Takaisin Tulosta

Clostridioides difficile -infektio

Lääkärin käsikirja
12.12.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Janne Laine

Keskeistä

  • Vältetään turhia ja turhan pitkiä mikrobilääkekuureja.
  • C. difficile -infektion hoito aloitetaan pääsääntöisesti silloin, kun infektio varmistuu toksiinin geenimonistustestillä.
  • Ripuloivat potilaat hoidetaan hoito- ja hoivayksiköissä kosketusvarotoimien mukaisesti.
  • Ripulipotilaiden ympäristö siivotaan puhdistusaineilla, jotka tehoavat bakteerin itiöihin.
  • Ripulipotilasta hoidettaessa kädet pestään vedellä ja saippualla ennen käsien desinfioimista.

Yleistä

  • Mikä tahansa mikrobilääke voi aiheuttaa C. difficile -enteriitin, mutta riski vaihtelee eri lääkkeiden välillä. Eniten altistaa kefalosporiinien, fluorokinolonien ja klindamysiinin käyttö.

Taudinkuva ja diagnoosi

  • Vetinen, joskus verinen ripuli. Vaikeimmissa tautimuodoissa ripuli voi suolilaman vuoksi puuttua.
  • Ripuli alkaa mikrobilääkekuurin aloittamisen jälkeen, joskus jo vuorokauden kuluessa, joskus vasta viikkojen kuluttua. C. difficile -enteriitti saattaa harvoin puhjeta myös ilman edeltävää mikrobilääkehoitoa.
  • C. difficile -infektioon liittyy usein vatsakipuja ja vatsan kouristuksia sekä kuumetta.
  • C. difficile -infektion vaikeimmat muodot, kuten pseudomembranoottinen koliitti tai toksinen megakoolon, voivat olla hengenvaarallisia.
  • Lasko, CRP ja veren valkosolumäärä ovat suurentuneet. C. difficile -infektio nostaa CRP:tä usein yli 100 yksikköä.
  • C. difficile -ripuli uusiutuu n. 25–35 %:lla. Uusiutumia voi tulla useita, ja niiden riski kasvaa uusiutumien myötä.
  • C. difficile -infektion (ja sen uusiutumisen) riskitekijöitä ovat yli 65 v:n ikä (10-kertainen riski), edeltävä C. difficile -infektio, tulehduksellinen suolistosairaus, ylipaino, hiljattainen mahasuolikanavan leikkaus, immuunipuolustusta heikentävä perussairaus ja mahahapon eritystä vähentävät lääkkeet.
  • C. difficile -infektion diagnoosi perustuu sen toksiinin osoittamiseen ulosteesta geenimonistustestillä. Joissakin laboratorioissa tutkimus sisältyy osana laajempaan, ripulia aiheuttavia bakteereja tunnistavaan testiin (ulosteen bakteerien nukleiinihaponosoitus, F-BaktNhO); tarkista paikallinen käytäntö.
    • Geenimonistustesti on erittäin herkkä ja voi olla positiivinen ilman kliinistä tautiakin. Testi tulee tehdä vain potilaalle, jolla kliinisesti epäillään C. difficile -infektiota.
    • Geenimonistustestiä ei tule käyttää hoitovasteen seurantaan: se voi pysyä pitkään positiivisena parantuneen C. difficile -infektion jälkeen.

Hoito

  • Uusissa kansainvälisissä hoitosuosituksissa suositaan vankomysiinin ja fidaksomisiinin käyttöä, koska niillä on todennäköisesti metronidatsolia parempi teho vakavassa taudissa ja infektion uusiutumisriski pienempi.
    • Vankomysiinin ja erityisesti fidaksomisiinin hinta on kuitenkin merkittävästi korkeampi: 10 vrk:n hoidon bruttohinta on edellisellä n. 240 € ja jälkimmäisellä 1 800 €, kun se metronidatsolilla on n. 10 €.
    • Metronidatsoli ja vankomysiini ovat peruskorvattavia.
    • Fidaksomisiini on peruskorvattava vakavassa tautimuodossa tai uusiutuneessa infektiossa lääkemääräykseen kirjattavalla erillisselvityksellä.
  • Tarvittaessa hoidon valinnasta voi konsultoida infektiolääkäriä.

Lievä ripuli, ei kuumetta

  • Lievässä mikrobilääkehoitoon liittyvässä ripulissa voi mikrobilääkkeen lopettaminen riittää hoidoksi.
  • Ainakin ripulin pitkittyessä tutkitaan C. difficile geenimonistustestillä.

