Takaisin Tulosta

Giardiaasi

Lääkärin käsikirja
13.1.2022 • Viimeisin muutos 23.8.2023
Sakari Jokiranta ja Heli Siikamäki

Aiheuttaja

  • Giardia intestinalis on siimaeläimiin kuuluva alkueläin, joka elää ohutsuolen alkuosan limakalvoon kiinnittyneenä.

Esiintyminen

Tarttuminen

  • Tarttuu potilaan ulosteesta kystina ruoan tai juoman välityksellä tai suoraan kosketustartuntana.
    • Veden tavanomainen klooraus ei poista infektiovaaraa, toisin kuin suodatus.
    • Kystat säilyvät infektiivisinä kylmässä vedessä jopa 3 kk.
    • Useat luonnonvaraiset eläimet voivat toimia taudin välittäjinä.
    • Voi tarttua perheen sisällä henkilöstä toiseen.
    • Voi tarttua lapsesta toiseen esim. päivähoidossa.

Oireet

  • Taudinkuva vaihtelee oireettomasta akuuttiin rajuun gastroenteriittiin ja krooniseen malabsorptioon.
  • Spesifistä diagnoosia ei voi tehdä taudinkuvan perusteella.
  • Akuutin giardiaasin oireet
    • Alkavat yleensä 1–3 viikon kuluttua tartunnasta.
    • Ylävatsakouristelut, kuvotus
    • Ulosteen konsistenssi vaihtelee löysästä ripuliin, ja uloste voi olla runsasta, pahanhajuista, vaaleaa tai kelluvaa.
    • Tihentynyt ja kiireellinen ulostamistarve ilmenee etenkin aamuisin ja ruokailun yhteydessä.
    • Vatsan turvotus, ilmavaivat, ruokahaluttomuus, laihtuminen
  • Kroonisen giardiaasin oireet
    • Kuten akuutin giardiaasin, mutta lievempinä
    • Aaltoilu oireisine ja oireettomine vaiheineen
    • Komplikaatioina mahdollisia ovat sekundaarinen malabsorptio, mm. laktoosi-intoleranssi, jopa subtotaalinen villusatrofia, sappi- ja haimatiehyiden tulehdukset, harvoin lapsilla kasvun hidastuminen ja mahdollisesti reaktiivinen artriitti, nokkosihottuma ja uveiitti.

Diagnoosi

  • Perustuu Giardia intestinalis osoittamiseen joko nukleiinihappojen osoituksella tai mikroskopoimalla.
  • Giardian diagnostiikassa sekä yleisemmin alkueläinten aiheuttaman ripulin tai pitkittyneiden vatsavaivojen diagnostiikassa nukleiinihappojen osoitus (F-ParaNhO) on mikroskopiaa herkempi. Nukleiinihappojen osoituksen herkkyyden vuoksi sitä ei tarvitse tehdä kuin yhdestä tai korkeintaan kahdesta ulostenäytteestä.
  • Mikroskopiaan perustuvassa diagnostiikassa formaliinilla kiinnitetystä ulosteesta etsitään rikastuksen jälkeen giardian kystamuotoja (laboratoriotutkimusnimike F-Para-O). Kunnollinen diagnostiikka edellyttää, että potilaasta otetaan vähintään 3 näytettä 2–4 vrk:n välein.
  • Tähystyksen yhteydessä otetusta pohjukais- tai tyhjäsuolen limasta tai limakalvobiopsianäytteen leimausjäljistä voidaan etsiä trofotsoiittimuotoja.
  • Giardiainfektioon liittyy ns. prepatenssiaika, eli giardian kystia alkaa olla ulosteessa suhteellisen myöhään tartunnan jälkeen. Inkubaatioaika on usein lyhyempi, joten oireisen taudin alussa on odotettavissa negatiivisia ulostenäytteitä.
  • Kroonisessa giardiaasissa alkueläimiä on niukemmin, ja kystia erittyy ulosteeseen vain ajoittain. Siten varsinkin kroonisten vatsavaivojen diagnostiikassa herkkä nukleiinihappojen osoitus on ensisijainen tutkimus.

Erotusdiagnoosi

  • Erotusdiagnostiikassa tulee huomioida muut suolistoinfektiot, varsinkin Dientamoeba-infektio «Dientamebiaasi aikuisilla»1, sappi- ja ulkusvaivat, keliakia ja muut malabsorptiosairaudet sekä laktoosi-intoleranssi.
  • On huomattava, että yhden suolistopatogeenin löytyminen ei sulje pois toisia, ja varsinkin vesivälitteisessä tartunnassa giardiaasi oireilee vasta virus- tai bakteeriripulin jälkeen.

