Elvytyksen Käypä hoito -suositus Suomessa perustuu kansainväliseen tutkimusnäyttöön ja eurooppalaisiin hoitosuosituksiin «»1. Suositukset painottavat näyttöön perustuvia elvytystoimenpiteitä ja järjestelmätason kehittämistä, joten potilaiden ja heidän läheistensä kokemukset ovat jääneet vähäiselle huomiolle. European Resuscitation Councilin (ERC) Systems Saving Lives -osiossa korostetaan hoidon laadun mittaamista ja jatkuvaa parantamista, kun taas Ethics-osiossa painotetaan potilaan autonomian, yhteisen päätöksenteon ja läheisten tuen merkitystä «European Resuscitation Council. 2025. Guidelines o...»1.
Tutkimusnäyttö viittaa siihen, että perheen läsnäolo elvytystilanteessa voi tukea omaisten selviytymistä tilanteesta ja vahvistaa hoitoprosessin inhimillisyyttä «Jabre P, Belpomme V, Azoulay E, ym. Family presenc...»2, «Leske JS, McAndrew NS, Brasel KJ. Experiences of f...»3. Tästä huolimatta tuen käytännön toteutus on Suomessa vähäistä ja hoitohenkilöstön asenteet vaihtelevat «Sak-Dankosky N, Andruszkiewicz P, Sherwood PR, ym....»4, «Sak-Dankosky N, Andruszkiewicz P, Sherwood PR, ym....»5. Lisäksi suomalaisessa tutkimuskirjallisuudessa on keskitytty sydänpysähdyksen epidemiologiaan ja hoitotuloksiin «Hiltunen P, Kuisma M, Silfvast T, ym. Regional var...»6, «Setälä P, Hoppu S, Virkkunen I, ym. Assessment of ...»7 eikä potilaiden ja läheisten kokemuksia ole systemaattisesti arvioitu
Kyselyn tarkoituksena oli koota onnistuneesti elvytettyjen ja heidän läheistensä näkemyksiä elvytystilanteesta, kuntoutuksesta sekä elvytyksen Käypä hoito -suosituksesta. Ensisijaisena tavoitteena oli saada tietoa, joka tukee Käypä hoito -suosituksen linjauksia.
Kysely laadittiin Elvytys Käypä hoito -työryhmän ja Sydänliiton yhteistyönä.
Kyselyn alussa selvitettiin, onko vastaaja itse kokenut sydänpysähdyksen ja elvytetty, onko läheinen elvytetty vai kuuluuko vastaaja johonkin muuhun ryhmään. Mikäli vastaaja ei kuulunut kahteen ensimmäiseen ryhmään, kysely päättyi. Perustietoina kysyttiin ikä, sukupuoli ja maakunta, jossa elvytys tapahtui. Lisäksi kysyttiin elvytyksen tapahtumapaikka, elvytyksestä kulunut aika ja vastaajan käsitys sydänpysähdyksen syystä. Tietoja, joilla voitaisiin yksilöidä vastaajia, ei kysytty.
Vastaajia pyydettiin arvioimaan, saivatko läheiset tukea elvytyksen jälkeen (asteikolla 1 = täysin eri mieltä – 5 = täysin samaa mieltä, 6 = ei osaa sanoa). Lisäksi kysyttiin, oliko läheisillä mahdollisuus olla paikalla elvytyksen ajan. Vastaajat valitsivat listasta kolme asiaa, jotka heidän mielestään olivat tärkeimpiä elvytystilanteessa. Tyytyväisyyttä saatuun tukeen arvioitiin samanlaisella asteikolla (1–5). Lisäksi pyydettiin valitsemaan listasta omia odotuksia hoitoon liittyen. Avoimissa vastauksissa selvitettiin, millaista lisätukea vastaajat olisivat kaivanneet ja mihin asioihin Käypä hoito -suosituksessa tulisi kiinnittää huomiota.
