ICD-11-DIAGNOOSI, Syömiskäyttäytymiseen liittyvät häiriöt

ICD-11-diagnoosit ovat vapaasti suomennettu ja suomennuksessa on huomioitu vain keskeisen oirekuvan kuvaus.

ICD-11-DIAGNOOSI

SYÖMISKÄYTTÄYTYMISEEN LIITTYVÄT HÄIRIÖT

• 6B80 Anoreksia (laihuushäiriö, anorexia nervosa)
• 6B81 Bulimia (ahmimishäiriö, bulimia nervosa)
• 6B82 BED (Binge Eating Disorder, ahmintahäiriö)
• 6B83 ARFID (Avoidant-Restrictive Food Intake Disorder, syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö)
• 6B84 Pica-oireisto
• 6B85 Märehtimishäiriö
• 6B8Y Muu määritelty syömishäiriö
• 6B8Z Määrittämätön syömishäiriö

6B80 Anoreksia (laihuushäiriö, anorexia nervosa)

Taulukko 1. Anoreksian (laihuushäiriö, anorexia nervosa) (6B80) diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan. Kuvauksessa huomioitu vain keskeinen oirekuva.

1) BMI lasketaan paino kiloina jaettuna pituuden neliöllä metreinä. Tätä käytetään 16 vuoden iästä lähtien.

Merkittävän matala paino suhteessa ikään, pituuteen, kehitysvaiheeseen tai painohistoriaan. Yleinen kynnysarvo aikuisilla on (BMI1)) alle 18,5 kg/m2 sekä lapsilla ja nuoruusikäisillä BMI alle 5. persentiiliin. Nopea painon lasku (esim. yli 20 prosenttia 6 kuukauden sisällä) voi kuvastaa matalaa painoa, kunhan muut diagnostiset vaatimukset täyttyvät. Lasten ja nuoruusikäisten kohdalla paino saattaa jäädä yksilön odotuksenmukaisesta painosta ilman, että paino varsinaisesti laskee.

Matala paino ei selity muulla sairaudella tai ruoan puutteella.

Jatkuva syömisen rajoittaminen tai muu käyttäytyminen, jonka tarkoituksena on saavuttaa tai ylläpitää matalaa painoa ja johon liittyy tyypillisesti äärimmäistä painon nousun pelkoa. Käyttäytymisellä voidaan pyrkiä vähentämään energian saantia paastoamalla, valitsemalla vähäkalorista ruokaa, syömällä hitaasti pieniä ruokamääriä, piilottamalla tai sylkemällä ruokaa, sekä tyhjentäytymiskäyttäytymisellä, kuten itse aiheutetulla oksentamisella, laksatiivien käytöllä, diureeteilla, peräruiskeilla tai diabeetikoilla insuliiniannosten pois jättämisellä. Käyttäytymisellä voidaan myös pyrkiä lisäämään energiankulutusta liiallisella liikunnalla, motorisella yliaktiivisuudella, tahallisella kylmäaltistuksella ja energiankulutusta lisäävien lääkkeiden käytöllä (esim. piristeet, painonpudotuslääkkeet, luontaistuotteet, kilpirauhashormonit).

Liiallinen huoli kehon painosta tai muodosta. Matalalla painolla on kohtuuton vaikutus siihen, millaiseksi yksilö kokee itsensä tai oma paino virheellisesti mielletään normaaliksi tai liialliseksi. Liiallinen huoli kehon painosta tai muodosta voi ilmetä seuraavanlaisena käyttäytymisenä: toistuvat punnitukset, kehon muodon mittaaminen mittanauhalla tai heijastuksina peilistä, ruokien kaloripitoisuuden seuraaminen, laihduttamiseen liittyvän tiedon etsiminen; tai välttelevä käyttäytyminen, kuten kieltäytyminen omistamasta peilejä, tiukkojen vaatteiden välttely tai kieltäytyminen tietyn painokoon vaatteista.

