Takaisin Tulosta

Dientamebiaasi aikuisilla

Lääkärin käsikirja
18.3.2022 • Viimeisin muutos 14.12.2022
Sakari Jokiranta ja Anu Kantele

Ks. myös artikkeli Dientamebiaasi lapsilla «Dientamebiaasi lapsilla»1.

Aiheuttaja

  • Dientamoeba fragilis -alkueläin, joka nimestään huolimatta kuuluu siimaeläimiin eikä ameboihin

Esiintyminen

  • Mahdollisesti maailmanlaajuinen
  • Osa Suomessa havaituista infektioista on todettu tropiikkiin tai subtrooppisille alueille matkustaneilla, mutta myös kotimaasta saatuja tartuntoja tavataan yleisesti.
  • Esiintyvyys vaihtelee merkittävästi maittain, alueittain ja ikäryhmittäin. Korkeimmat luvut on raportoitu Tanskasta; Suomessa esiintyvyys on vähäisempää.
  • Suomessa Dientamoebaa on aktiivisesti etsitty potilasnäyttein vasta n. vuodesta 2010 alkaen. Löydöksiä kertyy nykyisin vuosittain tuhansia eli selvästi enemmän kuin Giardian (200–300/v) tai Cryptosporidiumin (400–600/v) löydöksiä.

Tarttuminen

  • Nykykäsityksen mukaan Dientamoeba tarttuu ulosteen kontaminoimasta ruoasta tai juomasta tai suoraan ihmisestä toiseen. Myös kihomadot voivat kuljettaa tätä alkueläintä. Sillä on havaittu kystamuoto, joka helpottaa tarttumista.
  • Myös oireettomat voivat levittää tautia.

Merkitys

  • Dientamoeba aiheuttaa oireita vain osalle ihmisistä. Alkueläintä on syytä etsiä tai hoitaa vain oireisilta.
  • Tavataan eniten päiväkoti-ikäisillä lapsilla ja heidän huoltajillaan (leviäminen perhepiirissä). Suomalaisen aineiston pohjalta aikuisten näytteistä alle 15 % on positiivisia.
  • Infektio ei pahimmillaankaan ole hengenvaarallinen, mutta pitkäaikaiset oireet voivat haitata potilaan päivittäistä elämää huomattavasti.

Oireet

  • Osa tartunnan saaneista on oireettomia. Oireeton kantajuus voi olla erityisen yleistä lapsilla (ks. «Dientamebiaasi lapsilla»1). Samassa perheessä voidaan tavata oireisia ja oireettomia tartunnan saaneita.
  • Oireisilla vaivat ovat kestäneet diagnoosivaiheessa usein kuukausia tai jopa vuosia.
  • Oireisto vaihtelee vähäisistä ilmavaivoista potilaan elämää ja hyvinvointia monin tavoin rajoittavaan ja hankaloittavaan taudinkuvaan.
  • Ilmavaivojen ja pitkittyneen ripuloinnin tai löysien ulosteiden lisäksi oireisiin voi kuulua ”vessakiire”, ajoittainen ummetus, vatsakivut ja -krampit, laihtuminen ja väsymys.

Diagnoosi

  • Ensisijaisena tutkimuksena on suoliston alkueläinten nukleiinihappojen osoitus (F-ParaNhO), jota käytettäessä riittänee yksittäinen näyte.
    • TYKSLAB ja NORDLAB käyttävät NhO-testiä, joka ei tunnista Dientamoeba fragilista, vaan se täytyy pyytää erikseen (F-DifrNhO).
  • Toissijaisena amebavärjäys (F-AmebVr) kolmena eri päivänä otetuista ulostenäytteistä
  • Peruslaboratoriokokeissa ei yleensä näy poikkeavaa; pienellä osalla potilaista nähdään eosinofiliaa ja jopa vähäistä maksa-arvojen suurenemista, jotka korjaantuvat dientamebiaasin hoidon myötä.

Hoito ja ennuste

  • Oireettomia kantajia ei ole tarpeen hoitaa. Oireettoman hoitoa voi harkita, jos perheenjäsenellä on toistuvia oireisia Dientamoeba-infektioita ja epäillään toistuvia uusia tartuntoja.
  • Avohoidossa ensisijaisena lääkkeenä on käytetty metronidatsolia (400–750 mg × 3, hoitoaika 10 vrk). Epäonnistunutta hoitoa ei ole syytä toistaa samalla valmisteella. Jos loisen häätäminen ei ole onnistunut tällä lääkkeellä, potilaat on lähetetty erikoissairaanhoitoon, jossa käytetään metronidatsolia tehokkaampaa paromomysiiniä (ks alla).
  • Paromomysiini on imeytymätön, aminoglykosidien ryhmään kuuluva lääke, jota on Suomessa käytetty erityisluvalla. Se on tehokkaampi kuin nitroimidatsoliryhmän lääkkeet. Lääke on suhteellisen kallis ja siksi osa potilaista hoidetaan edelleen metronidatsolilla ja lähetetään tarvittaessa hoidon epäonnistuttua erikoissairaanhoitoon.
  • Seknidatsoli ja tinidatsoli ovat erityislupavalmisteita, jotka kuuluvat metronidatsolin kanssa samaan nitroimidatsolien lääkeryhmään. Ne ovat teholtaan heikompia kuin paromomysiini.
  • Doksisykliinin teho on osoittautunut niin heikoksi, ettei sitä enää käytetä dientamoebiaasin hoitoon.
  • Hoidon onnistuminen kontrolloidaan 4 viikon kuluttua sen päättymisestä F-ParaNhO (tai F-DifrNhO) -tutkimuksella.
  • Jos mikrobiologisesti onnistuneella hoidolla ei ole vaikutusta oireisiin, on syytä etsiä muita syitä oireiden taustalta. Jos oireet helpottavat ja palaavat, on syytä epäillä uusintainfektiota ja ottaa uusi näyte sen varmistamiseksi.
    • Loinen voi tarttua perhepiirissä, ja niinpä uusintainfektion etiologian selvittelynä voi olla tarpeen tutkia myös perheenjäsenten näytteet. Jos indeksipotilaan infektiot toistuvat, voidaan tartuntojen ehkäisemiseksi joutua hoitamaan yhtä aikaa kaikki perheenjäsenet, joilla on positiivinen näyte. Näissä tilanteissa hoito toteutetaan usein paromomysiinillä.

Kirjallisuutta

  1. Stark D, Barratt J, Roberts T ym. A review of the clinical presentation of dientamoebiasis. Am J Trop Med Hyg 2010;82(4):614-9. «PMID: 20348509»PubMed
  2. Nagata N, Marriott D, Harkness J ym. Current treatment options for Dientamoeba fragilis infections. Int J Parasitol Drugs Drug Resist 2012;2():204-15. «PMID: 24533282»PubMed
  3. van Lieshout L, Roestenberg M. Clinical consequences of new diagnostic tools for intestinal parasites. Clin Microbiol Infect 2015;21(6):520-8. «PMID: 25843505»PubMed
  4. Pietilä JP, Meri T, Siikamäki H ym. Dientamoeba fragilis - the most common intestinal protozoan in the Helsinki Metropolitan Area, Finland, 2007 to 2017. Euro Surveill 2019;24(29) «PMID: 31339096»PubMed.
  5. van Gestel RS, Kusters JG, Monkelbaan JF. A clinical guideline on Dientamoeba fragilis infections. Parasitology 2019;146(9):1131-1139. «PMID: 30165915»PubMed