Takaisin Tulosta

Lämpimän ilmaston virustauteja

Lääkärin käsikirja
9.11.2021 • Viimeisin muutos 23.1.2025
Ville Holmberg ja Anu Kantele

Tässä koosteartikkelissa esiteltyjä tauteja ollaan parhaillaan siirtämässä tautikohtaisiin artikkeleihin, ja ko. sisällöt tässä artikkelissa korvataan linkeillä sitä mukaa kun uusia artikkeleita julkaistaan.

Keskeistä

  • Suomalainen yleislääkäri joutuu ottamaan kantaa artikkelissa kuvattuihin virustauteihin todennäköisesti matkailijoita neuvoessaan ja hoitaessaan tai työskennellessään lämpimän ilmaston alueella.
  • Keltakuumeen ja Japanin aivotulehduksen rokoteneuvonta tarvitaan endeemisille alueille matkustaville.
  • Hyttysiltä suojautuminen on tärkeää. Monet kuvatuista viruksista tarttuvat hyttysen välityksellä.
  • Raskaana olevien tulisi välttää zikaviruksen epideemisille alueilla matkustamista.
  • Monien virustautien epidemiologinen tilanne muuttuu jatkuvasti. Katso ajankohtainen tilanne THL:n sivuilta «https://thl.fi/fi/web/infektiotaudit-ja-rokotukset»1.

Ihmisestä toiseen tarttuvat verenvuotokuumeet

Aiheuttaja

  • Taudin nimeä kantavat virukset

Esiintyminen

  • Kongon–Krimin verenvuotokuumetta esiintyy laajalti Itä-Euroopassa, Keski- ja Länsi-Aasiassa sekä Afrikassa.
  • Lassakuume on endeeminen osassa Länsi-Afrikkaa (Benin, Ghana, Guinea, Liberia, Mali, Nigeria, Sierra Leone). Nigeriassa raportoitiin vuonna 2018 tavanomaista laajempi epidemia.
  • Ebolakuumetta on esiintynyt paikallisina epidemioina Keski- ja Itä-Afrikassa, esim. Sudanissa ja Zairessa sekä Ugandassa ja Kongon tasavallassa. Länsi-Afrikan Guineassa puhkesi vuonna 2014 n. 30 000 tartuntaa käsittänyt epidemia, joka levisi ensin Liberiaan ja edelleen Sierra Leoneen. Tartuntoja todettiin myös Nigeriassa, Senegalissa ja Malissa. Tilanteen rauhoittamiseen meni 2 vuotta, ja siihen tarvittiin aktiivisia kansainvälisiä toimia. Yksittäisiä tartuntoja levisi myös länsimaihin. Elokuusta 2018 lähtien ebolaepidemioita on esiintynyt Kongon demokraattisessa tasavallassa maan koillisosissa. Ebolatapauksia on todettu Guineassa vuonna 2021.
  • Marburgin taudissa on kuvattu apinoiden mukana Marburgiin ja Belgradiin tullut epidemia. Vuosina 1998–2000 oli epidemia Kongon demokraattisessa tasavallassa (ent. Zaire) ja vuosina 2004–5 Angolassa. Sekä Alankomaissa että Yhdysvalloissa diagnosoitiin yksi Ugandassa saatu Marburgin taudin tartunta vuonna 2008.

Tarttuminen

  • Nämä virukset voivat tarttua ihmisestä toiseen lähikontaktissa sairastuneen henkilön veren ja eritteiden kanssa.
  • Kongon–Krimin viruksen isäntinä ovat monet koti- ja villieläimet. Vektori on puutiainen.
  • Lassa-viruksen isäntä on rotta; tartunta saadaan rotan virtsan saastuttaman pölyn ja elintarvikkeiden kautta tai sairastuneen henkilön eritteistä.
  • Ebola-viruksen isäntää ei tunneta.
  • Marburg-viruksen isäntänä on ilmeisesti apina.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Ebola on tartuttavuutensa ja suuren mortaliteetin vuoksi saanut aiemmin runsaasti julkisuutta paikallisten epidemioiden yhteydessä. Länsi-Afrikassa 2014 puhjennut ebolaepidemia oli maantieteellisesti, sairastavuudeltaan ja kuolleisuudeltaan laajin koskaan tavattu.