Runsas ripuli, veriripuli, vatsakivut tai kuume

  • Pääsääntöisesti hoito aloitetaan, kun C. difficile on saatu varmistettua.
    • Hoito voidaan aloittaa jo kliinisen epäilyn perusteella vakavasti sairastuneelle potilaalle. Geenimonistustesti otetaan hoitoa aloitettaessa tai mahdollisimman pian.
  • Alle 65-vuotiailla lieväoireisen C. difficile -infektion hoitoon voidaan käyttää metronidatsolia 400–500 mg × 3 p.o. 10 vrk:n ajan «In initial symptomatic resolution of mild to moderate C. difficile-associated diarrhoea (CDI), vancomycin may be superior to metronidazole and fidaxomicin may superior to vancomycin. However, the differences in effectiveness between these antibiotics are not large and metronidazole is far cheaper compared to the other two antibiotics.»C. Lääke tulee antaa oraalisesti aina kun se on mahdollista. Vaihtoehtona on vankomysiini 125 mg × 4 p.o.
    • Metronidatsolihoito vaihdetaan p.o. vankomysiiniin, jos vastetta ei ole saatu 3–4 vrk:n kuluessa.
    • Metronidatsolin ja varfariinin yhteiskäyttöä tulee välttää verenvuotoriskin vuoksi.
    • Metronidatsoli voi pitkään annosteltuna aiheuttaa neuropatiaa.
  • 65 v täyttäneillä hoidoksi valitaan vankomysiini 125 mg × 4 p.o. 10 vrk:n ajan.
    • Vankomysiinin vaihtoehtona on fidaksomisiini 200 mg × 2 p.o. 10 vrk:n ajan. Huomioi hinta ja korvattavuus.
  • Vankomysiiniä (tai fidaksomisiinia) tulee käyttää myös alle 65-vuotiailla, jos potilaalla on muita riskitekijöitä, kuten immuunivajavuus, tulehduksellinen suolistosairaus (Crohnin tauti tai colitis ulcerosa) tai muita merkittäviä perussairauksia.
  • Vankomysiini ja fidaksomisiini eivät imeydy suolesta, minkä vuoksi niiden systeemiset haitat ovat vähäisiä.
  • Vakavassa taudinkuvassa (B-Leuk > 15 × 109 tai S-Krea > 150 mmol/l [tai noussut yli 1.5-kertaiseksi], kuume yli 38 °C tai voimakas vatsakipu) aloitetaan vankomysiini 125 mg × 4 p.o. 10 vrk:n ajaksi.
    • Fidaksomisiini 200 mg × 2 p.o. 10 vrk:n ajan on tehokas hoito, mutta sen käyttöä rajoittavat korkea hinta ja rajoitukset korvattavuudessa.
  • Komplisoituneessa taudinkuvassa (sepsis, kuume yli 38.5 °C, vakavaan taudinkuvaan viittaava status tai radiologiset löydökset) hoidoksi aloitetaan vankomysiinin (125–250 mg × 4 p.o.) ja metronidatsolin (500 mg × 3 i.v.) yhdistelmä. Metronidatsolin sijasta voidaan käyttää i.v. tigesykliiniä. Jos tilanne on sepsikseen viittaava, C. difficile -hoidon lisäksi voidaan aloittaa i.v. piperasilliini/tatsobaktaami.
  • Nestehoito toteutetaan ripulin vaikeusasteen ja potilaan yleistilan mukaan.
  • Suolen toimintaa hidastavien lääkkeiden käyttöä (esim. loperamidi, opioidit) tulee välttää.

Uusiutuva C. difficile infektio

  • Infektio uusiutuu n. joka neljännellä potilaalla.
  • Jos ensimmäinen hoito oli metronidatsoli, relapsi hoidetaan vankomysiinillä 125 mg × 4 p.o. 10 vrk.
  • Jos ensimmäinen hoito oli vankomysiini tai fidaksomisiini, käytetään pitkää vankomysiinihoitoa p.o. hitaasti pienenevin annoksin.
    • Pitkä hoito pienenevin annoksin: aloitusannos on 125 mg × 4 p.o. 1–2 viikon ajan, jonka jälkeen
      • 125 mg × 2 p.o. 1 viikon ajan
      • 125 mg × 1 p.o. 1 viikon ajan
      • 125 mg joka 2. tai 3. päivä 2–8 viikon ajan
    • Pulssihoito: 125 mg × 4 p.o. 10 vrk, jonka jälkeen 1 kapseli joka 3. päivä 3 viikon ajan
    • Vaihtoehtona fidaksomisiini 200 mg × 2 p.o. 10 vrk
  • Ulosteensiirto on tehokas tapa hoitaa toistuvia relapseja. Sen teho on jopa 90 %. Ulosteensiirtoa harkitaan jo kolmannen episodin (toisen uusiutuman) jälkeen ja viimeistään pitkän vankomysiinihoidon epäonnistuttua. Ulosteensiirrossa siirretään luovuttajalta saatua suolen mikrobistoa pyrkimyksenä korjata uusiutuviin C. difficile -infektioihin johtava suoliston mikrobiomin häiriö. Toistaiseksi ulosteensiirto suoritetaan kolonoskopian avulla.
  • Ulosteensiirron tilalla on saatavilla myös monoklonaalinen toksiinivasta-aine, betslotoksumabi, joka tarjoaa potentiaalisen hoitovaihtoehdon niille, joille ulosteensiirtoa ei voida tehdä.
    • Betslotoksumabi on kallis mutta kilpailukykyinen ulosteensiirron kanssa, koska kolonoskopiaa ei tarvita. Betslotoksumabi on tarpeellinen vaihtoehto etenkin iäkkäille potilaille, joille kolonoskopia voi olla liian raskas toimenpide.
    • Betslotoksumabi annostellaan i.v.-infuusiona.
    • Betslotoksumabin käytöstä tulee konsultoida infektiolääkäriä tai gastroenterologia.