Lisäksi tarkenna onko kyseessä:

6B80.x0 Paastoamistyyppi:

Tämä häiriötyyppi tulisi määrittää silloin, kun painonpudotus ja matalan painon ylläpitäminen aikaansaadaan pääosin ruokavalion rajoittamisen, paastoamisen ja/tai liiallisen liikunnan avulla, eikä oirekuvaan liity ahmimista tai vatsantyhjennystä.

6B80.x1 Ahmimis-vatsantyhjennystyyppi

Tämä häiriötyyppi tulisi määrittää silloin, kun anoreksiaan liittyy ahmimista ja vatsantyhjennystä, jonka tarkoituksena on päästä eroon nautitusta ruuasta (esim. itseaiheutettu oksentaminen tai laksatiivien, nesteenpoistajien tai peräruiskeiden väärinkäyttö). Tämä häiriötyyppi tulisi määrittää myös silloin, kun oirekuvaan kuuluu ahmimista ilman vatsantyhjennyskäyttäytymistä.

6B80.xz määrittämätön tyyppi

ALIPAINON VAKAVUUS:

Vakava alipaino on anoreksiassa tärkeä ennustava tekijä, johon liittyy suurentunut somaattisten komplikaatioiden ja kuolleisuuden riski. Aikuisilla erittäin matala BMI on yhdistetty huonompaan pitkän aikavälin ennusteeseen, vaikka se ei ole ainoa riskitekijä.

6B80.0 Anoreksia huomattavan matala paino

Kaikki anoreksian diagnostiset kriteerit täyttyvät BMI:n ollessa aikuisilla 18,5–14,0 kg/m² sekä lapsilla ja nuoruusikäisillä iänmukaisen 5.persintiilin ja 0,3 persentiilin välillä.

6B80.1 Anoreksia vaarallisen matala paino

Kaikki anoreksian diagnostiset kriteerit täyttyvät BMI:n ollessa aikuisilla alle 14,0 kg/m² sekä lapsilla ja nuoruusikäisillä alle 0,3 persintiilin.

6B80.2 Anoreksia toipumassa, normaali paino

Normaalin painon saavuttaneidenanoreksiasta toipuvien diagnoosi tulee säilyttää, kunnes pysyvä ja kokonaisvaltainen toipuminen on saavutettu.

6B80.Y Muu määritetty anoreksia

6B80.Z Määrittämätön anoreksia

6B81 Bulimia (ahmimishäiriö, bulimia nervosa)

Taulukko 2. Bulimian (ahmimishäiriö, bulimia nervosa) (6B81) keskeiset diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan. Kuvauksessa huomioitu vain keskeinen oirekuva.

Toistuvia ahmimiskohtauksia (esim. kerran viikossa tai useammin vähintään kuukauden ajan). Ahmiminen määritellään erilliseksi ajanjaksoksi (esim. 2 tuntia), jonka aikana yksilö menettää hallinnan syömisestään ja syö huomattavasti enemmän tai eri tavalla kuin tavallisesti. Yksilö voi kuvailla syömisen hallinnan puutetta kyvyttömyytenä lopettaa tai rajoittaa syödyn ruoan määrää tai tyyppiä; vaikeuksia lopettaa syöminen sen aloittamisen jälkeen, tai luopuminen syömisen kontrolloimisesta, koska tietää joka tapauksessa syövänsä liikaa.

Toistuvaa epäasianmukaista kompensaatiokäyttäytymistä painonnousun estämiseksi (esim. kerran viikossa tai useammin vähintään kuukauden ajan). Yleisin kompensaatiokäyttäytyminen on tahallinen oksentaminen, jota ilmaantuu tyypillisesti tunnin sisällä ahmimisesta. Muuta epäasianmukaista kompensaatiokäyttäytymistä ovat paastoaminen, diureettien väärinkäyttö painonpudotuksen aikaansaamiseksi, laksatiivien tai peräruiskeiden väärinkäyttö ruoan imeytymisen vähentämiseksi, diabeetikoilla insuliiniannosten pois jättäminen ja liiallinen liikunta.