Merkitys Suomessa

  • Matkailijan riski saada verenvuotokuume on erittäin pieni. Kongon–Krimin verenvuotokuume on tuontitapauksena todennäköisempi kuin muut verenvuotokuumeet.
  • Potilaan ja potilasnäytteiden käsittelyssä tarvitaan tavanomaista tiukempia erityistoimia. Verenvuotokuume-epäilyssä on syytä konsultoida oman sairaalan infektiolääkäriä tai HYKSin infektiopäivystäjää, puh. (09) 4711.

Oireet

  • Verenvuotokuumetta on syytä epäillä, jos potilaalla on epäselvä kuume ja/tai epäselvä verenvuototaipumus ja on tiedossa 3 viikon sisällä jokin seuraavista:
    • puutiaisen (punkin) pistos Kongon–Krimin verenvuotokuumeen esiintymisalueella
    • lähikontakti verenvuotokuumepotilaan kanssa
    • verikontakti laboratoriossa verenvuotokuumepotilaan näytteen kanssa
    • kontakti verenvuotokuumetta sairastavaan eläimeen
    • työskentely terveydenhuollossa alueella, jolla esiintyy verenvuotokuumetta.

Diagnoosi

  • Kliininen kuva
  • Virusviljely, vasta-aineet, PCR-tutkimus (HUSLAB).

Hoito

Ennuste

  • Kongon–Krimin verenvuotokuumeessa kuolleisuus on 10–15 %.
  • Lassakuume on suurimmassa osassa tapauksista lievä tauti, johon liittyy matala kuume, huonovointisuus ja päänsärky. Kuolleisuus on n. 1 %, sairaalahoitoon joutuneilla 15–30 %.
  • Ebolakuumeeseen ja Marburgin tautiin liittyy useiden kymmenien prosenttien kuolleisuus.

Ehkäisy

  • Epidemia-alueiden välttäminen
  • Veri- ja eritekontaktien välttäminen

Denguekuume

Chikungunya-kuume

Aiheuttaja

  • Alfavirus (arbovirus)

Esiintyminen

  • Aikaisemmin endeemisenä osassa Afrikkaa ja Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa
  • Vuonna 2013 Karibialla alkoi laaja, sittemmin muualle Väli-Amerikkaan ja Etelä-Amerikkaan levinnyt epidemia, minkä jälkeen tautia on tavattu sekä Väli- että Etelä-Amerikassa. Pohjois-Amerikassa esiintyy ajoittain maantieteellisesti rajoittuneita epidemioita.
  • Vuonna 2007 chikungunya levisi ensimmäistä kertaa lauhkealle ilmastovyöhykkeelle, kun Intiassa tartunnan saaneen matkailijan taudista puhkesi paikallinen yli 200 hengen epidemia Pohjois-Italiassa (ks. kuva «Chikungunyan tartuntavaaran alueet»2). Sen jälkeen Etelä-Euroopassa on tavattu yksittäisiä paikallisia tartuntoja.
  • Joka vuosi todetaan monissa Euroopan maissa useita matkailijoiden chikungunya-tapauksia. Lisäksi mm. Ranskasta ja Espanjasta on raportoitu yksittäisiä kotoperäisiä tapauksia.

Tarttuminen

  • Hyttysenpiston välityksellä. Taudin vektorina toimivat Aedes aegypti- ja Aedes albopictus -hyttyset, jotka ovat aktiivisia päiväsaikaan. Jälkimmäistä esiintyy myös Etelä-Euroopassa.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Voi aiheuttaa laajoja epidemioita.

Merkitys Suomessa

  • Matkailijoilla on todettu yksittäisiä tapauksia. On todennäköisesti alidiagnosoitu.

