Ravitsemushoidon aikana ilmenevä hypofosfatemia on usein ensimmäinen merkki refeeding-oireyhtymästä. Ilman asianmukaista hoitoa tila voi edetä vakavaksi. Usein hypofosfatemia kehittyy 1–4 vuorokautta ravitsemushoidon alusta, mutta se on mahdollinen myöhemminkin. Hypofosfatemian lisäksi voi esiintyä hypokalemiaa ja hypomagnesemiaa. Myös näiden seurantaa suositellaan (ks. kuva «Ruokavalion energiamäärän lisääminen ja elektrolyyttitasojen seuranta osastohoidossa refeeding-oireyhtymän riski huomioiden»1).
Fosfaattipitoisuudet ovat lapsilla ja nuorilla aikuisia suuremmat. Hypofosfatemian hoidossa alle 18-vuotiailla voidaan käyttää oheisen taulukon mukaista fosfaattilisää.
Aikuisilla lievän tai keskivaikean hypofosfatemian (P-Pi 0,32–0,7 mmol/l) hoitoon voidaan antaa fosfaattia suun kautta 1–3 g/vrk jaettuna 4 annokseen. Vakavassa hypofosfatemiassa (P-Pi < 0,32 mmol/l) parenteraalinen fosfaatinanto on tarpeen «Koistinen H. Fosfaattiaineenvaihdunnan häiriöt. Ak...»2.
Yleensä fosfaattilisää tarvitaan muutamien päivien ajan ravitsemushoidon alkuvaiheessa. Se voidaan purkaa, kun fosfaattipitoisuudet pysyvät normaaleina ja ravitsemushoito etenee. Ravinnosta fosfaatteja saadaan erityisesti maitotuotteista.
| * Hepariiniplasmassa pitoisuus voi olla 0,06–0,10 mmol/l pienempi. ** Suomessa saatavilla vain erityislupavalmisteet Phosphate Sandoz (poretabletti, 500 mg) ja K-Phos Neutral (tabletti, 250 mg). |
||
| Hypofosfatemian aste | S-Pi (mmol/l)* | Suositeltu fosfaattilisä** |
| Lievä | 0,81─0,94 | p.o. 250 mg x 3/vrk |
| Kohtalainen | 0,65─0,80 | p.o. 500 mg x 3/vrk |
| Vaikea | < 0,65 | i.v. 0,24 mmol/kg, maksimi 15 mmol/annos, 12–24 tunnin aikana |
Ruokavalion energiamäärän lisääminen ja elektrolyyttitasojen seuranta osastohoidossa refeeding-oireyhtymän riski huomioiden