Liiallinen huoli kehon muodosta tai painosta. Liiallinen huoli kehon painosta tai muodosta voi ilmetä seuraavanlaisena käyttäytymisenä: toistuvat punnitukset, kehon muodon mittaaminen mittanauhalla tai heijastuksina peilistä, ruokien kaloripitoisuuden seuraaminen, laihduttamiseen liittyvän tiedon etsiminen; tai välttelevä käyttäytyminen kuten kieltäytyminen omistamasta peilejä, tiukkojen vaatteiden välttely tai kieltäytyminen tietyn painokoon vaatteista.

Ahmiminen ja epäasianmukainen kompensaatiokäyttäytyminen aiheuttavat kliinisesti merkittävää ahdistusta tai toimintakyvyn alenemaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muuten tärkeillä toiminnan osa-alueilla Oireet eivät täytä anoreksian diagnostisia vaatimuksia.

6B82 BED (Binge Eating Disorder, ahmintahäiriö)

Taulukko 3. BEDin (Binge Eating Disorder, ahmintahäiriö) (6B82) diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan. Kuvauksessa huomioitu vain keskeinen oirekuva.

Toistuvia ahmimiskohtauksia (esim. kerran viikossa tai useammin vähintään 3 kuukauden ajan). Ahmiminen määritellään erilliseksi ajanjaksoksi (esim. 2 tuntia), jonka aikana yksilö menettää hallinnan syömisestään ja syö huomattavasti enemmän tai eri tavalla kuin tavallisesti. Yksilö voi kuvailla syömisen hallinnan puutetta kyvyttömyytenä lopettaa tai rajoittaa syödyn ruoan määrää tai tyyppiä; vaikeuksia lopettaa syöminen sen aloittamisen jälkeen, tai luopuminen syömisen kontrolloimisesta, koska tietää joka tapauksessa syövänsä liikaa.

Ahmimiseen ei liity usein tapahtuvaa kompensaatiokäyttäytymistä painonnousun estämiseksi.

Oireet ja käyttäytyminen eivät ole paremmin selitettävissä toisella sairaudella (esim. Prader-Willin oireyhtymä) tai mielenterveyshäiriöllä (esim. masennushäiriö), eikä muun lääkkeen tai aineen keskushermostovaikutuksilla mukaan lukien vieroitusoireet.

Ahmiminen aiheuttaa kliinisesti merkittävää voimakasta ahdistuksen tunnetta tai toimintakyvyn alenemaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muuten tärkeillä toiminnan osa-alueilla.

6B83 ARFID (Avoidant-Restrictive Food Intake Disorder, syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö)

Taulukko 4. ARFIDin (Avoidant-Restrictive Food Intake Disorder, syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö) (6B83) diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan. Kuvauksessa huomioitu vain keskeinen oirekuva.

Syömisen välttäminen tai rajoittaminen, joka johtaa jompaankumpaan tai molempiin seuraavista: Energia- ja ravitsemustarpeisiin nähden riittämätön ruuan määrä tai monipuolisuus, mikä johtaa merkittävään painon laskuun tai merkittäviin ravintoaineiden puutoksiin, tarpeeseen käyttää kliinisiä täydennysravintovalmisteita tai turvautua letkuravitsemukseen tai muu somaattinen haitta. Merkittävä, toimintakyvyn alenema sosiaalisilla, ammatillisilla tai muuten tärkeillä toiminnan osa-alueilla (esim. ruokailuun liittyvien sosiaalisten tilanteiden välttäminen tai niihin liittyvä ahdistus).

Syömisen välttäminen tai rajoittaminen ei johdu painon tai kehon muotoon liittyvästä huolesta.

Riittämätön ravitsemus ja siitä johtuva painonpudotus (tai epäonnistunut odotetun painon nousun saavuttaminen) tai muu fyysisen terveyden haitta tai siihen liittyvä toimintahäiriö ei johdu ruoan puutteesta; ei ole osoitus toisesta sairaudesta (esim. ruoka-aineallergia, kilpirauhasen liikatoiminta) tai mielenterveyshäiriöstä, tai muusta lääkkeen tai aineen keskushermostovaikutuksesta, mukaan lukien vieroitusoireet.

6B8Y Muu määritelty syömishäiriö

Taulukko 5. Muun määritellyn syömishäiriön (6B8Y) diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan.