Oireet

  • Itämisaika 3–7 vrk
  • Usein oireeton tai vähäoireinen
  • Korkea kuume, ihottuma, kovat nivelkivut, lihaskivut, päänsärky, pahoinvointi, väsymys
  • Nivelkivut voivat vaikeuttaa kävelemistä.
  • Neljäsosalla verenvuoto-oireita; voi liittyä hengityksen vaikeutumista, sydämen vajaatoimintaa, aivokalvotulehdus- tai aivokuumeoireita.
  • Leuko- ja trombosytopenia ovat tavallisia.
  • Niveloireet kestävät yleensä muutamia päiviä tai viikkoja; voivat osalla potilaista jatkua kuukausia, jopa vuosia.

Diagnoosi

  • Vasta-aineet; lisätietona sairastumispäivä ja matka-anamneesi

Hoito

  • Ei spesifistä hoitoa
  • Tulehduskipulääke

Ennuste

  • Hyvä; pitkittyneet niveloireet mahdollisia

Ehkäisy

  • Hyttysenpistojen ehkäisy, myös päivällä (vaatetus, karkotteet)
  • Rokotetta ei ole.

Japanin aivotulehdus

Aiheuttaja

  • Flavivirus (arbovirus)

Esiintyminen

  • Laajalla alueella Aasiassa Intiasta Japaniin ja Papua-Uuteen-Guineaan asti (kuva «Japanin aivotulehduksen tartuntavaaran alueet»3)
  • Tautia on eniten Intiassa ja Kaakkois-Aasiassa.
  • Koska viruksen luonnollisia isäntiä ovat siat ja linnut, tautia esiintyy erityisesti maaseudulla ja kasvavilla slummialueilla.
  • Trooppisilla alueilla tautia todetaan ympäri vuoden, subtrooppisilla alueilla 17. leveyspiirin pohjoispuolella eniten touko–lokakuussa.

Tarttuminen

  • Hyttysenpiston välityksellä. Tautia levittävät Culex-hyttyset, jotka ovat aktiivisia illalla ja yöllä.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Merkittävä lasten virusmeningoenkefaliitin aiheuttaja endeemisillä alueilla
  • Rokote kuuluu monissa endeemisen alueen maissa kansalliseen rokotusohjelmaan.

Merkitys Suomessa

  • On mahdollinen matkailijoilla, yksittäisiä tapauksia on todettu.

Oireet

  • Itämisaika 4–14 vrk
  • Oireet vaihtelevat päänsärky-kuumetaudista vakavaan aivokalvo- tai aivotulehdukseen.

Diagnoosi

Hoito

  • Spesifistä hoitoa ei ole.

Ennuste

  • Enkefaliittiin sairastuneista kolmasosa kuolee, kolmasosalle jää pysyviä neuropsykiatrisia seurauksia ja kolmasosa toipuu täysin.

Ehkäisy

Keltakuume

Aiheuttaja

  • Flavivirus (arbovirus)

Esiintyminen

  • Keltakuumetta esiintyy Afrikassa päiväntasaajan seudulla (90 % tapauksista) ja Etelä-Amerikassa Amazonin alueella. Tautia ei tavata Aasiassa (kuva «Keltakuumeen tartuntavaaran alueet»5). Vuonna 2015–2016 oli Angolassa laaja epidemia, jonka yhteydessä huolta herättivät yksittäiset keltakuumeeseen sairastuneet alueelta kotiinsa Kaakkois-Aasiaan palanneet siirtotyöläiset: Aasiassa esiintyy vektorihyttysiä ja taudin leviäminen paikallisesti on teoriassa mahdollista. Afrikassa epidemia-alueella toteutettiin kansainvälisin voimin laaja rokotuskampanja, jonka avulla epidemia saatiin kuriin; Aasiassa ei nähty uusia tapauksia.

Tarttuminen

  • Hyttysenpiston välityksellä. Vektorina toimivat Aedes aegypti- ja Haemagogus-hyttyset, jotka ovat aktiivisia päiväsaikaan.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Aiheuttaa ajoittain laajoja epidemioita.

Merkitys Suomessa

  • On mahdollinen matkailijoilla. Keltakuume luokitellaan yleisvaaralliseksi tartuntataudiksi. Sitä epäiltäessä tulee ottaa yhteyttä oman yliopistosairaalan tai HYKSin infektiolääkäriin.

