Motivoiva keskustelu syömishäiriöiden hoidossa

Motivoiva keskustelu «Miller WR, Rollnick S. Motivational Interviewing: ...»1 on terapeuttinen tapa kohdata potilas ja potilaskeskeinen menetelmä sisäsyntyisen muutosmotivaation lisäämiseen. Sen tavoitteena on lisätä potilaan valmiutta muutokseen ja auttaa muutosta koskevien ristiriitojen ratkaisussa. Hoitomotivaation herättämisen rinnalla on tärkeää kannustaa potilasta uskaltamaan tehdä muutoksia omassa toiminnassa. Kun hoito etenee, motivoiva keskustelu voi parantaa hoitoyhteistyöhön sitoutumista.

Menetelmän vaikuttavuus perustuu potilaan kuuntelemiseen ja muutoshalukkuuden esiin kutsumiseen. Motivoivan keskustelun peruskeinoja ovat empatian ja kiinnostuksen osoittaminen, validoiminen, kannustus ja usko muutoksen mahdollisuuteen. Potilaan ambivalenssia muutokseen tutkitaan yhdessä, jotta toiminta kohti omia arvoja ja itselle merkityksellisiä tavoitteita voi mahdollistua. Ammattilainen osoittaa empatiaa, validoi potilaan kokemusta, tuo esiin ristiriidat potilaan arvojen ja toiminnan välillä, tutkii avoimesti muutoksen vastustusta, kannustaa ja tukee potilaan omaa minäpystyvyyttä.

Motivoivassa keskustelussa on tärkeää:

• kysyä, miten potilas itse kokee asian ja kuunnella tarkkaan potilaan omaa kokemusta (erityisesti ongelmista ja ristiriidoista)
• vahvistaa kuulemaansa ja varmistaa, että on ymmärtänyt oikein (mahdollinen tilaisuus korjata väärinymmärrykset)
• kysyä pääasiassa avoimia kysymyksiä ja niin, että potilas joutuu vastatessaan pohtimaan samalla omaa tilannettaan
• heijastaa osa kuulemastaan takaisin potilaalle (vahvistaa kuulluksi tulemisen kokemusta)
• tehdä aika ajoin kuulemastaan yhteenvetoja (tiivistykset ja palaute jää potilaan mieleen kehittymään)
• jäsentää ja käsitteellistää potilaan tilannetta yhdessä hänen kanssaan (tarjoaa potilaalle ymmärretyksi tulemisen tunteen)
• osoittaa ymmärrystä potilaan ajatuksia, tunteita ja oireita kohtaan (validaatio)
• antaa tilaa potilaan omille oivalluksille (omakohtainen oivaltaminen)
• tarkastella potilaan kanssa muutoksen ulkoista (ympäristön odotukset) ja sisäistä (omat paineet, ristiriidat) motivaatiota
• pohtia potilaan kanssa ristiriitaa nykyisen ja toivotun tilanteen välillä
• kutsua muutospuhetta esiin ja vahvistaa muutokseen liittyviä haluamisia, toiveita, aikomuksia ja mahdollisia suunnitelmia
• tunnistaa ja vahvistaa potilaan omia voimavaroja (jotka voisivat auttaa muutoksen tekemisessä)
• vahvistaa potilaan omaa kykyä muutokseen (edellytykset ovat hänessä itsessään)
• saada potilaan kanssa aikaan sellainen toimintasuunnitelma, johon potilas voi sitoutua
• ylläpitää ja vahvistaa myönteistä kehitystä, poimia pienetkin positiiviset onnistumiset.

Kommentti:

Syömishäiriöissä motivaatio paranemiseen vaihtelee paljon, ja oireisiin liittyy toisinaan suurtakin ambivalenssia. Motivaation parantaminen on siksi keskeistä syömishäiriöiden hoidossa. Syömishäiriöiden psykoterapeuttisissa hoitomuodoissa on paljon motivoivan haastattelun tekniikoita, muun muassa syömishäiriön haittojen ja hyötyjen arvioiminen, oireiden funktionaalisuuden ymmärtäminen ja realististen muutostavoitteiden asettaminen. Niiden tavoitteena on lisätä muutosmotivaatiota, kannustaa tekemään tarvittavia muutoksia ja saada potilas sitoutumaan omaan hoitoonsa.