Kysely toteutettiin sähköisenä Webropol®-alustalla. Se lähetettiin Sydänliiton uutiskirjeen tilaajille ja siitä tiedotettiin kaksi kertaan Sydänliiton sosiaalisen median kanavassa (Facebook). Kysely oli avoinna 1.–30.9.2025.
Likert-asteikolla arvioidut kysymykset luokiteltiin siten, että muodostui kolme ryhmää. Täysin samaa mieltä ja jokseenkin samaa mieltä yhdistettiin luokaksi samaa mieltä. Samoin täysin eri mieltä ja jokseenkin eri mieltä yhdistettiin luokaksi eri mieltä.
Avoimien vastausten alustavassa luokittelussa käytettiin apuna tekoälyä. Elvytyspaikan ja elvytyssyyn vastausten luokittelu tarkistettiin ja sitä muokattiin tarvittaessa (RS ja MBV). Luokittelu päätettiin kaikkien kirjoittajien yhteisen keskustelun pohjalta. Tuen tarpeen ja suosituksessa huomioitavien asioiden analyysissä ei käytetty tekoälyä. Ensin yksi kirjoittaja (RS) teki kustakin vastauksesta pelkistetyn ilmaisun, luokitteli vastauksen alaluokaksi ja yhdisteli alaluokkia edelleen teemoiksi. Toinen kirjoittaja (MBV) kävi luokittelun läpi, ja erilaiset tulkinnat ratkaistiin tarvittaessa keskustellen. RS tarkasteli teemoituksia vielä lopuksi.
Koko kohderyhmän vastaukset analysoitiin yhdessä.
Kyselyyn vastasi 314 henkilöä, joista 185 kuului varsinaiseen kohderyhmään. Heistä 111 (60 %) oli itse kokenut sydänpysähdyksen ja elvytetty onnistuneesti, 44 (24 %) ilmoitti, että läheinen oli elvytetty, mutta vastaaja ei ollut tuolloin paikalla, ja 30 (16 %) oli ollut mukana tai läsnä läheisen elvytyksessä. Lisäksi kyselyn oli aloittanut 129 sellaista henkilöä, jotka eivät kuuluneet kyselyn kohderyhmään ja joilta kysely päättyi kartoittavan alkukysymyksen jälkeen.
Vastaajista 112 (61 %) oli naisia ja 71 (38 %) miehiä. Vastaajien iän keskiarvo oli 70 vuotta. Elvytystilanteiden kerrottiin tapahtuneen 18 maakunnassa; lähes neljänneksen Uudellamaalla (43; 23 %) ja noin joka kymmenennen Pirkanmaalla (24; 13 %) tai Keski-Suomessa (16; 9 %) « Vastaajien määrä maakunnittain»1. Yleisimmin elvytys oli tapahtunut kotona (n = 61), sairaalassa tai muussa hoitoympäristössä (n = 54) ja työpaikalla tai muulla julkisella paikalla (n = 34). Muut ilmoitetut paikat olivat harrastus tai urheilutapahtuma (n = 12), ystävien ja tuttujen luona (n = 5) sekä ulkona luonnossa tai kaupunkiympäristössä (n = 6). Vastaajista 42 %:n elvytyksestä oli alle 5 vuotta « Vastaajien määrä jaoteltuna elvytyksestä kuluneen ajan mukaan»2. Vastaajista 164 kertoi arvionsa sydänpysähdyksen syystä. Syyt voitiin jakaa kolmeen luokkaan: sydänperäiset syyt, muut syyt ja tapaukset, joissa syy oli jäänyt epäselväksi (taulukko «Vastaajien käsitys sydänpysähdyksen syistä (vastaajia n = 164)...»1).
Vastaajien määrä maakunnittain.