Oireet

  • Itämisaika 3–6 vrk
  • Taudinkuva vaihtelee lievästä kuumetaudista vakavaan muotoon, jossa esiintyy päänsärkyä, lihaskipuja, maksan ja munuaisten toimintahäiriöitä sekä verenvuotoja.

Diagnoosi

  • Vasta-ainemääritys (S-ZoonVAb), lisäpyyntönä keltakuume

Hoito

  • Spesifistä hoitoa ei ole.

Ennuste

  • Keltakuumeen kokonaiskuolleisuus on 5 %, ikteerisissä tapauksissa 20–50 %.

Ehkäisy

  • Tehokas rokote «Keltakuume»6 on käytössä. Kyseessä on elävä heikennetty rokote, eli se ei sovi raskaana oleville eikä immuunipuutteisille. Rokotteista on ollut ajoittain maailmanlaajuista pulaa.
  • Alle 9 kk:n ikäisille valmisteen on todettu aiheuttavan niin suuria haittavaikutuksia, että heitä ei yleensä tule rokottaa. Myös yli 60-vuotiailla haittavaikutusten riski on lisääntynyt ja rokotustarve tulee punnita tarkasti. Rokottamatta jätetylle kirjoitetaan kansainvälinen todistus lääketieteellisistä perusteista.
  • Keltakuumerokote on ainoa rokote, jota maahantuloviranomaiset voivat virallisesti vaatia. Virallinen kansainvälinen keltakuumerokotustodistus vaaditaan yleensä endeemiseltä alueelta tulevalta. Muutamissa läntisen Afrikan maissa se edellytetään kaikilta matkailijoilta.
  • Aiemmin vaadittiin rokotusten tehostaminen 10 v:n välein, mutta WHO:n mukaan kerran rokotettu ei tarvitse tehosterokotetta. Rokotustodistus tulee voimaan 10 vrk:n kuluttua pistoksesta.
  • Hyttysenpistojen ehkäisy (vaatetus, karkotteet)

Zikavirusinfektio

Aiheuttaja

  • Zikavirus (ZIKV) on flavivirus (arbovirus).

Esiintyminen

  • Zikavirus löydettiin ensimmäisen kerran 1947 Ugandasta. Länsi- ja Keski-Afrikassa sekä Kaakkois-Aasiassa on jo kauan kuvattu pieniä zikavirusepidemioita ja yksittäisiä tautitapauksia.
  • 2000-luvulla virusta on tavattu uusilla alueilla. Se aiheutti epidemian 2007 Mikronesiassa, 2013–2014 Ranskan Polynesiassa ja 2014 Chilessä. Vuonna 2015 varmistettiin ensimmäiset tartunnat Brasiliassa ja virus aiheutti laajan epidemian Etelä- ja Väli-Amerikassa ja Tyynenmeren saarilla. Tautia tavattiin myös Pohjois-Amerikan alueella. Tämän epidemian aikana opittiin viruksen yhteys sikiön vaikeaan kehityshäiriöön (pienipäisyys eli mikrokefalia) sekä Guillain–Barrén oireyhtymään.

Tarttuminen

  • Tartunta saadaan yleensä hyttysenpiston välityksellä. Vektorina toimivat Aedes aegypti- ja Aedes albopictus -hyttyset, jotka ovat aktiivisia päiväsaikaan. Jälkimmäistä esiintyy myös Välimeren alueella.
  • Virus tarttuu äidistä lapseen sikiöaikana.
  • Tartunta voi siirtyä myös seksikontaktissa. Virus säilyy siemennesteessä kauemmin kuin veressä.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • Viruksen uskotaan leviävän yhä uusille alueille, sillä vektorihyttystä tavataan laajalla alueella maailmassa.

Merkitys Suomessa

  • Yksittäisiä tapauksia voidaan todeta endeemisillä alueilla matkailleilla.
  • Oireettomia tai hyvin lieväoireisia ei ole syytä tutkia.
  • Raskaana olevat naiset, jotka ovat matkustaneet epidemia-alueella ja saavat zikavirusinfektioon sopivia oireita 3 viikon sisällä matkan jälkeen, tulee testata zikaviruksen suhteen.

