välillä.
Kaikki tässä kirjallisuuskatsauksessa analysoidut tutkimukset osoittivat merkitsevästi heikompaa visuaalisen aistitiedon integraatiota lapsilla, joilla oli DCD (kuva «Summary diagram of the correlation between sensory processing and motor coordination in children with DCD»1). Tutkimuksista 4 osoitti merkitsevästi heikompia tuntoaistimusten prosessoinnin tuloksia lapsilla, joilla oli DCD, verrattuna tavanomaisesti kehittyneisiin lapsiin. Lisäksi 2 tutkimuksessa havaittiin, että lapsilla, joilla oli DCD, oli proprioseptisen aistitiedon käsittelyn haasteita verrattuna tavanomaisesti kehittyneiden lasten ryhmään. 2 tutkimuksessa raportoitiin puutteita auditiivisen ja vestibulaarisen aistitiedon integraatioprosessissa lapsilla, joilla oli DCD. Yhteyksiä todettiin näillä mittareilla 3 tutkimuksessa.
Summary diagram of the correlation between sensory processing and motor coordination in children with DCD.
* p < 0.05, ** p < 0.01, *** p < 0.001; OR: double off in the right; DL: double left; DR: double right; SL: single in left in the sequential coupling of eye and hand. In this test, a yellow indication and three feasible target circles with the identical diameter of 10 mm were demonstrated on the screen at the left and right side of the midline individually, and the yellow indication was at the far left and far right locations. Three circumstances with two sides (left or right) were considered: single (one target), double (two targets), and double-off (two targets appeared, then disappeared) (abbreviated as SL, SR, DL, DR, OL, and OR, sequentially).
Lähde:Tran HT, Li YC, Lin HY, ym. Sensory Processing Impairments in Children with Developmental Coordination Disorder. Children (Basel) 2022;9(10): «PMID: 36291382»PubMed
Tutkijat suosittelevat aistitiedon käsittelyn ongelmien tutkimista lapsilla, joilla on DCD, sekä sensorisen integraation terapiaa näiden lasten kuntoutukseen edistämään taitojen kehittymistä sekä arjen osallistumista.
Allenin ja Caseyn «Allen S, Casey J. Developmental coordination disor...»2 takautuvan tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, esiintyykö DCD-diagnoosin saaneilla lapsilla aistitiedon käsittelyn ja integraation ongelmia. Tutkimuksessa käytettiin aineistona vuosina 2011–2013 toimintaterapiapalveluissa kerättyjä potilastietoja lapsista ja nuorista, joilla oli diagnosoitu DCD. Tutkimus toteutettiin Etelä-Englannissa alueella, joka kattaa sekä kaupunki- että maaseutualueita ja jossa sosioekonominen profiili on moninainen.
Tutkimukseen otettiin mukaan 93:n 5–12-vuotiaan lapsen potilastiedot. Lapsilla oli diagnosoitu DCD. Tutkimusjoukossa oli 51 lasta, joilla oli vain DCD-diagnoosi ja 42 lasta, joilla oli DCD:n lisäksi samanaikaisdiagnoosina autismikirjon häiriö. Riittävä otoskoko, 93 lasta, on laskettu Raosoft-otoskokolaskennalla (95 % luottamusväli ja 10 % virhemarginaali).
Sisäänottokriteereinä oli 5–12 vuoden ikä sekä DSM-5-kriteerien mukainen DCD-diagnoosi. MABC-2-standardipisteet olivat 6 tai alle, ja lapsilla oli toiminnallisia vaikeuksia itsestä huolehtimisen alueella tai kouluoppimisessa. Vain normaalia koulua käyvät lapset otettiin mukaan tutkimukseen. Näin saatiin rajattua tutkimuksen ulkopuolelle sellaiset lapset, joilla oli vaikeita oppimisvaikeuksia. Näillä kriteereillä myös lapset, joilla oli myös kehityksellinen häiriö, esimerkiksi autismikirjon häiriö tai ADHD, otettiin mukaan tutkimukseen. Lapsia, joilla oli jokin neurologinen häiriö, kuten CP (cerebral palsy), ei otettu tutkimukseen mukaan.
Tutkimuksessa kerättiin tieto lasten iästä, sukupuolesta, tutkimuksiin ohjaamisen syystä, toiminnallisista vaikeuksista, samanaikaisdiagnooseista, MABC-2:n kokonais- ja osapisteistä sekä Sensory Processing Measure (SPM) -pisteistä huoltajien arvioimana. Tutkimuksessa tarkasteltavat muuttujat olivat motorinen koordinaatio sekä aistitiedon käsittely ja sensorinen integraatio. Tulokset on analysoitu tilastollisin menetelmin (t-testi, Spearmanin korrelaatio). Tutkimukseen osallistuneista lapsista ja nuorista 46 %:lla oli samanaikaisdiagnoosina autismikirjon häiriö, 1 %:lla oli ADHD ja 53 %:lla ei ollut muuta diagnoosia kuin DCD. Tilastollisissa analyyseissä käytettiin MABC-2-standardipisteitä ja SPM t -pisteitä (ka = 50, kh = 10). Saatuja SPM t -pisteitä verrattiin tutkimuksessa normatiiviseen dataan. T-pisteiden 60–69 määriteltiin vastaavan joitakin vaikeuksia (lieviä tai kohtalaisia ongelmia) ja t-pisteiden > 70 (+2 SD) selkeitä vaikeuksia (merkittäviä ongelmia).
DCD ja sensorisen prosessoinnin ja integraation vaikeudet
SPM-kokonaispistemäärän keskiarvo (m = 66, keskihajonta 7,45; vaihteluväli 40–79) oli tilastollisesti merkitsevästi suurempi kuin normiaineistossa (t = 21,2 (92 d.f.), p < 0,001). Efektikoko oli suuri (Cohenin d = 2,14).
