Takaisin Tulosta

Psykoterapian soveltuvuuden arvioiminen ja psykoterapiaan hakeutuminen syömishäiriöiden yhteydessä

Lisätietoa aiheesta
Katarina Meskanen
18.9.2024

Psykoterapiaan hakeutuminen on prosessi, jossa potilaan valmiuksien huolellinen arvioiminen, informointi psykoterapian luonteesta ja ohjaus potilaan kannalta oikeanlaiseen hoitoon edistävät potilaan sitoutumista ja hoidon tuloksellisuutta.

Arvioitaessa psykoterapian soveltuvuutta potilaalle on hyvä huomioida ainakin potilaan

  • oma halu ja valmius työstää psykologisesti omia ongelmia ja muuttaa toimintamallejaan
  • itsereflektiokyky, eli kyky tarkastella itseä ja omaa mieltä sekä tyypillisiä toimintatapoja
  • halu ja valmius työstää omia ajatuksia ja tunteita, tunteiden säätely, kosketus omiin tunteisiin
  • vuorovaikutustaidot, tapa tulla vuorovaikutukseen ja halu luoda luottamuksellinen ihmissuhde
  • sen hetkinen elämäntilanne ja voimavarat.

Huomautuksena: nämä edellä mainitut seikat voidaan valita myös psykoterapeuttisen työskentelyn kohteiksi ja tavoitteiksi, joten ne eivät ole itsessään edellytyksiä psykoterapiaan hakeutumiselle.

Lisäksi on arvioitava, mikä on kyseiselle potilaalle soveltuvin

  • kesto (lyhyt vai pitkä)
  • intensiteetti (kertaviikkoinen tapaaminen vai harvemmin/tiheämmin)
  • toteutusmuoto (yksilöterapia, pari- tai perheterapia, ryhmäpsykoterapia)
  • suuntaus (esimerkiksi kognitiivinen käyttäytymisterapia, psykodynaaminen)
  • menetelmät (muun muassa keskusteluterapia, luovat menetelmät, kehopsykoterapia)

Alkuun on tarkoituksenmukaista arvioida, olisiko lyhytkestoinen terapia riittävä vai tarvitaanko todennäköisesti pidempiaikaista terapiaa. Psykoterapiasuuntauksen valintaan vaikuttavat potilaan yksilölliset ominaisuudet, valmius ja soveltuvuus erilaisiin työskentelytapoihin sekä hänen omat toiveensa ja odotuksensa. Syömishäiriön lisäksi on hyvä huomioida potilaan muut mahdolliset liitännäishäiriöt, jotka voivat vaikuttaa osaltaan potilaan kykyyn hyötyä tietystä psykoterapian muodosta.

Psykoterapiaan hakeutuminen on prosessi, johon potilasta tulee huolellisesti valmentaa. Ammattilainen on tässä valmentamisessa avainasemassa potilaan tukena. Siksi on tärkeää, että ammattilainen itse tietää riittävästi psykoterapiasta ja sen luonteesta. Ammattilainen arvioi, soveltuuko psykoterapia hoidoksi, ja mikä psykoterapiamenetelmä soveltuu parhaiten kyseiselle potilaalle. Tiedon tarjoamisen ohella ammattilaisen on myös tärkeää käydä läpi potilaan omia toiveita ja ajatuksia psykoterapiasta. Mahdollisia epärealistisia odotuksia on hyvä käsitellä yhdessä. Psykoterapia on aivoihin ja mieleen vaikuttava hoitomuoto, jolla voi olla myös haittavaikutuksia; tämä on syytä tuoda esiin ja keskustella mahdollisista haitoista.

Psykoterapiassa korostuu potilaan oma vastuu muutoksen aikaansaajana (yhteistyössä psykoterapeutin kanssa). Tähän on tärkeää valmentaa potilasta jo ennakkoon. Psykoterapia edellyttää halukkuutta, aikaa ja voimavaroja uusien ajattelu- ja toimintatapojen opetteluun ja vakiinnuttamiseen. Siksi psykoterapian oikea-aikaisuutta on arvioitava huolellisesti.

