Takaisin Tulosta

Ammattilaisen ohjausmalli vastaanotolle: tunnesyömisen vähentäminen ja kestävän muutoksen tukeminen

Lisätietoa aiheesta
Laura Suojanen
17.11.2026

Harjoitukset perustuvat tunnesyömistä ja käyttäytymisen muutosta koskevaan tutkimuskirjallisuuteen sekä käyttäytymisterapeuttisiin ja hyväksymis- ja omistautumisterapiaan (ACT) pohjautuviin lähestymistapoihin. Tutkimuksissa on todettu, että tunnesyömisen hoidossa keskeisiä ovat tunnesäätelyn vahvistaminen, käyttäytymisen reflektio ja uusien säätelystrategioiden harjoittelu «Macht M. How emotions affect eating: a five-way mo...»1, «Butryn ML, Webb V, Wadden TA. Behavioral treatment...»2, «Forman EM, Butryn ML. A new look at the science of...»3, «Forman EM, Butryn ML, Manasse SM, ym. Acceptance-b...»4, «Power D, Jones A, Keyworth C, ym. Emotional Eating...»5. Lisäksi tehtäviä on muokattu kirjoittajan kliinisen kokemuksen perusteella.

Mallin lähtökohta

Tunnesyöminen ei ole tahdonvoiman puutetta, vaan opittu tapa säädellä kuormitusta, tunteita ja stressiä. Vastaanotolla tavoitteena ei ole lisätä syömisen kontrollia, vaan auttaa potilasta oppimaan uusia säätelytaitoja, joiden seurauksena syöminen menettää vähitellen rooliaan ensisijaisena selviytymiskeinona. Painonmuutos nähdään mahdollisena seurauksena, ei hoidon ensisijaisena tavoitteena.

Mihin tämä on erityisen hyvä työkalu?

1. Tunnesyömisen hoitoon, kun pelkkä ravitsemusohjaus ei riitä

  • Potilas tietää jo paljon ravitsemuksesta mutta syöminen tapahtuu tunteiden, stressin tai uupumuksen ohjaamana ja painonhallinta pysähtyy tai aaltoilee.
  • Työkalu auttaa siirtämään fokuksen pois "mitä syön" → "miksi syön juuri nyt".

2. Laihduttamisesta toipumiseen ja noidankehän katkaisuun, kun taustalla on:

  • pitkä laihdutushistoria
  • jäykkää rajoittamista → hallinnan menetystä → häpeää → tämä kokonaisuus toimii uudelleenoppimisen rakenteena:
    • ei uusia kieltoja, vaan uusia säätelytaitoja

3. Käyttäytymismuutoksen sitoutumisen vahvistamiseen

  • kun potilas sanottaa, että on haastava tilanne muutoksessa
  • hoidon keskivaiheilla
  • tilanteissa, joissa "tiedän mitä pitäisi tehdä, mutta en jaksa".

Harjoitusten tarkoitus:

1. Tulevaisuuden merkityksen sanoittaminen

Ohjaus aloitetaan tekemällä näkyväksi, miksi muutos on potilaalle tärkeä. Kyse ei ole abstraktista terveyshyödystä, vaan arjen konkreettisista muutoksista.

Vastaanotolla potilasta ohjataan pohtimaan:

  • miltä arki voisi tuntua 3–6 kuukauden kuluttua, jos tunnesyömisen säätely helpottuu
  • mitä hyötyä sillä olisi jaksamiselle, mielialalle ja kehon ololle.

Tulevaisuuden hyödyt sanotetaan potilaan omilla sanoilla ja niihin palataan jokaisella käynnillä. Tämä auttaa sitoutumaan muutokseen myös hankalissa tilanteissa.

2. Käyttäytymistavoitteiden asettaminen

Tavoitteet asetetaan käyttäytymiselle, ei painolle. Tavoitteena on harjoitella uutta tapaa toimia tilanteissa, joissa tunnesyöminen yleensä aktivoituu.

Käytännössä sovitaan:

  • yksi pieni, realistinen ja toistettava harjoitus (esimerkiksi pysähtyminen ennen syömistä, rauhoittumiskeinon kokeilu)
  • tavoite nähdään kokeiluna, ei onnistumisen tai epäonnistumisen mittarina.

Potilaalle tehdään selväksi, että jokainen yritys on arvokas, riippumatta siitä, johtaako se syömiseen vai ei.

