Kyseessä on rekisteritutkimus «Herskin CW, Olsen BS, Madsen M, ym. Screening for ...»1, jossa käytiin läpi tyypin I diabetekseen 2003–2013 sairastuneiden lasten (n = 2 943) tiedot Tanskan kansallisesta diabetesrekisteristä (DanDiabKids-rekisteri). Seulontakuvien perusteella (n = 2 382) määritettiin retinopatian esiintyvyys ja vaikeusaste 12, 15 ja 18 vuoden iässä. Lapset olivat sairastaneet diabetesta vähintään kolme vuotta. Retinopatian vaikeusaste oli luokiteltu asteikolla 1–5, jossa aste 1 on minimaalinen taustaretinopatia (≤ 4 mikroaneurysmaa) ja aste 5 proliferatiivinen retinopatia. Jos retinopatia havaittiin, uusintakuvista määritettiin, oliko retinopatia korjaantunut, pysynyt ennallaan vai edennyt. Lisäksi rekisteristä saatiin tiedot sairastamisajasta ja HbA1c-pitoisuudesta kuvauksen aikana.
1 273 lasta oli kuvattu 12-vuotiaana. Näistä retinopatialöydöksiä oli 11 lapsella (0,9 %), ja kaikki löydökset oli luokiteltu minimaaliseksi taustaretinopatiaksi. Yhdelläkään ei ollut makulopatiaa. 15-vuotiailla retinopatian esiintyvyys oli 2,3 %. Niillä lapsilla, joilla todettiin retinopatiaa, diabeteksen sairastamisaika oli merkitsevästi pidempi (6,3 ± 3,3 vs 4,8 ± 3,0 vuotta, P < 0,01). Retinopatian aste oli minimaalinen taustaretinopatia 91,9 %:lla. Kahdella (0,1 %) oli retinopatian lisäksi makulopatiaa. 18-vuotiailla retinopatian esiintyvyys oli 3,1 %.
Retinopatialöydöksiin liittyi suurempi HbA1c-pitoisuus (82,6 ± 19,5 vs 68,3 ± 16,6 mmol/mol, P < 0,01) ja pidempi sairastamisaika (7,8 ± 2,9 vs 6,1 ± 2,8 vuotta, P < 0,001). Retinopatian aste oli minimaalinen taustaretinopatia 96,2 %:lla. Makulopatiaa todettiin kolmella lapsella (0,4 %).
Koko otannasta makulopatiaa todettiin viidellä lapsella. Heidän keskimääräinen HbA1c-pitoisuutensa oli 89,8 mmo/mol.
Myös 337 alle 12-vuotiasta lasta oli kuvattu. Yhdelläkään heistä ei ollut retinopatiaa tai makulopatiaa.
Yhteensä 72 lapsella todettiin retinopatiamuutoksia. Näistä 32:lta löytyi seurantakuvaus. 87,5 %:lla retinopatiamuutokset olivat korjaantuneet kokonaan seurantakuvassa. Niillä neljällä, joilla muutokset eivät olleet korjaantuneet, retinopatia oli minimaalista taustaretinopatiaa eikä sen vaikeusaste ollut muuttunut huonommaksi. 12-vuotiaista 11:llä todettiin retinopatiamuutoksia (vaikeusaste 1). Näistä 10:ltä löytyi seurantakuvaus ja kaikilla muutokset olivat korjaantuneet.
Yhteenveto: Diabeettisen retinopatian esiintyvyys tyypin 1 diabetesta sairastavilla lapsilla on Tanskassa pieni ja suurin osa on minimaalista taustaretinopatiaa. Esiintyvyys on pienintä 12-vuotiailla ja sitä nuoremmilla. Esiintyvyys lisääntyy iän, sairastamisajan ja suuremman HbA1c-pitoisuuden myötä. 12-vuotiailla todettiin ainoastaan minimaalista taustaretinopatiaa ja spontaani paraneminen oli 100 % seurantakuvissa. Tämän vuoksi tutkijoiden mielestä 12-vuotiaiden kuvaseulonta ei vaikuta tarpeelliselta.
Kyseessä oli rekisteritutkimus, jossa otanta oli suuri. Tulokset ovat suhteellisen hyvin yhtäpitäviä aiempien vastaavien tutkimusten kanssa. Potilasmateriaali on todennäköisesti samankaltaista kuin Suomessa. Käytettävissä olevien seurantakuvausten pieni määrä voi häiritä retinopatiamuutosten korjaantumisen arvioimista.