Häiriötyypille on ominaista häiriintynyt syömiskäyttäytyminen.

Oirekuva ei täytä minkään muun syömishäiriön diagnostisia kriteerejä.

Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ei selity paremmin muulla mielenterveyden, käyttäytymisen tai neurokehityksen häiriöllä. (esim. psykoosisairaus, mielialahäiriö, pakko-oireinen häiriö).

Oireet tai käyttäytyminen eivät ole kehityksellisesti asianmukaisia tai kulttuurille tyypillisiä.

Oireet ja käyttäytyminen eivät ole paremmin selitettävissä toisella syömiseen vaikuttavalla sairaudella tai mielenterveyshäiriöllä tai muulla lääkkeen tai aineen keskushermostovaikutuksilla mukaan lukien vieroitusoireet.

Oireet ja käyttäytyminen aiheuttavat kliinisesti merkittävää voimakasta ahdistusta tai toimintakyvyn alenemaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muuten tärkeillä toiminnan osa-alueilla.

6B8Z Syömishäiriöt, määrittämätön

6B84 Pica-oireisto

Taulukko 6. Pica-oireiston (6B84) diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan. Kuvauksessa huomioitu vain keskeinen oirekuva.

Ruoka-aineisiin kuulumattomien aineiden ja materiaalien (esim. savi, multa, liitu, kipsi, muovi, metalli ja paperi) tai raaka-aineiden (esim. suuri määrä suolaa, maissijauhoja) syöminen jatkuvasti.

Ruoka-aineisiin kuulumattomien aineiden syöminen on jatkuvaa ja vaatii vakavuutensa vuoksi kliinistä huomiota. Ruoka-aineisiin kuulumattomien aineiden syöminen aiheuttaa merkittävää terveydellistä haittaa tai toiminnan alenemaa johtuen syötävästä materiaalista, sen määrästä ja frekvenssistä.

Iän ja älyllisen toiminnantason perusteella yksilön odotetaan erottavan syötävät ja ei-syötävät aineet. Tyypillisesti tämä tapahtuu noin 2 vuoden iässä.

Oireet tai käyttäytyminen eivät johdu toisesta sairaudesta (esim. ravintoaineiden puutos).

6B85 Märehtimishäiriö

Taulukko 7. Märehtimishäiriön (6B85) diagnostiset kriteerit ICD-11-tautiluokituksen mukaan. Kuvauksessa huomioitu vain keskeinen oirekuva.

Aiemmin niellyn ruoan tahallinen ja toistuva takaisin palauttaminen suuhun (eli pulauttelu), joka voidaan pureskella ja niellä uudelleen (eli märehtiminen) tai se voidaan tarkoituksellisesti sylkeä pois (ei oksentaminen).

Märehtiminen on yleistä (vähintään useita kertoja viikossa) ja kestää vähintään useita viikkoja.

Diagnoosi tulisi määrittää vain henkilöille, jotka ovat saavuttaneet vähintään 2 vuoden kehitysiän.

Ruoan toistuva pulauttelu ei johdu toisesta sairaudesta, joka aiheuttaa ruoan nousemista ylös ruokatorvea pitkin (esim. ruokatorven toimintaan vaikuttavat ruokatorven ahtaumat tai hermolihashäiriöt), tai joka aiheuttaa pahoinvointia tai oksentelua (esim. pyloruksen ahtauma).

DSM-5

SYÖMISKÄYTTÄYTYMISEEN LIITTYVÄT HÄIRIÖT

Pica-oireisto

• A. Ruoka-aineisiin kuulumattomien ja ravinteettomien aineiden syöminen jatkuvasti vähintään kuukauden ajan.
• B. Ruoka-aineisiin kuulumattomien ja ravinteettomien aineiden syöminen on sopimatonta henkilön kehitystason nähden.
• C. Syömiskäyttäytyminen ei ole osa kulttuurille tyypillistä tai sosiaalisten normien mukaista toimintaa.
• D. Mikäli häiriintynyt syömiskäyttäytyminen liittyy toiseen mielenterveyden häiriöön (esim. älylliseen kehitysvammaisuuteen, autisminkirjon häiriöön tai skitsofreniaan) tai muuhun lääketieteelliseen tilaan (mukaan lukien raskaus), se on niin vaikea-asteinen, että sen diagnosoiminen erikseen on perusteltua.