Vastaajien määrä jaoteltuna elvytyksestä kuluneen ajan mukaan.
| Syy | Vastanneiden määrä (%) | Selitys |
|---|---|---|
| Sydänperäinen | 114 (70) | Yleisin syy oli sepelvaltimotauti. Lisäksi vastaajat kertoivat rytmihäiriöistä (esim. kammiovärinä ja pitkä QT-aika) ja sydänlihassairauksista (esim. sarkoidoosi, dilatoiva kardiomyopatia, sydämen vajaatoiminta) |
| Muut syyt | 28 (17) | Nämä liittyivät mm. toimenpiteisiin, tapaturmiin ja myrkytyksiin. |
| Syy epäselvä | 22 (13) | Vastaajat kertoivat, että syy oli jäänyt heille epäselväksi |
Elvytystilanne
Jopa 40 % vastaajista ei osannut sanoa, olivatko läheiset olleet seuraamassa elvytystä. Noin kolmannes vastasi, että läheiset olivat paikalla, ja vain 7 %, ettei läsnäolo ollut mahdollista, vaikka sitä olisi toivottu « Läheisten mahdollisuus ja halu olla seuraamassa elvytystä»3. Kun vastaajia pyydettiin valitsemaan listasta kolme elvytystilanteessa tärkeintä asiaa, yleisemmin valittiin omaisten informoiminen tilanteesta ymmärrettävällä tavalla, elvytystoimintaan osallistuvan tiimin ammattimainen käytös ja yhteistyö sekä se, että omaisella tai läheisellä on mahdollisuus kysyä ja saada vastauksia (taulukko «Elvytystilanteessa tärkeimmiksi koetut asiat. Vastaajia pyydettiin valitsemaan listalta kolme tärkeintä. Vastaajia n = 182....»2).
Läheisten mahdollisuus ja halu olla seuraamassa elvytystä. Vastaukset esitetty osuutena vastaajista, vastaajia 167.
| Asia | Vastaajien määrä |
|---|---|
| Omaisten informoiminen tilanteesta ymmärrettävällä tavalla | 102 |
| Elvytystoimintaan osallistuvan tiimin ammattimainen käytös ja yhteistyö | 97 |
| Omaisella/läheisellä on mahdollisuus kysyä ja saada vastauksia | 60 |
| Omaisille tarjottu kriisiapu tai henkinen tuki elvytyksen jälkeen | 42 |
| Empaattinen ja kunnioittava läheisen kohtaaminen | 40 |
| Omaisille tarjotaan mahdollisuus olla lähellä potilasta, jos se on elvytystilanteen mukaan sopivaa | 31 |
| Hoitohenkilökunnasta yksi toimii omaisen/läheisen tukihenkilönä koko elvytystilanteen ajan | 27 |
| Yksityisyyden ja hiljaisuuden mahdollistaminen omaisille | 6 |
| Hoitohenkilökunta ottaa huomioon uskonnolliset, kielelliset ja kulttuuriset tarpeet | 0 |
Tuki elvytyksen jälkeen
Noin puolet vastaajista oli samaa mieltä väittämistä "Sain tietoa tapahtumaan johtaneista syistä" ja "Sain keskustella hoitohenkilökunnan kanssa" (taulukko «Arvioi, oletko tyytyväinen saamaasi apuun elvytystilanteen jälkeen. Yhdistetty täysin ja jokseenkin samaa mieltä ja täysin ja jokseenkin eri mieltä...»3). Samaa mieltä väittämästä "Sain tietoa ennusteesta" oli 40 % vastaajista. Tietoa sosiaaliturvasta ja kuntoutuksesta oli saatu heikommin. Vain noin viidennes vastaajista oli samaa mieltä väittämästä "Sain psykologista ja emotionaalista tukea" ja 15 % väittämästä "Sain vertaistukea".
