Potilaiden kokemuksia liikunnan edistämisestä perusterveydenhuollossa

Liikunnan puheeksi ottaminen on potilaille tärkeää

• Liikunnan puheeksi ottaminen vastaanotolla voi herättää potilaassa monenlaisia ajatuksia ja tunteita «Grice A, Izon AS, Khan NF, ym. Discussions about p...»1, «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2, «Lowe A, Myers A, Quirk H ym. Making Every Contact ...»3. Potilaat toivovat, että ammattilaiset tunnistavat lyhyidenkin kontaktien vaikutusmahdollisuudet ja hyödyntävät niitä.
  • Usein potilaat saattavat itse nostaa aiheen esiin toivoen siihen tartuttavan, ja he arvostavat, jos ammattilainen tunnistaa tämän ja jatkaa keskustelua aktiivisesti.
  • Ammattilaisen tulisi aina tarttua aiheeseen, jos potilas osoittaa siihen oma-aloitteisesti kiinnostusta.
• Haastattelututkimuksissa «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2, «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4 potilaat ovat kokeneet liikuntaohjeiden usein jäävän pinnallisiksi, kiireessä annetuiksi ja muusta hoidosta irrallisiksi. Niiden ei koeta huomioivan riittävästi potilaan henkilökohtaista tilannetta, sairauksia tai esteitä, eivätkä ne tarjoa konkreettisia pienin askelin eteneviä ohjeita tai jatko-ohjauksen mahdollisuutta. Onkin syytä kiinnittää huomiota siihen, että liikuntaneuvonta ymmärretään osaksi hoitoa.

Potilas toivoo, että ammattilainen kuuntelee ja antaa puhua

• Potilaat arvostavat sitä, että heitä kuunnellaan ja heidän huolensa tunnistetaan, liikunnan hyödyt liitetään heidän omaan tilanteeseensa, ohjeet ovat realistisia (pienistä arjen muutoksista lähteviä) ja heille tarjotaan mahdollisuuksia ja resursseja tukemaan muutosta «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
  • Näillä tarkoitetaan esimerkiksi ohjausta liikuntaneuvontaan, ohjattuun liikuntaan, vertaistukiryhmään, paikallisiin liikuntapalveluihin, fysioterapiaan tai työterveyshuoltoon «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.
  • Lisäksi tarkoitetaan sosiaalisuuden (esim. osallistuminen yhteisöllisiin liikuntaryhmiin tai puolison kanssa liikkuminen) ja omaseurannan mahdollistavien välineiden hyödyntämistä (esim. askel- ja aktiivisuusmittarit, älypuhelinsovellukset, pelillistäminen) «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.
• Ammattilaisen on hyvä varmistaa, että potilas saa tiedon hänelle soveltuvista liikuntamahdollisuuksista ja suunnitelma on kirjattu potilastietoihin.
• Suunnitelman toteutumista tulee seurata.

Konkreettiset ohjeet ja yksilölliset tavoitteet koetaan hyödyllisemmiksi kuin yleiset kehotukset

• Potilaat toivovat, että heidän yksilöllinen tilanteensa, tarpeensa ja lähtökohtansa otetaan huomioon liikunnasta keskusteltaessa ja liikuntasuunnitelmia tehtäessä «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
• Potilaat eivät koe yleisiä kehotuksia, kuten "yritä liikkua enemmän", toimiviksi, ellei niitä kytketä potilaan omaan elämään, oireisiin ja arkeen «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4. Potilaille on tärkeää, että ammattilainen lähestyy liikunta-aihetta aidosti kuunnellen ja yksilölliseen elämäntilanteeseen keskittyen.
• Monet potilaat eivät muista saaneensa liikuntaohjausta tai kokevat sen olleen liian yleisluontoista. Potilaat kykenevät muistamaan ja arvostamaan vastaanoton aikana saamaansa liikuntaneuvontaa vain, jos se koetaan aidosti merkitykselliseksi ja potilaan omista tavoitteista lähteväksi. Positiivinen vahvistaminen, joka parantaa potilaan luottamusta omiin kykyihinsä, korostuu «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
• Potilaat kokevat tärkeäksi, että heidän huolensa otetaan vakavasti ja että ohjaus perustuu ymmärrykseen, ei tuomitsemiseen tai oletukseen motivaation puutteesta.
• Potilaat arvostavat konkreettisia ja käytännönläheisiä ehdotuksia, jotka he kokevat realistisiksi ja saavutettaviksi «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
  • Tämä tarkoittaa esimerkiksi sen huomioimista, millaisia esteitä potilas kokee liikkumiselle olevan ja miten näitä esteitä voitaisiin yhdessä ratkaista «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.
  • Vähäisen liikkumisen taustalla ei koeta useinkaan olevan välinpitämättömyyttä, vaan erilaisia arjen aikahaasteita, kuormitustekijöitä, uupumusta, kipua tai epävarmuutta siitä, mistä liikkumisen voisi aloittaa «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.

Lyhytkestoinen kohdennettu keskustelu liikunnasta voi olla avuksi

• Lyhytkestoinen empaattinen ja yksilöllinen keskustelu arkiaktiivisuudesta voi vahvistaa potilaan motivaatiota enemmän kuin pitkä lista liikuntasuosituksia.
• Potilaat eivät odota täydellistä liikuntaohjelmaa vaan rohkaisua, tunnustusta ja ohjausta, mikä voi riittää herättämään motivaation.
  • Sen sijaan lyhytkestoisessa kontaktissa annettu ohje, joka ei ota huomioon potilaan arkea tai sairauksia, jää helposti merkityksettömäksi «Brooks J, Ahmad I, Easton G. Promoting physical ac...»5.
  • Toisaalta lyhytkestoisessakin ohjauksessa voidaan huomioida yksilölliset näkökulmat.
• Osallistava keskustelu, jossa potilas saa esittää toiveitaan ja tuntea omistajuutta muutoksesta, auttaa onnistumaan. Potilaan näkökulmasta on erityisen arvokasta, että ammattilaisen tehtävänä on tukea potilasta sen tunnistamisessa, millainen liikkuminen on juuri hänelle mahdollista ja mielekästä (ei kertoa, mitä hänen pitäisi tehdä) «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2, «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.