Diagnoosin kirjaamisohje: ICD-9-CM:n koodi pica-oireistolle on 307.52, ja sitä käytetään sekä lapsen että aikuisiin. ICD-10-CM-koodit pica-oireille ovat (F98.3) lapsille ja (F50.89) aikuisille.

Tarkenna mikäli:

Remissiossa: Pica-oireiston kriteerit täyttäneen häiriöjakson jälkeinen jakso, jolloin diagnoosikriteerit eivät enää täytyy.

Märehtimishäiriö

307.53 (F98.21)

• A. Ruoan toistuvaa pulauttelua vähintään kuukauden ajan. Pulauteltu ruoka joko pureskellaan tai niellään uudestaan tai syljetään pois.
• B. Ruoan nouseminen ylös ruokatorvea pitkin ei ole yhteydessä muuhun ruoansulatuskanavan häiriöön tai muuhun sairauteen (esim. refluksitauti tai mahanportin ahtauma).
• C. Syömisen häiriintyminen ei ilmene vain anoreksian, bulimian, BEDin tai ARFIDin aikana.
• D. Jos oireita esiintyy jonkin muun mielenterveyden häiriön (esim. älyllinen kehitysvammaisuus tai muu hermostollinen kehityshäiriö) yhteydessä tulee niiden olla tarpeeksi vakavia saadakseen erityishuomiota.

Tarkenna, jos häiriö on:

Remissiossa: aiemmin kaikki märehdintähäiriön kriteerit ovat täyttyneet, mutta nyt kriteerit eivät ole täyttyneet merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.

ARFID (Avoidant-Restrictive Food Intake Disorder, syömisen välttämis- ja rajoittamishäiriö)

• A. Syömishäiriö (esim. näennäinen kiinnostuksen puute syömiseen ja ruokaa liittyen; välttely perustuen ruoan sensorisiin ominaisuuksiin; huoli syömisen haitallisista seurauksista), joka näkyy jatkuvana kyvyttömyytenä täyttää ravinnon ja/tai energian tarpeita, ja liittyy yksi seuraavista:
  1. Merkittävä painon lasku (tai epäonnistuminen odotetun painon nousun saavuttamisessa tai lapsuuden paino kehityksen häiriintyminen)
  2. Merkittäviä ravintoaineiden puutoksia
  3. Tarve turvautua letkuravitsemukseen tai käyttää kliinisiä täydennysravintovalmisteita.
  4. Huomattava vaikutus psykososiaaliseen toimintakykyyn
• B. Syömisen häiriintyminen ei selity paremmin ruuan huonolla saatavuudella tai kulttuurin liittyvällä käytännöllä.
• C. Syömisen häiriintyminen ei esiinny vain anoreksian tai bulimian aikana, eikä ole havaittavissa todisteita siitä, että yksilön kyky hahmottaa kehonsa painoa tai muotoa olisi häiriintynyt.
• D. Syömisen häiriintyminen ei johdu samanaikaisesta somaattista häiriöstä tai selity paremmin muulla mielenterveyden häiriöllä. Kun häiriintynyttä syömiskäyttäytymistä esiintyy jonkin muun tilan tai häiriön yhteydessä, on se vakavampaa kuin mitä kyseiselle tilalle tai häiriölle normaalisti on tyypillistä ja vaatii erityistä huomiota.

Tarkenna, jos häiriö on:

Remissiossa: Aiemmin kaikki ARFIDin kriteerit ovat täyttyneet, mutta nyt kriteerit eivät ole täyttyneet merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.