| Sain tietoa tapahtumaan johtaneista syistä | Sain tietoa ennusteesta | Sain tietoa sosiaaliturvasta | Sain tietoa kuntoutuksesta | Sain keskustella hoitohenkilökunnan kanssa | Sain psykologista ja emotionaalista tukea | Sain vertaistukea | ||||||||
|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|---|
| n | % | n | % | n | % | n | % | n | % | n | % | n | % | |
| Samaa mieltä | 86 | 49 | 69 | 40 | 21 | 13 | 41 | 24 | 85 | 50 | 37 | 22 | 26 | 15 |
| Ei samaa eikä eri mieltä | 35 | 20 | 38 | 22 | 29 | 17 | 33 | 19 | 33 | 19 | 34 | 20 | 23 | 14 |
| Eri mieltä | 56 | 32 | 67 | 39 | 117 | 70 | 97 | 57 | 53 | 31 | 100 | 58 | 121 | 71 |
Kysymykseen, saivatko läheisesi tukea elvytyksesi jälkeen, vastasi 109 henkilöä. Yli puolet vastaajista koki, että läheiset eivät saaneet tukea (eri ja jokseenkin eri mieltä vastanneet). Vain alle joka viides oli samaa tai jokseenkin sanaa mieltä väittämästä (18 %). Ks. « Läheisten tuen saaminen elvytyksen jälkeen»4.
Läheisten tuen saaminen elvytyksen jälkeen. Vastaukset esitetty osuutena vastaajista, vastaajia n = 109.
Kyselyyn vastanneista 142 vastasi kysymykseen "Mitä muuta tietoa tai tukea olisit tarvinnut". Eniten kaivattiin lisää tietoa tapahtuneesta, sen syistä ja ennusteesta sekä tuen mahdollisuuksista (taulukko «Kuvaus tiedosta ja tuesta, jota vastaajat kuvasivat sellaiseksi, jota olisivat tarvinneet....»4). Lisäksi moni koki, että sekä elvytetty että omainen olisivat tarvinneet kriisiapua tai keskusteluapua tapahtuneen käsittelyyn. Muutamat toivat esille hoidon katkeamisen sairaalasta koitumisen jälkeen. Osa vastaajista koki kuitenkin saaneensa riittävästi tukea.
| Teema | Kuvaus | Esimerkkejä vastauksista |
|---|---|---|
| Tietoa | Tietoa
|
Olisin tarvinnut tukea siinä kohtaa, kun en enää ollut lääketokkurassa. Kerrottu mitä ja miksi oli tapahtunut. Kuntoutuksesta olisin halunnut enemmän tietoa sekä esim. fysioterapeutin ohjeita, miten on hyvä lähteä kuntouttamaan itseä. Tietoa ja tukea miten voin auttaa poikaani eteenpäin. |
| Psyykkistä tukea | Kaivattiin kriisiapua ja keskusteluapua asian käsittelyyn. Osa kaipasi pidempiaikaista psyykkistä tukea. Tukea kaivattiin niin elvytetylle kuin läheisillekin. | Tuki olematon elvytetylle. Jokainen keskittyi omaan alaansa, mutta psykologista tukea
ei tarjottu sairaalassa eikä sen jälkeen kuntoutuksessa. Vaimolle oli kova paikka nähdä ja seurata tilannetta vierestä, ja hän olisi kaivannut jälkeenpäin kriisiapua, mutta ainoa mitä omaisille oli tarjota, oli joku yleinen puhelinnumero, johon soittaa. Vielä kuuden vuoden jälkeenkään hänelle ei ole tarjottu hoitohenkilökunnan taholta psyykkistä apua, jota hän nyt tarvitsisi. |
| Hoitoketju | Toivottiin hoitosuunnitelmaa, selkeää jatkohoitoa ja seurantaa. | Parempaa neuvoa ja ohjeita jatkoa ajatellen. Samoin jälkitarkastuksia säännöllisesti. |
| Vertaistukea | Vertaistukea pian tapahtuman jälkeen ja myöhemmin. | En saanut sosiaaliturva- tai kuntoutustietoa tai vertaistukea, mutta heti tapahtuman jälkeen ei sellaista osaa kaivatakaan. Sen sijaan muutamia viikkoja tai kuukausia myöhemmin näillä olisi ollut käyttöä. |
| Ei tarvetta lisätuelle | Osa koki saaneensa riittävästi tukea. | Ympärillä oli tosi ammattilaisia niin ambulanssihenkilökunta kuin sairaalassakin. Kaikki meni hyvin, ja arvostan näitä kaikkia henkilöitä, jotka osallistuivat hoitooni, ja siksi kuntoni on hyvä, ja liikunnan merkitys päivittäin sairaalasta saamieni ohjeiden mukaan, joita noudatan ehdottomasti |
Käypä hoito -suosituksen päivitys
Kun vastaajilta kysyttiin, mihin asioihin Elvytys Käypä hoito -suosituksen päivityksen yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota, esiin nousi useita teemoja: tiedon ja tuen (myös psyykkisen tuen) tarjoaminen elvytetylle, läheisille ja muille asianosaosille, jatkohoito ja hoitopolku, laadukas hoito (nopea vaste, syyn hoitaminen, yksityisyyden suoja elvytystilanteessa), ensiapu- ja elvytysosaamisen vahvistaminen sekä vuorovaikutus (hätäkeskus, inhimillinen kohtaaminen) (taulukko «Vastaajien näkemyksiä siitä, mihin asioihin Elvytys Käypä hoito -suosituksen päivityksen yhteydessä tulisi kiinnittää huomiota....»5).