Ehkäisy

  • Aiheetonta mikrobilääkkeiden käyttöä vältetään.
  • Clostridioides difficile leviää kosketustartuntana.
    • Käsihygienia on paras tapa estää infektion leviämistä potilaasta toiseen.
    • C. difficile -potilaan hoidossa käsihygienia poikkeaa tavallisesta käsihygieniasta.
      • Kädet desinfioidaan ennen potilaan hoitamista ja pestään sekä desinfioidaan potilaan hoitamisen jälkeen ja potilashuoneesta poistuttaessa. Pelkkä käsidesinfektio ei riitä bakteerin itiöiden poistamiseen käsistä.
    • Ripuloiva potilas hoidetaan kosketusvarotoimia noudattaen. Varotoimia jatketaan, kunnes on kulunut 2 vrk viimeisestä ripuliulosteesta. Suojakäsineitä käytetään kosketettaessa potilasta tai hänen välitöntä ympäristöään. Lähihoitotilanteissa käytetään lisäksi kertakäyttöistä suojaesiliinaa tai -takkia. Stetoskoopit, kuumemittarit ym. pieninstrumentit ovat huonekohtaisia, ja ne huolletaan hoitojakson päätyttyä.
    • Eritetahrat pinnoilla puhdistetaan asianmukaisesti.
    • Potilas hoidetaan pääsääntöisesti yhden hengen huoneessa.
    • Epidemiatilanteessa laitossiivousta tehostetaan.
  • Kontrollinäytteitä ei ripulin parannuttua tarvita. Kosketusvarotoimet voidaan purkaa 2 vrk:n kuluttua ripulin päättymisestä. C. difficile -infektioon sairastunut potilastyötä tekevä työntekijä voi palata työhönsä 2 vrk:n kuluttua ripulin päättymisestä kuten muidenkin oksennus-ripulitautien kohdalla.
  • Probioottien asema C. difficile -infektion hoidossa ja ehkäisyssä on epäselvä. Koska pitävää näyttöä probioottien hyödystä ei ole, viimeisimmät kansainväliset suositukset eivät suosittele niiden käyttöä C. difficile -infektioiden ehkäisemiseksi. Probioottien käyttöön liittyy myös riskejä; immuunivajeisilla on todettu mm. Saccharomyces boulardiin aiheuttamia vaikeita infektioita.

Kirjallisuutta

  1. Van Prehn J, Reigadas E, Vogelzang EH, ym. European Society of Clinical Microbiology and Infectious Diseases: 2021 update on the treatment guidance document for Clostridioides difficile infection in adults. Clin Microbiol Infect 2021;27 Suppl 2():S1-S21. «PMID: 34678515»PubMed
  2. Johnson S, Lavergne V, Skinner AM, ym. Clinical Practice Guideline by the Infectious Diseases Society of America (IDSA) and Society for Healthcare Epidemiology of America (SHEA): 2021 Focused Update Guidelines on Management of Clostridioides difficile Infection in Adults. Clin Infect Dis 2021;73(5):e1029-e1044. «PMID: 34164674»PubMed
  3. Kelly CR, Fischer M, Allegretti JR, ym. ACG Clinical Guidelines: Prevention, Diagnosis, and Treatment of Clostridioides difficile Infections. Am J Gastroenterol 2021;116(6):1124-1147. «PMID: 34003176»PubMed
  4. Rannikko J, Holmberg V, Karppelin M, ym. Fungemia and Other Fungal Infections Associated with Use of Saccharomyces boulardii Probiotic Supplements. Emerg Infect Dis 2021;27(8):2090-6. «PMID: 34287140»PubMed
  5. Oksi J, Anttila V-J, Mattila E. Clostridioides difficile -infektion hoito. Suom Lääkäril 2020;75(51-52):2861-7. «Clostridioides difficile -infektion hoito (51-52/2020)»1
  6. Kanerva M, Kela E, Uusitalo-Seppälä R. Suolistoinfektiot. Kirjassa: Hoitoon liittyvien infektioiden torjunta. 7. painos. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos 2018; s. 347-358.
  7. Mattila E, Uusitalo-Seppälä R, Wuorela M ym. Fecal transplantation, through colonoscopy, is effective therapy for recurrent Clostridium difficile infection. Gastroenterology 2012;142(3):490-6. «PMID: 22155369»PubMed