Tutkimuksessa «Scanlon PH, Stratton IM, Bachmann MO, ym. Risk of ...»2 kerättiin tiedot seitsemästä diabeettisen retinopatian seulontaohjelmasta: kansalliset ohjelmat Walesista, Skotlannista ja Pohjois-Irlannista sekä neljä alueellista ohjelmaa Englannista. Kaikista 12- tai 13-vuotiaista lapsista kerättiin tiedot ensimmäisestä seulontakuvasta, diabetekseen sairastumisiästä ja ajasta sairastumisen ja ensimmäisen kuvauksen välillä. Seulontakuvista retinopatian (R) tai makulopatian (M) aste luokiteltiin neljään luokkaan: ei retinopatiaa kummassakaan silmässä (R1M0), lievä non-proliferatiivinen retinopatia yhdessä silmässä (R1M0), vielä non-proliferatiivinen retinopatia molemmissa silmissä (R1M0) tai "referable" retinopatia (R2 tai M1) tai proliferatiivinen retinopatia (R3). Viimeistä ryhmää (R2/M1 tai R3) kutsuttiin näköä uhkaavaksi retinopatiaksi.
Yhteensä 2 125 lapsen 12- tai 13-vuotiaana otetut ensimmäiset seulontakuvat analysoitiin. Alle 2-vuotiaana sairastuneilla retinopatiamuutoksia todettiin 20,1 %:lla, mutta yli 10-vuotiaana sairastuneilla 6,3–8,3 %:lla. Kolmella lapsella (0,17 %) todettiin retinopatia, joka vaati lähettämisen silmäklinikkaan ("referrable" retinopatia). Ensimmäinen oli sairastunut 8-vuotiaana, ja ensimmäinen kuva otettiin 13-vuotiaana. Hoitoa ei tarvittu, ja jatkokuvauksissa 15–19-vuotiaana luokitus oli edelleen "referrable" paitsi yhtenä vuonna lievä NPDR. Toinen lapsi oli sairastunut 10-vuotiaana, ja ensimmäinen kuva otetiin 13-vuotiaana. Tällöin todettiin makulopatiaa (vuoto tai eksudaatti alle 1 papillamitan päässä foveasta). Hoitoa ei tarvittu, ja jatkokuvauksissa 18-vuotiaana todettiin vain lievä NPDR. Kolmannella lapsella diabetes todettiin 11-vuotiaana ja ensimmäisessä kuvauksessa 12-vuotiaana luokitus oli proliferatiivinen retinopatia, mutta jatkokuvauksissa 15-, 16- ja 17-vuotiaana luokitus oli ei retinopatiaa tai lievä NPDR.
1 703 lapsesta oli saatavilla seurantakuvia ensimmäisen kuvauksen jälkeen. Ensimmäisessä kuvauksessa 129 lapsella oli lievä NPDR yhdessä silmässä. Näistä 88:lla (68,2 %) ei todettu retinopatiamuutoksia seuraavassa kuvauksessa, 26:lla (20,2 %) todettiin liveä NPDR yhdessä silmässä ja 15:llä (11,6 %) lievä NPDR molemmissa silmissä. Ensimmäisessä kuvauksessa 43 lapsella todettiin lievä NPDR molemmissa silmissä. Näistä 18:lla (41,9 %) ei todettu retinopatiamuutoksia seuraavassa kuvauksessa, 12:lla (27,9 %) todettiin lievä NPDR yhdessä silmässä ja 13:lla (30,3 %) lievä NPDR molemmissa silmissä.
Yhteenveto: Tutkimuksessa todettiin, että noin 10 %:lla oli joitakin retinopatialöydöksiä 12- tai 13-vuotiaana otetuissa ensimmäisissä seulontakuvissa, mutta vain 0,17 %:lla löydökset luokiteltiin näköä uhkaaviksi, ja löydöksistä mikään ei vaatinut hoitoa. On mahdollista, että osalla näistä kolmesta ensimmäinen luokitus oli virheellinen. Todettiin myös, että hyvin nuorena sairastuneilla retinopatian esiintyvyys 12- tai 13-vuotiaana on selkeästi suurempaa (alle 2-vuotiaana sairastuneilla 20,1 %) kuin vanhempana sairastuneilla (yli 10-vuotiaana sairastuneilla 6,3–8,3 %).
Kyseessä oli takautuva tutkimus, jonka otanta oli iso, ja yli puolesta potilaista löytyi seurantakuvauksia. Kuvauslöydökset oli tarkasti dokumentoitu. Artikkelista puuttui tieto siitä, miltä vuosilta tiedot oli kerätty. Myöskään diabeteksen hoitotasapainosta ei ollut tietoa.
Takautuva analyysi «Hamid A, Wharton HM, Mills A, ym. Diagnosis of ret...»3 alle 12-vuotiaista potilaista (143), jotka osallistuivat ensimmäistä kertaa diabeetikoiden seulontakuvaukseen BSBCDESP-ohjelmassa (Birmingham, Solihull and Black Country Diabetic Eye Screening Programme) tammikuun 2003 ja joulukuun 2011 välisenä aikana. Potilailta otettiin makula- ja papillakeskeinen silmänpohjakuva 45 asteen kameralla. Retinopatia luokiteltiin Englannin kansallisten luokitusten mukaan. Englannissa seulontakuvaukset aloitetaan yleensä 12-vuotiaasta alkaen, mutta tähän ohjelmaan potilaita oli lähetty paikallisista sairaaloista. Diabetesta hoitavat lastenlääkärit olivat lähettäneet potilaat kuvauksiin sairastumisiän ja sairastamisajan perusteella. Nuorin potilas oli 7 vuotta 4 kuukautta ja vanhin 12 vuotta 11 kuukautta.