| Teema | Kuvaus | Esimerkkejä vastauksista |
|---|---|---|
| Tieto ja tuki | Vastaajat toivat esille elvytetyn ja läheisen erilaisia tiedon tarpeita (syyt, ennuste, sosiaaliturva) ja erityisesti psyykkisen tuen tarvetta. | Tärkeätä on saada oikeanlaista tietoa tapahtumasta ja mitä jatkossa tapahtuu. Terapian tarpeen huomiointi ja hoitopolku kotiutumisen jälkeen. Sosiaaliturvan läpikäynti ammattilaisen kanssa. |
| Jatkohoito ja hoitopolku | Jatkohoidon tulisi sisältää niin somaattinen kuin psyykkinenkin hoito. Seurannan tulisi olla katkeamaton sairaalasta kotiutumisen jälkeen. | Toivon kuitenkin, että yhteydenpito potilaaseen jatkuisi tapahtuman jälkeen kotipaikkakunnan
soten toimiessa aktiivisena osapuolena. Paino sanalla aktiivisena. Ehkä kannattaisi
kehittää tekoälyrutiini, jolla muualla elvytetty sydänpotilas kytkeytyy tai ainakin
saisi vaikutelman että kytkeytyy omaan terveysasemaansa tms. Vastuuhoitaja ja/tai -lääkäri jatkotoimenpiteistä ja sen jälkeisestä seurannasta päättämään. |
| Hyvä hoito | Toisaalta elvytystilanne tulee hoitaa ammattimaisesti (nopea vaste, yksityisyyden suoja elvytystilanteessa), toisaalta sydänpysähdyksen syyn hoito tulee tehdä hyvin. | Elvytykseni tapahtui omakotitalomme puutarhassa ja ROSC 25 min hätäpuhelusta. Jälkeenpäin
kuulin naapureiden tulleen kiinnostuneina tontin rajalle seuraamaan pitkää elvytystilannetta.
Tämä tuntui kurjalta, ja siksi olisinkin toivonut käytettävän jonkinlaista suojasermiä. Minusta tärkeää on selvittää syy, saada asiallista ja sairauteen kohdistuvaa hoitoa. |
| Elvytysosaaminen | Esille nostettiin se, että elvytyksen tulisi olla "kansalaistaito". | Sen, että kaikki osaisivat elvyttää. |
| Vuorovaikutus | Inhimillistä kohtaamista tarvitaan niin hätäkeskuksen kanssa keskustellessa, elvytystilanteessa kuin sen jälkeenkin | Hätäkeskuksen henkilön parempi kommunikointi elvytyksen aikana. Jotain pientä puhetta
ym. Inhimillisyys, paitsi potilasta myös läheisiä kohtaan. Tilanteen purku myös kansantajuisesti. |
Kyseessä on hoitosuositusta varten tehty kysely, eikä kyselyä ole tehty tieteellisenä tutkimuksena. Kyselyä pilotoitiin Käypä hoito -toimituksessa, mutta ei laajemmin. Avointen vastausten analyysi perustui osittain tekoälyn tekemään alustavaan luokitteluun, mutta sen on tarkistanut vähintään yksi kirjoittajista. Kun tekoälyä ei käytetty apuna, laadulliseen analyysiin osallistui vähintään kaksi kirjoittajaa.