Sensorisen prosessoinnin selkeiden (merkittävien) vaikeuksien insidenssi oli 32 %. 56 %:lla oli joitakin (lieviä tai kohtalaisia) vaikeuksia, ja 12 %:lla ei ollut mitään vaikeuksia (p < 0,001). Suurimmalla osalla DCD-diagnoosin saaneista lapsista (88 %:lla) esiintyi vanhempien arvioinnin perusteella raja-arvon (t > 60) ylittäviä aistitiedon käsittelyn vaikeuksia.
Motoriset taidot sekä sensorinen prosessointi ja integraatio
Motoristen taitojen ja sensorisen prosessoinnin ja integraation välillä ei ollut tilastollisesti merkitsevää yhteyttä millään osa-alueella (p = 0,122 – p = 0,984) paitsi trendi (p = 0,053) MABC-2:n (suuntaaminen ja kiinniotto) ja SPM:n (kuuleminen) välillä sekä merkitsevä yhteys MABC-2-yhteispisteiden ja SPM sosiaalisen osallistumisen välillä (p = 0,035).
Sensorinen prosessointi ja integraatio lapsilla, joilla on DCD ja samanaikaishäiriö
Kun verrattiin lapsiryhmiä, joilla oli samanaikainen DCD ja autismikirjon häiriö tai pelkkä DCD, todettiin, että 49 %:lla lapsista, joilla oli sekä DCD- että autismikirjon häiriö -diagnoosi, oli kokonaistuloksen perusteella selviä vaikeuksia sensorisessa prosessoinnissa ja integraatiossa, mutta DCD-diagnoosin saaneista lapsista vain 18 %:lla. Lapsiryhmästä, joilla oli pelkkä DCD eikä samanaikaisdiagnoosia (n = 51), 24–33 %:lla todettiin huoltajien arvioimana selviä vaikeuksia SPM-kyselyn kehotietoisuudessa, tasapainossa sekä suunnittelussa ja ideoinnissa. Selviä vaikeuksia tuntoaistimusten alueella esiintyi 16 %:lla ja kuuloaistimusten alueella 22 %:lla. Verrattaessa ryhmiä keskenään havaittiin tilastollisesti merkitsevä ero ryhmien välillä näkö-, kuulo- ja tuntoaistimusten prosessoinnissa. Sen sijaan kategorioiden kehotietoisuus, tasapaino ja liikkuminen, suunnittelu ja oivallukset pisteet eivät eronneet ryhmien välillä.
Tämän tutkimuksen tekijät toteavat, että tarvitaan lisää tutkimusta sen selvittämiseksi, tulisiko toimintaterapeuttien kiinnittää enemmän huomiota DCD-diagnoosin saaneiden lasten aistitiedon käsittelyn ja integraation ongelmiin ja niiden vaikutukseen lapsen toimintakykyyn. He tuovat esille epäilyn, että ainoastaan tehtäväsuuntautuneella interventiolla voitaisiin vaikuttaa näihin taustalla oleviin vaikeuksiin ja haasteisiin. He suosittelevat, että aistitiedon käsittely ja sensorinen integraatio huomioidaan, jos on havaintoja siitä, että niihin liittyvät ongelmat voivat estää lapsen ja perheen osallistumista.
Yhteenveto:
Tranin ym. systemaattisessa kirjallisuuskatsauksessa «Tran HT, Li YC, Lin HY, ym. Sensory Processing Imp...»1 todettiin aistitiedon käsittelyn ongelmia lapsilla, joilla on DCD. Pääosa (7/10) katsaukseen mukaan otetuista tutkimuksista oli heidän arvionsa perusteella toteutettu laadukkaasti. Katsauksen perusteella kirjoittajat suosittelivat sellaisten lasten aistitiedon käsittelyn ongelmien tutkimista, joilla on DCD. Lisäksi he suosittelivat sensorisen integraation terapiaa kuntoutuksen osana edistämään taitojen kehittymistä sekä arjen osallistumista.
Allenin ja Caseyn takautuvassa tutkimuksessa «Allen S, Casey J. Developmental coordination disor...»2 oli yhteensä 93 lapsen tiedot. Näistä kaikilla oli DCD ja 42:lla sen lisäksi autismikirjon häiriö. Tutkimuksessa on joitakin menetelmällisiä puutteita, kuten että tilastollisten menetelmien valinnassa ei otettu huomioon otoksen moninaisuuden tuomia ongelmia. Lisäksi tulokset perustuvat SPM-kyselyssä vanhempien vastauksiin, jotka ovat subjektiivisia. Aistitiedon vaikeuksia käsittelevä mittari (SPM) on normitettu vain Yhdysvalloissa, ja tutkimus on toteutettu muualla. Lisäksi SPM-pisteitä on verrattu normatiiviseen dataan. Luotettavuutta kuitenkin lisää se, että lasten tietoja keränneet terapeutit eivät ole olleet tietoisia lasten osallistumisesta tutkimukseen.
Yhteenvetona voidaan todeta, että aistitiedon käsittelyn ongelmia esiintyy enemmän lapsilla, joilla on DCD kuin tavanomaisesti kehittyneillä lapsilla, ja tämä saattaa rajoittaa motorisiin toimintoihin osallistumista. DCD-diagnoosia tehtäessä on hyvä ottaa nämä mahdolliset aistitiedon käsittelyn ongelmat huomioon, jotta ne saadaan tutkittua ja lapsille saadaan kohdennettua oikeanlainen ja oikea-aikainen terapia taitojen kehittämiseksi ja arjen osallistumisen lisäämiseksi.