Hoito ja ennuste

  • Hoidon tavoite on sekä oireiden että giardian poistaminen. Oireettoman potilaan hoidolla pyritään
    • eliminoimaan tartunnanlähde
    • estämään myöhemmin puhkeava sairaus.
  • Lääkitysvaihtoehdoista tehokkaimpia ovat metronidatsoli (400 mg × 3 × 5–7 vrk, lapsille oraalisuspensio 5 mg/kg × 3 × 7–10 vrk, korkeintaan 750 mg/vrk), ja tinidatsoli (kerta-annos 2 g, yli 3-vuotiaille lapsille 50 mg/kg, kuitenkin korkeintaan 2 g, erityislupavalmiste).
  • Nitatsoksanidi tehoaa giardiaan 78–85 %:ssa tapauksista (500 mg × 2 × 3 vrk, lapsille 1–3 v 100 mg × 2 × 3 vrk, 4–11 v 200 mg × 2 × 3 vrk, erityislupavalmiste, muita hoitovaihtoehtoja huomattavasti kalliimpi).
  • Albendatsolilla (erityislupavalmiste) ja mebendatsolilla, jotka ovat matolääkkeitä, on jonkin verran tehoa giardiaan, niitä ei suositella ensisijaiseksi hoidoksi.
  • Raskauden aikana lieväoireinen giardaasi voidaan jättää väliaikaisesti hoitamatta. Runsasoireisessa taudissa imeytymätön suun kautta otettava paromomysiini (10 mg/kg × 3 × 7 vrk, erityislupavalmiste) on turvallisin hoito. Metronidatsolia voi käyttää raskauden ensimmäisen kolmanneksen jälkeen vaikeaoireisessa taudissa. Infektiolääkärin konsultaatio on tässä tilanteessa tarpeen.
  • Relapsit alkavat useimmiten oireilla uudelleen parin viikon kuluttua lääkityksestä, mutta relapseja ilmenee vielä parin kuukaudenkin kuluttua.
  • Relapsitapauksissa potilaan kanssa samassa taloudessa asuvat kannattaa tutkia ja todetut tapaukset hoitaa.
  • Relapsin hoitona toistettu pidempikestoinen tai suurempiannoksinen metronidatsolikuuri voi olla tehokas (jopa 800 mg × 3, hoitoaika 3 viikkoa). Giardian herkkyys metronidatsolille tai tinidatsolille voi olla alentunut. Jos giardian kystia löytyy ulosteesta useista hoitoyrityksistä ja lähikontaktien hoidoista huolimatta, tehokkain hoito on kinakriini (mepakriini) (100 mg × 3 × 5 vrk, lapsille 2 mg/kg × 3 × 5 vrk, korkeintaan 100 mg/annos, erityislupavalmiste). Infektiolääkärin konsultaatio on tarpeen.
  • Relapsi voi olla myös oireeton. Kontrollinäytteet kannattaa tutkia ainakin 1 ja 2 kk:n kuluttua lääkityksen loppumisesta.
  • Oireet voivat jatkua viikkoja ja jopa kuukausia onnistuneen hoidon jälkeen, kunnes tuhoutunut ohutsuolen suolinukka on palautunut. Laktoositon runsaskuituinen ruokavalio helpottaa usein oireita.

Kirjallisuutta

  1. van Lieshout L, Roestenberg M. Clinical consequences of new diagnostic tools for intestinal parasites. Clin Microbiol Infect 2015;21(6):520-8. «PMID: 25843505»PubMed
  2. Heyworth MF. Diagnostic testing for Giardia infections. Trans R Soc Trop Med Hyg 2014;108(3):123-5. «PMID: 24463773»PubMed
  3. Rimhanen-Finne R, Sakari Jokiranta T, Virtanen MJ ym. Giardia and Cryptosporidium infection in Finland: a registry-based study of their demographic determinants. APMIS 2011;119(11):735-40. «PMID: 21995625»PubMed. APMIS. 2011 Nov;119(11):735-40
  4. Rimhanen-Finne R, Hänninen ML, Vuento R ym. Contaminated water caused the first outbreak of giardiasis in Finland, 2007: a descriptive study. Scand J Infect Dis 2010;42(8):613-9. «PMID: 20429718»PubMed