Syömishäiriöihin liittyy monenlaisia haasteita raskauteen sekä lapsivuodeaikaan liittyen. Työryhmä suosittaa syömishäiriötä sairastavien äitien erityistarpeiden huomiointia äitiyshuollossa läpi raskauden, aina jatkuen lapsivuodeaikaan saakka. Keskeistä on saattaa toipuminen mahdollisimman hyvään vaiheeseen ennen raskautta sekä pitää huolta riittävästä ravitsemuksesta raskausaikana ja sen jälkeen. Työryhmä suosittelee tiivistetyn psykiatrisen hoidon tarjoamista tarvittaessa päiväosastolla tai psykiatrian osastolla, mikäli raskaana oleva äiti ei kykene syömishäiriön vuoksi turvaamaan sikiön kasvun ja kehityksen edellyttämää riittävää ravitsemusta tavanomaisen avohoidon tuen avulla.
Merkkejä, jotka voivat viitata raskaudenaikaiseen syömishäiriöön:
Kysymyksiä, jotka auttavat seulomaan syömishäiriöitä raskaana olevilla:
Suositeltavat verikokeet ennen raskautta tai mahdollisimman pian raskauden toteamisen jälkeen:
B-PVK, P-Krea, P-K, P-Na, P-Ca, fP-Pi, P-ALAT, P-Alb, P-Prealb, P-Amyl, P-Urea, S-D-25, S-Ferrit, P-TSH, P-T4-V, S-tTGAbA, fB-gluk, fP-Trigly, fP-Kol, fP-Kol-HDL, fP-Kol-LDL, Pt-EKG-12.
Raudanpuute suositellaan korjaamaan jo ennen raskautta tai mahdollisimman pian raudanpuutteen toteamisen jälkeen, sillä tilaan liittyy kohonnut sikiön aivojen kehityksen poikkeavuuksien riski.
Syömishäiriön huomioiminen vuorovaikutustilanteessa
Syömishäiriötä sairastavan odottajan kanssa keskusteltaessa on hyvä olla tietoinen siitä, miten syömishäiriö voi vaikuttaa tapaan, jolla odottaja tulkitsee hänelle annettua tietoa. Esimerkiksi hyvää tarkoittava viesti siitä, kuinka tärkeää raskaudenaikainen liikunta on, voi odottajan mielessä kääntyä jäykäksi vaatimukseksi. Samoin viesti siitä, että paino on noussut liian nopeasti, voi syömishäiriötä sairastavan odottajan mielessä kääntyä kehotukseksi laihduttaa.
Suosittelemme selkeitä ja mahdollisimman yksiselitteisiä ohjeistuksia ravitsemuksen ja liikunnan osalta. Suosittelemme välttämään ohjeita, jotka voidaan tulkita niin, ettei riittävä, säännöllinen ja joustava syöminen ole tarpeellista, tai että on välttämätöntä liikkua tietyn verran.
Painon mittaamisen nostamista tunteista on hyvä puhua odottajan kanssa. Toisinaan on parempi, ettei syömishäiriötä sairastava odottaja itse tiedä painoaan, mikäli tieto painosta nostaa pintaan toipumisen vaihe huomioiden liian suurta ahdistusta. Voidaan esimerkiksi yhteisesti sopia, että painoon otetaan kantaa ainoastaan silloin, kun painonkehitys ei ole ollut suositusten mukaista.
Syömishäiriön hoito, raskauden seuranta sekä äitiyden tuki
Neuvolassa on tärkeää varmistaa, että odottajalla on asianmukaisesti järjestetty hoito syömishäiriöön. Suosittelemme yhteydenpitoa neuvolan, äitiyspoliklinikan sekä syömishäiriön hoidosta vastaavan tahon kesken, mikäli odottaja tämän sallii. Mikäli odottavalla äidillä on raskauden aikana aktiivista syömishäiriökäyttäytymistä, raskautta on hyvä seurata tavallista tiiviimmin riskiraskautena. Tarvittaessa voidaan arvioida perheen tuen tarve vauvatiimissä tai pikkulapsipsykiatrian poliklinikalla.