Syömishäiriöt ja neurobiologia

Syömishäiriötä sairastavilla on poikkeavuuksia useilla eri aivoalueilla sekä aivojen välittäjäaineissa

• Aivojen palkkiojärjestelmään liittyvillä aivoalueilla on poikkeavuuksia. Palkkiojärjestelmä vaikuttaa syömisestä saatavaa hyvänolon tunteeseen ja kykyyn säädellä omaa käyttäytymistä.
• Myös dopamiininjärjestelmässä on havaittu poikkeavuuksia. Dopamiini on keskeinen palkkiojärjestelmän välittäjäaine ja se vaikuttaa muun muassa mielihyvän kokemukseen. Nämä poikkeavuudet todennäköisesti heijastavat häiriintynyttä syömisen säätelyä.
• Anoreksiaan ja bulimiaan liittyy aivosaaren tavanomaista vähäisempää aktiivisuutta. Aivosaari (insula) on keskeinen omasta kehosta nousevien aistikokemusten käsittelyssä (muun muassa nälkä, kylläisyys, tunnetiloihin liittyvät kehon reaktiot, oman keho rajojen hahmottaminen). Vaikeus havainnoida oman kehon aistimuksia liittynee syömisen säätelyn vaikeuksiin ja oman kehonkuvan hahmottamisen haasteisiin.
• Amygdala aktivoituu poikkeavan voimakkaasti erityisesti ruokaan ja omaan kehoon liittyvien ärsykkeiden yhteydessä. Amygdala on keskeinen pelkoon ja ahdistukseen liittyvissä tunnereaktioissa, ja sen voimakas aktivoituminen heijastanee akuuttia syömishäiriötä sairastavien kokemaa ahdistusta ruokaa, syömistä ja usein myös omaa kehoa kohtaan.
• Serotoniinijärjestelmässä on poikkeavuuksia, jotka liittynevät ainakin ruokahalun säätelyn häiriintymiseen. Anoreksiaa sairastavilla ravinnon saannin rajoittaminen johtaa myös serotoniinin määrän vähentymiseen, kun ravinnosta ei saada riittävästi serotoniinin valmistamiseen tarvittavaa tryptofaania. On ajateltu, että tämä saattaa vähentää ahdistuneisuutta anoreksiaa sairastavilla, ja täten heillä ravinnon rajoittaminen toimii ikään kuin mekanismina ahdistuneisuuden vähentämiseksi.
• Aivojen kasvutekijää (BDNF) on tavanomaista vähemmän. Aivojen kasvutekijä on keskeinen aivojen kehittymisessä, kypsymisessä ja muovautumisessa, ja sen vähäisyydellä voi olla täten laaja-alaisia vaikutuksia. BDNF:n vähäisyyden on myös ajateltu olevan yksi tekijä häiriintyneen syömiskäyttäytymisen taustalla.
• Ruokahalua ja syömistä säätelevissä aivoverkostoissa (muun muassa hypotalamuksen, talamuksen, aivojuovion (corpus striatum) alueella ja verkostoissa) on laaja-alaisia poikkeavuuksia. Nämä voivat olla osittain olemassa jo ennen sairastumista altistaen sairastumiselle, ja nämä poikkeavuudet voivat myös vahvistua sairauden myötä.
• Kehon havainnoinnista vastaavilla aivoalueilla ja aivoverkostoissa on havaittu poikkeavuuksia ainakin akuuttia anoreksiaa sairastavilla. Aktiivisuutta on havaittu tavallista vähemmän muun muassa vasemman päälaenlohkon alueella, joka on keskeinen oman kehon havaitsemisessa ja hahmottamisessa. Nämä liittynevät kehon kuvan vääristymiseen.