Psykoterapiaan ohjattaessa on tärkeää käydä potilaan kanssa läpi muun muassa seuraavat asiat:

  • psykoterapian ja psykoterapeuttisen työskentelyn luonne ja menetelmät
  • erilaiset psykoterapiasuuntaukset ja psykososiaaliset hoitovaihtoehdot
  • eri suuntauksien ja menetelmien arvioitu soveltuvuus potilaalle
  • potilaan omat odotukset ja toiveet hoitoa kohtaan
  • psykoterapian tuloksellisuuteen vaikuttavat tekijät
  • realistisesti saavutettavissa olevat hoitotulokset.

Potilaan ja psykoterapeutin hyvä yhteistyösuhde ennustaa hoidon onnistumista ja hoitotulosta merkittävästi. Terapeuttisen yhteistyösuhteen laadun ja terapeutin ominaisuuksien yhteys psykoterapian tuloksellisuuteen on yleensä suurempi kuin varsinaisen terapiamuodon. Siksi potilasta on syytä valmentaa arvioimaan, minkälainen psykoterapeutti vastaisi ominaisuuksiltaan parhaiten hänen tarpeitaan.

Tyypillisesti potilas joutuu itse etsimään itselleen psykoterapeutin. Tämä toisaalta mahdollistaa sellaisen psykoterapeutin valinnan, jonka potilas kokee itselleen sopivimmaksi. On hyödyllistä käydä tapaamassa useampaa psykoterapeuttia ja tunnustella omia tunnevasteita ensitapaamisella. Valitettavasti alueelliset ja paikallisetkin erot palvelujen saatavuudessa ovat suuria, eikä monia syömishäiriöihin perehtyneitä psykoterapeutteja ole saatavilla.

Ammattilainen voi ohjata potilasta esimerkiksi sopiviin nettilinkkeihin, joista etsiä lisätietoa psykoterapiasta ja sen eri työskentelytavoista. Psykoterapeuttien yhteystietoja voi ohjata etsimään erilaisten psykoterapeuttisivustojen lisäksi muun muassa psykoterapiayhdistysten, yksityisten lääkäriasemien ja terapiatalojen, Kelan kuntoutuksen palveluntuottajahaun tai Psykologiliiton nettisivuilta.

Lisätietoa ja lukemistoa:

Kirjallisuutta

  1. Flückiger C, Del Re AC, Wampold BE, ym. The alliance in adult psychotherapy: A meta-analytic synthesis. Psychotherapy (Chic) 2018;55(4):316-340 «PMID: 29792475»PubMed
  2. Heinonen E, Lindfors O, Laaksonen MA, ym. Therapists' professional and personal characteristics as predictors of outcome in short- and long-term psychotherapy. J Affect Disord 2012;138(3):301-12 «PMID: 22335889»PubMed
  3. Laaksonen M. Patient suitability for short-term and long-term psychotherapy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Tutkimus 144. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2014
  4. Norcross JC, Wampold BE. Evidence-based therapy relationships: research conclusions and clinical practices. Psychotherapy (Chic) 2011;48(1):98-102 «PMID: 21401280»PubMed
  5. Sailas E, Heimola M, Stenberg JH. Psykoterapian haitat – ei vain ruusutarhaa. Duodecim 2019;135:1377-84
  6. Wampold BE, Imel Z. The great psychotherapy debate: the evidence for what makes psychotherapy work, 2. painos. New York: Routledge 2015
  7. Heinonen E, Kurri K, Melartin T. Sopiiko potilaalleni psykoterapia? Suom Lääkärilehti 2016;15:1072-6
  8. Paunio T, Lindfors O, Kalska H ym. Psykoterapiaprosessit nyt ja tulevaisuudessa. Suom Lääkärilehti 2012; 37:2547-53