Oireet

  • Itämisaika 3–12 vrk
  • Useimmat tapaukset oireettomia tai lieväoireisia
  • Kuume, ihottuma, nivelkivut, silmän sidekalvotulehdus
  • Oireet kestävät useista päivistä viikkoon.
  • Taudinkuva on yleensä lievä eikä vaadi sairaalahoitoa. Monet potilaat eivät edes hakeudu lääkäriin.

Diagnoosi

  • ZIKV-infektion laboratoriodiagnostiikassa käytetään seerumista ja virtsasta tehtävää nukleiinihappo-osoitustestiä tai pakettitutkimusta (S-DeZAgAb), joka sisältää denguevirusvasta-aineet ja -antigeenin sekä zikavirusvasta-aineet, koska näiden virusten väliset serologiset ristireaktiot ovat hyvin yleisiä.

Hoito

  • Spesifistä hoitoa ei ole.

Ennuste

  • Tauti on useimmiten lievä ja paranee itsestään.
  • Raskaudenaikaiseen infektioon liittyy riski sikiön kehityshäiriöstä (mikrokefalia).
  • ZIKV-infektioon liittyy harvinaisena Guillain–Barrén oireyhtymän riski.

Ehkäisy

  • Suojautuminen hyttysten pistoilta
  • Rokotetta ei vielä saatavilla
  • Raskaana olevia kehotetaan välttämään matkustamista alueille, joilla ZIKV etenee aktiivisesti
  • Epidemia-alueelta palaavan tai ZIKV-infektiosta toipuvan naisen tulisi lykätä mahdollista suunniteltua raskautta 8 viikolla.
  • Epidemia-alueelta palaavan miehen tulisi pidättäytyä suojaamattomasta seksikontaktista
    • 8 viikon ajan, jos hänellä ei ole ollut ZIKV-infektioon viittaavia oireita
    • 6 kk oireiden päättymisestä, jos hänellä on ollut ZIKV-infektioon viittaavia oireita tai laboratoriokokein varmistettu ZIKV-infektio.

Länsi-Niilin virus (West Nile virus, WNV) -infektio

Aiheuttaja

  • Länsi-Niilin virus eli West Nile virus (WNV) on flavivirus (arbovirus).

Esiintyminen

  • Ensimmäisen kerran WNV on kuvattu ihmisellä 1947 Länsi-Niilin alueella Ugandassa, ja 1953 se löytyi Niilin alueelta linnuista. Ihmisen infektioita on kuvattu jo yli 50 vuoden ajan eri maista.
  • Vuonna 1999 Israelissa ja Tunisiassa kiertävä WNV kulkeutui New Yorkiin ja aiheutti siellä epidemian, jossa rekisteröitiin 62 enkefaliittitapausta ja seitsemän kuolemaa. Sieltä tauti levisi laajana epidemiana koko Yhdysvaltojen alueelle seuraavien vuosien aikana, ja nykyisin se on endeeminen Amerikan mantereella Kanadasta Venezuelaan. Yhdysvaltojen epidemia 1999–2010 osoitti, että vektorivälitteisten virusten leviäminen uusille asuinalueille on maailmanlaajuisesti merkittävä terveysuhka.

Tarttuminen

  • Tartunta saadaan yleensä hyttysenpiston välityksellä, kun hyttynen on ensin pistänyt WNV:n infektoimaa lintua. Vektorina toimivat Culex-suvun hyttyset.
  • Varpuslinnut ovat viruksen reservoaareja luonnossa. WNV voi aiheuttaa linnuille pitkittyvän korkea-asteisen viremian, jonka aikana virusmäärät moninkertaistuvat. Linnut ovat useimmiten oireettomia.
  • Viremia on ihmisillä matala-asteinen, eikä virus leviä ihmisestä toiseen hyttysen välityksellä. Ihmisten välinen tartunta on mahdollinen verensiirroissa, elinsiirroissa, äidiltä sikiölle tai imetyksessä vauvalle.

