Britannian julkisen terveydenhuollon piirissä kehitetyssä varhaisen puuttumisen mallissa (FREED, First episode rapid early intervention for eating disorders) syömishäiriöön sairastunut voi hakeutua hoitoon ilman lähetettä ja 48 tunnin kuluessa avun hakemisesta sairastunut saa nimetyn yhteyshenkilön ja varhaista psykoedukaatiota syömishäiriöstä. Malli painottaa myös perheen osallistamista hoitoon. Malli on suunnattu 16–25-vuotiaille nuorille ja aikuisille, joiden syömishäiriö on kestänyt vähemmän kuin 3 vuotta.
Kaltaistetussa kohortti-asetelmalla tutkittuna FREED-mallin mukaisesti hoidetuista potilaista 53 % (n = 42/79) saavutti normaalipainon vuoden seurannassa, kun tavanomaista hoitoa saaneista saman tavoitteen saavutti 17 % (n = 5/28) (p < 0,001). Sairaalahoidon tarve väheni varhaisen puuttumisen mallissa tavanomaiseen hoitoon verrattuna (6,6 % vs 12,4 %, p = 0,037) ja johti 4 472 £ keskimääräiseen säästöön potilasta kohti (-£ 4 472, p = 0,06, CI -£ 9 168, £ 233) «Austin A, Flynn M, Shearer J, ym. The First Episod...»1.
Myös Suomessa on kehitetty alueellisia syömishäiriön hoitomalleja, joiden avulla hoitoon pääsyn viive on kyetty minimoimaan. Pietarsaaressa syömishäiriöiden hoitoon erikoistunut Fredrika-klinikka hoitaa 11–25-vuotiaita syömishäiriöön sairastuneita. Viiden vuoden kuluttua hoitoon hakeutumisesta 95 % hoitoon sitoutuneista ja 83 % hoidon aloittaneista arvioitiin kliinisesti toipuneiksi «Isomaa R, Isomaa AL. And then what happened? A 5-y...»2.