Keskenmenon geneettiset jatkoselvittelyt

Mikäli keskenmenon syy on ollut geneettinen, on nykymenetelmillä usein mahdollista selvittää täsmällinen diagnoosi «Eliwa J, Papas RS, Kutteh WH. Expanding the role o...»1, «Kutteh WH, Papas RS, Maisenbacher MK, ym. Role of ...»2, «Popescu F, Jaslow CR, Kutteh WH. Recurrent pregnan...»3.

Diagnoosin löytyminen

• mahdollistaa toistumisriskin arvioinnin
• mahdollistaa kohdennettujen sikiödiagnostisten tutkimusten tarjoamisen seuraavissa raskauksissa
• vähentää muiden etiologisten jatkoselvittelyjen tarvetta
• mahdollistaa nopeamman psyykkisen toipumisen, kun keskenmenolle on osoitettavissa selkeä syy.

Käytännössä geneettisiä tutkimuksia tarjotaan harkitusti perinnöllisyyslääkärin arvion perusteella tilanteissa, joissa tuloksella olisi merkitystä esimerkiksi seuraavien raskauksien, sukulaisten perinnöllisyysneuvonnan tai suunniteltujen lapsettomuushoitojen kannalta.

Keskenmenon jälkeen tehtävät geneettiset tutkimukset ovat yleensä mahdollisia vain luotettavasti todetuissa raskauksissa, joista on saatavilla näytemateriaalia ja riittävästi taustatietoja raskauden kulusta ja mahdollisista todetuista tai epäillyistä sikiöpoikkeavuuksista. Raskauskudoksesta (POC, products of conception = sikiö ja/tai istukka) tehtävät tutkimukset ovat yleensä mahdollisia vain, kun keskenmeno hoidetaan sairaalaolosuhteissa.

• Mikäli POC-näytteen kromosomitutkimus halutaan tehdä, on molekyylikaryotyypitys suositeltavin menetelmä (mm. European Society of Human Reproduction and Embryology 2022 «ESHRE Guideline on the management of recurrent pre...»4 ja Royal College of Obstetricians and Gynaecologists 2023 «Recurrent Miscarriage, RCOG Green-Top Guideline No...»5). Niin sanottu perinteinen karyotyyppi on menetelmänä työläs ja hidas ja erotuskyvyltään rajallinen. Lisäksi POC-näytteestä tehtynä tutkimus usein epäonnistuu, koska näytteessä ei enää ole eläviä soluja.
• Vanhempien omista verinäytteistä tehtävää karyotyyppitutkimusta (peruskromosomit) voidaan tarjota, mikäli POC-näytteessä todetaan kromosomitranslokaatioon viittaava kromosomilöydös tai mikäli POC-näytettä ei saada, mutta sikiön kromosomipoikkeavuudesta on varteenotettava epäily.

NIPT-tutkimus naisen verinäytteestä on lupaava uusi menetelmä toistuvien keskenmenojen selvittelyyn «Schlaikjær Hartwig T, Ambye L, Gruhn JR, ym. Cell-...»6, mutta näyte tulisi ottaa mahdollisimman pian keskenmenon havaitsemisen jälkeen, koska istukkaperäinen soluvapaa DNA häviää verenkierrosta nopeasti.

• Hyvin varhaisissa keskenmenoissa istukkaperäisen DNA:n osuus äidin verenkierrossa saattaa olla tutkimuksen kannalta riittämätön.
• Tutkimuksen tarkkuus on hyvä tavanomaisten trisomioiden kohdalla (21-, 13- ja 18-trisomiat) mutta selkeästi huonompi muiden aneuploidioiden ja kopiolukumuutosten kohdalla.

Kansainväliset suositukset ovat erimielisiä siitä, kuinka monen keskenmenon jälkeen kromosomitutkimuksia pitäisi tarjota.

• Brittiläisen «Recurrent Miscarriage, RCOG Green-Top Guideline No...»5 suosituksen mukaan POC-näytteen kromosomitutkimusta tulisi tarjota kaikille toisella raskauskolmanneksella keskenmenon saaneille ja kolmannen keskenmenon saaneille raskausviikoista riippumatta, jos muuta ilmeistä syytä keskenmenolle ei tarjoudu ja näytemateriaalia on saatavilla.
• Soveltuvin toimintatapa riippuu myös tutkimusten yleisestä saatavuudesta ja valmistumisaikataulusta sekä neuvontaan käytettävissä olevista resursseista.
• Geneettisten tutkimusten tulkinta on haasteellista, ja tutkimusta toivoville tulee tarjota sekä asianmukainen ennakkoneuvonta ennen tutkimusta että mahdollisuus perinnöllisyysneuvontaan tulosten valmistuttua
• Käytännössä sairaalakohtaiset käytännöt tulee sopia yhteistyössä perinnöllisyyslääkärien kanssa.