Potilaat arvostavat tietoa pientenkin aktiivisuuden muutosten hyödyllisyydestä

• Potilaat kaipaavat myötätuntoista, kuuntelevaa ja kannustavaa vuorovaikutusta «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
• Liikunta voi olla herkkä aihe, erityisesti jos siihen liittyy aiempia epäonnistumisia, kipua tai potilaalla on pitkäaikaissairauksia. Tällöin ammattilaisen empaattinen asenne vaikuttaa ratkaisevasti siihen, miten avoimesti potilas suhtautuu ohjaukseen ja kuinka motivoitunut hän on kokeilemaan muutoksia.
• Potilaat toivovat, että ohjauksessa ei korosteta puutteita, vaan että ammattilainen kuuntelee ja tarjoaa ymmärrystä «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
  • Moni kokee helpotusta, kun ammattilainen viestii, että pienetkin muutokset ovat arvokkaita ja että liikuntaa voi lisätä omaan arkeen sopivalla tavalla.
  • Tärkeää on, että ehdotukset ovat konkreettisia ja realistisia eivätkä tunnu vaativan suurta elämänmuutosta.
  • Potilaat kaipaavat viestiä siitä, että liikunta ei ole vain harrastamista, kuntoilua tai hikiliikuntaa, vaan osa arkiaktiivisuutta, toimintakyvyn ylläpitoa ja kohentamista ja hyvinvointia, myös silloin, kun lähtökohdat ovat haastavat «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.

Sairaus tai vamman jälkitila eivät ole este vaan syy liikkua

• Liikkumisen turvallisuuden tunteen vahvistaminen koetaan tärkeäksi. Erityisesti potilaat kaipaavat tietoa siitä, että liikunta on hyödyllistä myös tilanteissa, joissa esiintyy kipua tai sairautta «Grice A, Izon AS, Khan NF, ym. Discussions about p...»1, «Brooks J, Ahmad I, Easton G. Promoting physical ac...»5.
  • Potilaat kokevat tärkeäksi kuulla, että oireiden lievä lisääntyminen ei ole vaarallista ja että liikkuminen voi jopa helpottaa oireita pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää keskustelua kivun merkityksestä ja kehon sopeutumiskyvystä.
  • Ammattilaiselta toivotaan selkeää viestiä siitä, että liikunnan aloittaminen ei ole vaarallista ja että liike ja liikkuminen voi tukea toipumista. Se lisää motivaatiota ja rohkeutta kokeilla uutta «Grice A, Izon AS, Khan NF, ym. Discussions about p...»1, «Brooks J, Ahmad I, Easton G. Promoting physical ac...»5. Konkreettiset ohjeet siitä, miten liikkumista voi ylläpitää ja mukauttaa oireiden mukaisesti, ovat potilaille tärkeitä «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.

Potilaat arvostavat ammattilaisten ohjeita ja toivovat seurantaa ja tukea

• Potilaat kuuntelevat ja arvostavat terveydenhuollon ammattilaisten suosituksia, mutta kokevat, että liikunta jää usein muiden asioiden varjoon «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2. Potilaat arvostavat mahdollisuutta osallistua omaan hoitoonsa ja päätöksentekoon «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2, «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.
  • Motivaatio liikkua vahvistuu, kun potilas kokee saavansa itse vaikuttaa ja valita, miten haluaa toimia.
• Potilaat toivovat, että ammattilaisen tuki ei rajoittuisi yhteen käyntiin ja että liikuntaan ohjaukseen palattaisiin myöhemmillä käynneillä «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2.
• Kun liikunnasta keskustellaan toistuvasti ja liikkumisen edistymisestä kysytään, se osoittaa, että ammattilainen todella pitää asiaa tärkeänä.
• Potilaat kokevat seurannan vahvistavan luottamusta ja järjestelmällisen otteen, kuten yhdessä sovittujen asioiden kirjaamisen ja muistutusten toteuttamisen, auttavan sitoutumisessa «Keyworth C, Epton T, Goldthorpe J, ym. Perceptions...»2, «Westland H, Sluiter J, Te Dorsthorst S, ym. Patien...»4.

Potilaalle yksilöity ohjaus huomioi nykyisen aktiivisuustason ja mahdollisen liikunnasta saatavan terveyshyödyn

• Liikunnan puheeksi ottaminen vaatii ammattilaiselta taitoa rakentaa luottamusta ja antaa tilaa potilaan pohdinnoille.
• Tarkastele, onko liikunnan lisääminen (liikuntaharjoittelu) olennainen osa hoitoa ja hoitosuunnitelmaa, vaikka se ei olisi käynnin pääasiallinen syy.
  • Lyhytkin keskustelu voi vahvistaa motivaatiota ja omaehtoista sitoutumista elintapamuutoksiin.
  • Oleellista on tunnistaa potilaan nykyinen liikunta ja liikkuminen ja liittää liikkumisen hyötyjä potilaan tilanteeseen (esim. mieliala, kipu, verenpaine).
  • Potilaille tulee tarjota hänelle merkityksellisiä, konkreettisia, pieniäkin ja toteutettavissa olevia ehdotuksia (esim. "kävely voisi auttaa kivunhallinnassa"). Tärkeää on tieto potilaiden toiveesta, että ammattilainen ottaa liikunnan puheeksi vastaanotolla.