Eosinofiilinen esofagiitti on pitkäaikainen ruokatorven tulehdustila, johon voi liittyä ruokatorven ahtautuminen «Oliva S, Dias JA, Rea F, ym. Characterization of E...»1. Tulehdus voi näkyä tähystystutkimuksessa, mutta varmentuu kudospalan mikroskopiassa, jossa todetaan suurentunut eosinofiilien määrä (yli 15 eosinofiiliä näkökenttää kohden, ns. high power field, HPF). Oireet ovat vaihtelevia, ja tavallisimpia oireita ovat nielemisvaikeudet, ruoan takertuminen ruokatorveen, oksentelu, ylävatsakivut ja joskus harvoin kasvun hidastuminen. Tulehdus ei ole ruoka-aineallergia, mutta sitä on yritetty hoitaa ruoka-aineiden välttämisdieeteillä «Tourlamain G, Garcia-Puig R, Gutiérrez-Junquera C,...»2, «Lucendo AJ, Molina-Infante J, Arias Á, ym. Guideli...»3. Ei ole selkeää osoitusta siitä, että kuuden ruoka-aineen (maitotuotteet, vihannekset, kananmuna, vehnä, pähkinät ja merenelävät) välttämäisestä olisi hyötyä, sillä julkaistuissa tutkimuksissa on ilmeinen positiivisten havaintojen julkaisuharha «Mayerhofer C, Kavallar AM, Aldrian D, ym. Efficacy...»4. Yksittäistapauksissa maidon, vehnän tai aiemmin todetun allergeenin pois jättämistä voi kokeilla. Hoitovaste eliminaatiodieetille tulee arvioida tähystystutkimuksella, ja jos hoitovastetta ei todetta, välttämisdieetti voidaan purkaa. Taudin syntymekanismia ei tunneta. Ei myöskään tiedetä, miksi tauti lisääntyy länsimaissa. Laajan eurooppalaisen rekisterin perusteella on arvioitu, että noin kolmasosalla potilaista on todettu ruoka-aineallergia ennen eosinofiilisen tulehduksen toteamista. Eosinofiilistä tulehdusta hoidetaan mahalaukun haponeritykseen vaikuttavilla protonipumpun estäjillä, kortikosteroideilla ja uusimpina lääkkeinä IL-4:n ja IL-3:n estäjillä (monoklonaaliset vasta-aineet) «Chehade M, Dellon ES, Spergel JM, ym. Dupilumab fo...»5. IL-5:n estäjillä ei ole saavutettu riittävää tehoa.