Merkitys maailmanlaajuisesti

  • WNV on yksi laajimmalle levinneistä arboviruksista.
    • Levinnyt erittäin laajalti Vanhassa maailmassa, läpi Afrikan ja Lähi-Idän sekä osassa Eurooppaa ja entisen Neuvostoliiton aluetta, Etelä-Aasiaa, Australiaa ja Amerikan mannerta.
  • Vuonna 2019 Euroopassa raportoitiin 443 tautitapausta, joista 422 oli kotoperäisiä. Valtaosa tapauksista on todettu Kreikassa (65 %) ja Italiassa (13 %). Tapauskuolleisuus oli ECDC:n mukaan 12 %. Ks. myös «https://www.ecdc.europa.eu/en/west-nile-fever/facts/factsheet-about-west-nile-fever»10.

Merkitys Suomessa

  • WNV-infektion mahdollisuus tulee huomioida taudin esiintymisalueilla matkailleilla, joilla on tautiin viittaavia oireita.

Oireet

  • Itämisaika 2–14 vrk
  • Useimmiten oireeton. Infektoituneista 1/25 saa oireita ja noin 1/200 neuroinvasiivisen taudin.
  • Tavallisimpia oireita ovat kuume, päänsärky ja lihaskivut
    • Osa on kuumeettomia tai kuume on matala
    • Selkäkipua, silmäsärkyä, nielutulehdusta, ripulia tai oksentelua voi esiintyä.
    • Ihottumaa on 25–50 %:lla; se ilmestyy usein kuumeen laskettua ja kestää n. viikon.
  • Neuroinvasiivinen tauti ilmentyy yleensä aivotulehduksena, aivokalvotulehduksena tai velttohalvauksena tai näiden erilaisina yhdistelminä. Myös muut neurologiset oireet ovat mahdollisia (mm. Guillain–Barrén oireyhtymä).
  • Osa saa silmäoireita, kuten korioretiniittiä tai verkkokalvon verenvuotoja.
  • Muita mahdollisia oireita ovat mm. rabdomyolyysi, monielinvaurio, hepatiitti, pankreatiitti ja myokardiitti.
  • Oireisen taudin jälkeen monilla on pitkittyneitä vaivoja, kuten väsymystä, muistihäiriöitä, heikkoutta, päänsärkyä ja tasapainovaikeuksia.
  • Neuroinvasiivisen taudin suurin riskitekijä on korkea ikä; myös perussairaudet voivat altistaa.

Diagnoosi

  • WNV-vasta-aineet verestä (S-WNVAb) tai likvorista (Li-WNVAb). Ristireaktiot muiden flavivirusten kanssa ovat yleisiä.
  • PCR-diagnostiikkaa voi tiedustella laboratoriosta.

Hoito

  • Spesifistä hoitoa ei ole, joten hoito on oireenmukainen.

Ennuste

  • Tauti paranee itsestään.
  • Yli puolella neuroinvasiiviseen tautiin sairastuneista on jälkioireita 12 kk:n kuluttua.
  • Neuroinvasiiviseen tautiin liittyy n. 10 %:n kuolleisuus.

Ehkäisy

  • Suojautuminen hyttysten pistoilta (vaatetus, karkotteet)
  • Rokotetta ei ole vielä saatavilla.
  • WNV:n esiintymisalueella oleskelleet eivät voi luovuttaa verta ennen kuin Suomeen paluusta on kulunut 28 vrk.

ECDC:n ja CDC:n tautikohtaiset sivut

ECDC: European Centre for Disease Prevention and Control; CDC: Centres for Disease Prevention and Control (USA)

Kirjallisuutta

  1. Kularatne SA. Dengue fever. BMJ 2015;351():h4661. «PMID: 26374064»PubMed
  2. Erra EO, Kantele A. The Vero cell-derived, inactivated, SA14-14-2 strain-based vaccine (Ixiaro) for prevention of Japanese encephalitis. Expert Rev Vaccines 2015;14(9):1167-79. «PMID: 26162529»PubMed
  3. Wasserman S, Tambyah PA, Lim PL. Yellow fever cases in Asia: primed for an epidemic. Int J Infect Dis 2016;48():98-103. «PMID: 27156836»PubMed
  4. Focosi D, Maggi F, Pistello M. Zika Virus: Implications for Public Health. Clin Infect Dis 2016;63(2):227-33. «PMID: 27048745»PubMed