Anoreksia

• A. Energiasaannin rajoittaminen suhteessa tarvittavaan energiamäärään, mikä johtaa merkittävän matalaan painoon suhteessa ikään, sukupuoleen, kehitysvaiheeseen ja fyysiseen terveyteen. Merkittävän matala paino määritellään painoksi, joka on matalampi kuin matalin normaalipaino tai lasten ja nuoruusikäisten kohdalla vähemmän kuin mitä matalimmillaan odotettaisiin.
• B. Voimakas painonnousun tai lihavaksi tulemisen pelko, tai painonnousun sinnikäs tietoinen estäminen merkittävän matalasta painosta huolimatta.
• C. Häiriö oman kehon painon ja muodon kokemisessa, painon ja muodon kohtuuton vaikutus siihen millaiseksi henkilö kokee itsensä tai nykyisen matalan painon vakavuuden kieltäminen.

Diagnoosin kirjaamisohje: Anoreksian ICD-9-CM-koodi on 307.1, joka asetetaan huolimatta alatyypistä. Asetettava ICD-10-CM-koodi riippuu alatyypistä (katso alla).

Tarkenna onko kyseessä:

(F50.01) Paastoamistyyppi: Kuluneen 3 kuukauden aikana henkilö ei ole harjoittanut toistuvaa ahmimista ja vatsantyhjennystä (esim. itseaiheutettua oksentamista tai laksatiivien, nesteenpoistajien ja peräruiskeiden väärinkäyttöä). Tämä häiriötyyppi kuvaa häiriöilmentymiä, joissa painonpudotus aikaansaadaan pääosin ruokavalion rajoittamisen, paastoamisen ja/tai liiallisen liikunnan avulla. (F50.02) Ahmimis-vatsantyhjennystyyppi: Kuluneen 3 kuukauden aikana henkilö on harjoittanut säännöllisesti ahmimista ja vatsantyhjennystä (esim. itseaiheutettu oksentaminen tai laksatiivien, nesteenpoistajien tai peräruiskeiden väärinkäyttö).

Määritä, jos häiriö on:

Osittain remissiossa: Kun aiemmin kaikki anoreksian kriteerit ovat täyttyneet, nyt merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana kriteeri A (matala paino) ei ole täyttynyt, mutta joko kriteeri B (voimakas painonnousun tai lihavaksi tulemisen pelko tai käytös, joka estää painon nousua) tai kriteeri C (häiriö kyvyssä hahmottaa omaa painoa tai kokoa) yhä täyttyy.

Täysin remissiossa: Kun aiemmin kaikki anoreksian kriteerit ovat täyttyneet, nyt mikään kriteereistä ei ole täyttynyt merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.

Määritä tämänhetkinen vakavuusaste:

Vakavuusasteen vähimmäistaso perustuu aikuisilla tämänhetkiseen painoindeksiin (BMI) katso alla tai lasten ja teini-ikäisten kohdalla BMI-persentiiliin. Tässä alla listatut raja-arvot perustuvat Maailman Terveysjärjestön (WHO) määrittämiin aikuisen laihuuden kategorioihin. Lasten ja nuorten kohdalla tulisi käyttää vastaavia BMI-persentiilejä. Vakavuusastetta voi nostaa merkkinä kliinisestä oireista, toimintakyvyttömyyden asteesta tai valvonnan tarpeesta.

Lievä: BMI 17 kg/m²

Kohtalainen: BMI 16–16,99 kg/m²

Vakava: BMI 15–15,99 kg/m²

Äärimmäinen: BMI < 15 kg/m²

Bulimia

• A. Toistuvia ahmimiskohtauksia, joita luonnehtii kumpikin seuraavista:
  1. selvästi suuremman ruokamäärän syöminen tietyn ajanjakson (esim. mikä tahansa kahden tunnin jakso) aikana kuin mitä useammat ihmiset söisivät samassa ajassa ja samanlaisissa olosuhteissa
  2. tunne syömisen hallinnan puutteesta jakson aikana (esim. tunne kyvyttömyydestä lopettaa syöminen tai hallita syötävän ruuan määrää)
• B. Toistuva epäasianmukainen kompensaatiokäyttäytyminen lihomisen estämiseksi, kuten tahallinen oksentaminen, laksatiivien, diureettien, peräruiskeiden tai muiden lääkkeiden väärinkäyttö, paastoaminen tai liiallinen liikunta.
• C. Sekä ahmimista että epäasianmukaista kompensaatiokäyttäytymistä esiintyy keskimäärin ainakin kerran viikossa 3 kuukauden ajan.
• D. Kehon muoto ja paino vaikuttavat kohtuuttomasti siihen, millaiseksi henkilö kokee itsensä. Häiriö ei esiinny ainoastaan anoreksiajaksojen aikana.