3. Seuranta ja reflektio

Seurannan tarkoitus on oppiminen, ei kontrolli. Potilasta ohjataan havainnoimaan itseään myötätuntoisesti.

Vastaanotolla voidaan käyttää yksinkertaista reflektiota:

  • mitä tunsin ennen tilannetta
  • mitä kokeilin tehdä
  • mitä huomasin itsestäni.

Seurantaa käytetään keskustelun pohjana, ei arviointivälineenä. Paino tai kalorimäärät eivät ole keskiössä. Tässä voi hyödyntää myös esimerkiksi kuvallista ruokapäiväkirjaa, jonka avulla tarkastellaan syömistilanteita, omaa toimintatapaa ja tunteita sen hetken ympärillä.

4. Palautteen antaminen

Ammattilaisen palaute kohdistuu tekoihin ja säätely yrityksiin, ei lopputulokseen. Tämä vahvistaa potilaan minäpystyvyyttä ja kokemusta omasta toimijuudesta.

Palautteessa nostetaan esiin esimerkiksi:

  • potilaan omaan reflektioon tilanteesta (vertaa edellinen kohta)
  • uuden keinon kokeilu.

Myös tilanteet, joissa syöminen tapahtui, voivat sisältää edistystä verrattuna aiempaan.

5. Ajattelun joustavoittaminen

Potilasta autetaan tunnistamaan mustavalkoisia ja itseä syyllistäviä ajatusmalleja, kuten "kaikki meni pilalle" tai "epäonnistuin taas".

Vastaanotolla tutkitaan yhdessä:

  • mitä tämä yksi tilanne ei kerro potilaasta
  • mikä oli erilaista kuin aiemmin
  • mitä tästä tilanteesta voi oppia.

Tavoitteena on siirtyä arvioinnista tutkivaan mieleen.

6. Tunnesäätelytaitojen opettaminen

Syömisen tilalle rakennetaan vaihtoehtoisia tapoja säädellä tunteita ja kuormitusta.

Potilaan kanssa valitaan 1–2 perustaitoa, joita harjoitellaan toistuvasti. Näitä voivat olla esimerkiksi

  • rauhoittava hengitys
  • kehon jännityksen purkaminen
  • tunteen nimeäminen.

Taitoja harjoitellaan etukäteen, ei vain kuormittavissa hetkissä.

7. Ongelmanratkaisu ja ennakointi

Potilasta ohjataan varautumaan etukäteen tilanteisiin, joissa tunnesyöminen yleensä aktivoituu.

Yhdessä muotoillaan konkreettinen suunnitelma:

"Kun tämä tunne tai tilanne tulee, kokeilen ensin tätä."

Vaihtoehdot pidetään helposti saatavilla esimerkiksi puhelimessa tai näkyvällä paikalla kotona.

8. Arvojen vahvistaminen

Ohjaus kytketään potilaan arvoihin ja siihen, millaisena ihmisenä hän haluaa itsensä nähdä. Syöminen irrotetaan moraalisesta arvottamisesta.

Vastaanotolla pohditaan:

  • millaista elämää potilas haluaa elää
  • millaisia arvoja hän haluaa vahvistaa
  • miten syömiskäyttäytymisen muutos tukee tätä kokonaisuutta.

Kirjallisuutta

  1. Macht M. How emotions affect eating: a five-way model. Appetite 2008;50(1):1-11 «PMID: 17707947»PubMed
  2. Butryn ML, Webb V, Wadden TA. Behavioral treatment of obesity. Psychiatr Clin North Am 2011;34(4):841-59 «PMID: 22098808»PubMed
  3. Forman EM, Butryn ML. A new look at the science of weight control: how acceptance and commitment strategies can address the challenge of self-regulation. Appetite 2015;84():171-80 «PMID: 25445199»PubMed
  4. Forman EM, Butryn ML, Manasse SM, ym. Acceptance-based behavioral treatment for weight control: a review and future directions. Curr Opin Psychol 2015;2():87-90 «PMID: 26101783»PubMed
  5. Power D, Jones A, Keyworth C, ym. Emotional Eating Interventions for Adults Living With Overweight and Obesity: A Systematic Review and Meta-Analysis of Behaviour Change Techniques. J Hum Nutr Diet 2025;38(1):e13410 «PMID: 39763344»PubMed