Potilaiden keski-ikä oli 10,7 (7–12) vuotta. 73 potilasta oli alle 12-vuotiaita ja 70 oli 12-vuotiaita. 98 %:lla oli tyypin 1 diabetes, ja keskimääräinen sairastamisaika oli 5 vuotta (1 kuukausi – 11 vuotta). Alle 12-vuotiaista seitsemällä (9,6 %) oli joitakin taustaretinopatiamuutoksia. Näillä seitsemällä sairastamisaika oli 7 vuotta (6–8). Nuorin potilas, jolla oli löydöksiä, oli 8-vuotias. 12-vuotiaista viidellä (7,1 %) oli jotakin taustaretinopatiamuutoksia, ja heillä sairastamisaika oli 8 vuotta (6–11). Kaikki löydökset luokiteltiin lieväksi taustaretinopatiaksi, johon ei liittynyt makulopatiaa. Yhdelläkään potilaista ei ollut näköä uhkaavia muutoksia.
Sairastamisaika oli merkitsevästi pidempi niillä potilailla, joilla oli retinopatialöydöksiä (7,3 vuotta vs 4,8 vuotta). Kenellekään ei tullut muutoksia ennen kuuden vuoden sairastamisaikaa.
Yhteenveto: 12-vuotiailla tai sitä nuoremmilla esiintyi lieviä taustaretinopatiamuutoksia, mutta yhdelläkään ei ollut näköä uhkaavia muutoksia. Sairastamisaika oli merkitsevä riskitekijä retinopatiamuutoksille: ennen kuuden vuoden sairastamisaikaa kenellekään ei tullut retinopatiamuutoksia. Tulokset olivat yhtäpitäviä aiempien tutkimusten kanssa. Tutkijat toteavat, että 12-vuotta vaikuttaa tämän perusteella sopivalta ajalta aloittaa seulontakuvaukset.
Tutkimuksen otos oli pieni, ja tuloksiin saattaa vaikuttaa se, että potilaat tulivat kuvauksiin heitä hoitavan lastenlääkärin lähetteellä, eli koko ikäluokkaa ei kuvattu. Lähetteet tehtiin sairastamisajan ja sairastumisiän perusteella, joten tutkimukseen on voitu lähettää potilaita, joilla on todennäköisemmin retinopatiamuutoksia. Artikkelista puuttuivat myös tiedot potilaiden diabetestasapainosta, joten on vaikeaa arvioida, vastaako otanta suomalaisia diabetesta sairastavia lapsia.
Tutkimuksessa «Ferm ML, DeSalvo DJ, Prichett LM, ym. Clinical and...»4 käytiin läpi tiedot 5–21-vuotiaista diabetesta sairastavista potilaista Baltimoren alueelta ajalta joulukuu 2018 – marraskuu 2019 (308 potilasta) ja Houston metropolitan -alueelta ajalta kesäkuu 2016 – toukokuu 2019 (1 332 potilasta). Potilaiden silmänpohjasta oli otettu kaksi värikuvaa (makula- ja papillakeskeinen) rutiinikontrollin yhteydessä non-mydriatic-silmänpohjakameralla.
Yhteensä 1 640 potilasta, joista 1216:lla tyypin 1 diabetes ja 416:lla tyypin 2 diabetes. Potilaiden keski-ikä oli 15,7 (3,6) vuotta. Potilaista 30,9 % oli etniseltä taustaltaan latinalaisamerikkalaisia, 23,4 % ei-latinalaisamerikkalaisia mustia/afroamerikkalaisia, 39,5 % ei-latinalaisamerikkalaisia valkoisia ja 6,3 % muita. DM1-potilaista 45,9 % käytti insuliinipumppua ja DM2-potilaista 1,2 %.
Diabeettista retinopatiaa löytyi 57 potilaalta 1 640:stä (3,5 %). Tyypin 1 ja 2 diabeteksen välillä ei ollut merkitsevää eroa prevalenssissa (3,5 % DM1 ja 3,1 % DM2). Niistä 57 potilaasta, joilla todettiin retinopatiamuutoksia, 11:llä (19,3 %) oli lievä NPDR, 45:llä (78,9 %) keskivaikea PDR ja 1:llä (1,8 %) PDR. Potilaat, joilla oli retinopatiamuutoksia, olivat keskimäärin vanhempia kuin ne, joilla ei ollut retinopatiaa (18,2 (2,6) vuotta vs 15,7 (3,5) vuotta; P < 0,001), heillä oli pidempi diabeteksen sairastamisaika (9,4 (4,4) vuotta vs 6,6 (4,4) vuotta; P < 0,001), harvemmin insuliinipumppu käytössä (17,5 % vs 35,0 %; P = 0,006) ja suurempi HbA1c-pitoisuus (10,3 % (2,4 %) vs 9,2 % (2,1 %); P < 0,001).