Tarkenna, jos häiriö on:

Osittain remissiossa: Kun aiemmin kaikki bulimian kriteerit ovat täyttyneet, nyt vain osa kriteereistä on täyttynyt merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.

Täysin remissiossa: Kun aiemmin kaikki bulimian kriteerit ovat täyttyneet, nyt mikään kriteereistä ei ole täyttynyt merkittävät mittaisen yhtäjaksoisenajan jakson aikana.

Tarkenna tämänhetkinen vakavuusaste:

Vakavuusasteen vähimmäistaso määräytyy epäasianmukaisen kompensaatiokäyttäytymisen toistuvuuden mukaan (katso alla). Vakavuusastetta voin nostaa merkkinä muista oireista ja toimintakyvyttömyyden asteesta.

Lievä: Keskimäärin 1–3 epäasianmukaista kompensaatiokohtausta viikossa

Kohtalainen: Keskimäärin 4–7 epäasianmukaista kompensaatiokohtausta viikossa

Vakava: Keskimäärin 8–13 epäasianmukaista kompensaatiokohtausta viikossa

Äärimmäisen vakava: Keskimäärin 14 tai useampi epäasianmukainen kompensaatiokohtaus viikossa

BED (Binge Eating Disorder, ahmintahäiriö) 307.51 (F50.81)

• A. Toistuvia ahmimiskohtauksia, joita luonnehti kumpikin seuraavista:
  1. selvästi suuremman ruokamäärä syöminen tietyn ajanjakson (esim. mikä tahansa kahden tunnin jakso) aikana kun mitä useimmat ihmiset söisivät samassa ajassa ja samanlaisissa olosuhteissa
  2. tunne syömisen hallinnan puutteesta jakson aikana (esim. tunne kyvyttömyydestä lopettaa syöminen tai hallita syötävän ruuan määrää
• B. Ahmimiskohtauksia luonnehti kolme tai useampi seuraavista:
  1. Syöminen on paljon nopeampaa kuin normaalisti.
  2. Syöminen jatkuu, kunnes olo on epämukavan täysi.
  3. Suuri ruokamäärin syöminen, vaikka fysiologista nälkää ei ole.
  4. Syöminen tapahtuu yksin, koska henkilö häpeä syömään sen määrää.
  5. Itseinhon, masennuksen ja voimakkaan syyllisyyden tunteet ahmimisen jälkeen.
• C. On havaittavissa ahmimiseen liittyviä voimakkaita ahdistuksen tunteita.
• D. Ahmimista tapahtuu keskimäärin vähintään kerran viikossa 3 kuukauden ajan.
• E. Ahmimiseen ei liity usein tapahtuvaa kompensaatio käyttäytymistä kuten bulimiassa eikä se tapahdu vain osana bulimiaa tai anoreksiaa.

Tarkenna, jos häiriö on:

Osittain remissiossa: Kun aiemmin kaikki BEDin kriteerit ovat täyttyneet, nyt ahmimista on tapahtunut keskimäärin harvemmin kuin kerran viikossa merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.

Täysin remissiossa: Kun aiemmin kaikki BEDin kriteerit ovat täyttyneet, nyt mikään kriteereistä ei ole täyttynyt merkittävän mittaisen yhtäjaksoisen ajanjakson aikana.

Tarkenna tämän hetkinen vakavuusaste:

Vakavuusasteen vähimmäistaso määräytyy ahmimiskohtausten toistuvuuden mukaan (katso alla). Vakavuusastetta voi nostaa merkkinä muista oireista ja toimintakyvyttömyyden tasosta.