Kyselyyn vastanneiden otos saattaa olla valikoitunut. Kyselyyn haettiin vastaajia Sydänliiton tiedotuskanavien kautta. Tämä on voinut tavoittaa muutoinkin aktiivisia henkilöitä. Lähes puolet vastaajista ovat Uudenmaan, Pirkanmaan ja Keski-Suomen alueilta. Toisaalta vastauksia saatiin eri puolilta maata. Naisia vastaajista oli lähes kaksi kolmasosaa, ja myös elvytetyistä lähes puolet oli naisia, mikä ei vastaa tavanomaista elvytettyjen potilaiden sukupuolijakaumaa. Yli puolella elvytyksestä oli vähintään 5 vuotta aikaa, joten hoitokäytännöt ovat saattaneet muuttua.
Koska aineisto on melko pieni, analysoimme kaikki vastaukset yhdessä. Emme tehneet ristiintaulukointia muun muassa sen perusteella, onko vastaaja elvytetty itse vai onko hän elvytetyn läheinen tai kauanko elvytyksestä on aikaa.
Kyselytutkimuksessa kerätty kokemuksellinen tieto täydentää kliinisten tutkimusten lopputulosmittareita, kuten selviytymistä sydänpysähdyksestä, ja tuo esiin näkökulmia, joita pelkät määrälliset mittarit eivät tavoita. Tämän vuoksi Käypä hoito -työryhmä toteutti valtakunnallisen kyselyn, jonka tavoitteena oli kartoittaa sydänpysähdyksen kokeneiden suomalaisten potilaiden ja heidän läheistensä kokemuksia. Tietääksemme tämä on ensimmäinen Suomessa toteutettu kysely, jossa selvitettiin elvytettyjen ja heidän läheistensä kokemuksia.
Vastausmäärä oli odotusten mukainen, ja vastauksia saatiin eri puolilta Suomea. Positiivisena havaintona voidaan pitää sitä, että läheinen sai pääosin halutessaan olla läsnä elvytystilanteessa (34/109). Vain pieni osa (7 vastaajaa) koki jääneensä ulkopuolelle vastoin toivettaan, mikä viittaa siihen, että läheisten läsnäolo elvytystilanteessa on jo osittain toteutumassa.
Vastaajien näkemyksissä korostuivat erityisesti seuraavat tekijät: elvytetyn ja läheisten informointi ymmärrettävällä tavalla ja psyykkinen tuki sekä elvytystoimintaan osallistuvan tiimin ammattimainen käytös ja hoitoketjun saumattomuus.
Tulosten perusteella voidaan tunnistaa kehittämiskohteita erityisesti tiedotuksessa sosiaali- ja kuntoutuspalveluista sekä psyykkisen tuen ja vertaistuen saatavuudessa. Lisäksi avoimista vastauksista nousivat esiin kriisi- ja keskusteluavun tarve sekä huoli hoidon katkeamisesta kotiutumisen jälkeen. Nämä havainnot tukevat potilas- ja perhelähtöisen hoidon vahvistamista.
Kyselytutkimus tarjoaa arvokasta tietoa hoitosuositusten kehittämiseen ja käytännön toimintatapojen vahvistamiseen. Näin voidaan edistää entistä kokonaisvaltaisempaa ja inhimillisempää hoitoa sydänpysähdyksen yhteydessä ja sen jälkeen.
Kiitos Käypä hoito -toimitukselle kyselyn pilotoinnista ja kehittämispäällikkö Mari Honkaselle alustavien analyysien tuottamisesta tekoälyllä (Copilot).