Lievä: 1–3 ahmimiskohtausta viikossa

Kohtalainen: 4–7 ahmimiskohtausta viikossa

Vakava: 8–13 ahmimiskohtausta viikossa

Äärimmäisen vakava: 14 tai useampi ahmimiskohtausta viikossa

Muu määritelty syömishäiriö

307.59 (F50.89)

Tähän kategoriaan kuuluvat häiriöilmentymät, joissa on vahvasti läsnä syömishäiriölle ominaista kliinisesti merkittävää voimakasta ahdistusta tai toimintakyvyn alenemaa sosiaalisilla, ammatillisilla tai muuten tärkeillä toiminnan osa-alueilla, mutta ne eivät täytä minkään syömishäiriöluokkaan kuuluvan varsinaisen häiriön täyttä kriteeristöä. Muu määritelty syömishäiriö -luokkaa käytetään tapauksissa, joissa diagnoosin asettaja tuo ilmi syyn, jonka vuoksi ilmentymä ei täytä minkään tietyn syömishäiriö kriteeristöä. Tämä tulee tehdä kirjaamalla "muu määritelty syömishäiriö", jota seuraa määritelty syy (esim. harvajaksoinen bulimia). Alla esimerkkejä ilmentymistä, jotka voidaan määritellä käyttämällä "muu määritelty" -nimitystä:

1. Epätyypillinen anoreksia: Kaikki anoreksian kriteerit täyttyvät, paitsi että huolimatta merkittävästä paino putoamisesta, henkilön paino on normaalin painon rajoissa tai yli normaalin painon.
2. Bulimia (harva jaksoinen ja/tai rajattu kesto): Kaikki bulimian kriteerit täyttävät, paitsi että ahmimista ja kompensaatiokäyttäytymistä tapahtuu keskimäärin harvemmin kuin kerran viikossa ja tai vähemmän aikaa kuin 3 kuukautta.
3. BED (harva jaksoinen ja/tai rajattu kesto): kaikki BEDin kriteerit täyttävät, paitsi että ahmimista tapahtuu keskimäärin harvemmin kuin kerran viikossa ja/tai vähemmän aikaa kuin 3 kuukautta.
4. Tyhjentäytymishäiriö: Toistuvaa tyhjentäytymiskäyttäytymistä tarkoituksena vaikuttaa painoon ja kehon muotoon (esim. tahallinen oksentaminen tai laksatiivien, diureettien tai muiden lääkkeiden väärinkäyttö) ilman ahmimista.
5. Yösyöntisyndrooma: Toistuvia yöllä tapahtuvia syömiskohtauksia, jotka ilmenevät esimerkiksi syömisen heti unesta heräämisen jälkeen tai suurien ruokamäärien syömisenä vielä illalla syödyn ruoan jälkeen. Henkilö on näiden kohtausten aikana tietoinen syömisestään ja kykenee muistamaan syömisen myöhemmin. Yösyömistä eivät sieltä paremmin ulkoiset vaikutteet kuten muutokset henkilön uni-valverytmissä tai paikallisissa sosiaalisissa käytänteissä. Yösyöminen aiheuttaa merkittävää ahdistusta ja/tai heikentää toimintakykyä. Häiriintynyt syömiskäyttäytyminen ei selity paremmin BEDillä tai muulla mielenterveyden häiriöllä, ml päihteiden käyttö, ja se ei liity muuhun somaattiseen häiriöön tai lääkkeiden vaikutukseen.

Määrittämätön syömishäiriö

Tähän kategoriaan kuuluvat häiriöilmentymät, joissa on vahvasti läsnä syömishäiriölle ominaista kliinisesti merkittävää voimakasta ahdistusta ja toimintakyvyn alenemaa sosiaalisilla ammatillisilla tai muuten tärkeillä toiminnan osa-alueilla, mutta ne eivät täytä minkään syömishäiriöluokkaan kuuluvan varsinaisen häiriön täyttä kriteeristöä. Määrittämätön syömishäiriö -kategoriaa käytetään tilanteissa, joissa diagnoosin asettaja valitsee olla määrittämättä erityistä syytä, miksi tietyn syömishäiriön kriteerit eivät täyty. Lisäksi kategoriaan kuuluvat häiriöilmentymät, joiden kohdalla ei ole saatavilla tarpeeksi tietoa tarkemman diagnoosin asettamiseksi (esim. ensiapu tilanteissa).