Takaisin Tulosta

Haimasyöpä

Lääkärin käsikirja
3.6.2024 • Viimeisin muutos 3.6.2024
Pauli Puolakkainen

Keskeistä

  • Haimasyöpää on epäiltävä
    • potilaalla, jolla on jatkuvia ylävatsavaivoja tai selittämätöntä, merkittävää painon laskua
    • kivuttoman keltaisuuden aiheuttajana.
  • On muistettava haimasyövän mahdollisuus myös ylävatsakivun, tuoreen diabeteksen ja akuutin haimatulehduksen syynä.

Epidemiologia

  • Haimasyöpä (duktaalinen adenokarsinooma) todetaan Suomessa 1 200–1 400 henkilöllä vuosittain.
  • Haiman neuroendokriiniset kasvaimet ovat harvinaisia; ks. «Harvinaiset endokriiniset kasvaimet»1.

Oireet ja esiintyvyys potilailla

  • Laihtuminen 90 %
  • Epämääräiset ylävatsavaivat 80 %
  • Keltaisuus 55 %
  • Selkäkipu 30 %
  • Äskettäin alkanut diabetes 30 %
  • Ruokahaluttomuus 20 %
  • Huonovointisuus 15 %
  • Hormonaalisesti toimivissa neuroendokriinisissä kasvaimissa hormonierityksestä johtuvat oireet

Diagnostiikka

  • Rutiinilaboratoriotutkimuksista ei ole apua haimasyövän varhaisdiagnoosissa. Usein todetaan suurentuneet AFOS ja bilirubiini.
  • CA 19–9 -kasvainmerkkiaineen herkkyys ja tarkkuus on n. 80 %. Sitä käytetään joskus diagnostiikan käynnistäjänä ja viitteellisenä tukena haimasyövän toteamisessa sekä seurannan yhteydessä leikkauksen jälkeisen uusiutuman havaitsemisessa.
  • Kaikukuvauksessa voidaan todeta sappitietukos tai maksametastaasit ja joskus nähdä myös kasvain haimassa. Normaali kaikukuvauslöydös ei poissulje haimasyöpää, koska näkyvyys haimaan on lähes aina epätäydellinen eikä sappitietukosta välttämättä ole.
  • Haimasyöpäepäilyssä perustutkimus on vartalon varjoainetehosteinen TT, joka toteutetaan erikoissairaanhoidossa haimaan kohdennetusti monivaiheisena.
  • Epäselvissä tilanteissa voidaan jatkotutkimuksina tehdä ylävatsan magneettikuvaus, kaikukuvausohjattu näytteenotto joko endoskooppisesti tai perkutaanisesti tai PET-TT.

Hoito

  • Haimasyövän leikkaushoito tapahtuu yliopistosairaaloissa.
  • Kasvaimen sijainnin perusteella tehdään joko pankreatikoduodenektomia (Whipplen leikkaus) tai haiman rungon ja hännän resektio, jos kasvain ei ole levinnyt ympäristöönsä. Tämä on mahdollista n. 10–20 %:lla potilaista.
  • Neoadjuvanttihoito voi lisätä kirurgisen hoidon mahdollisuuksia.
  • Ympäristöön levinneiden kasvainten solunsalpaaja-/sädehoito tuo palliatiivista hyötyä joka toiselle potilaalle, mutta elinaikahyötyä saavutetaan vain vähän.
  • Tärkein invasiivinen palliaatio on ikteruksen laukaisu asettamalla sappitiehytstentti ERCP:n yhteydessä.

Ennuste

  • Adenokarsinoomapotilaan ikä- ja sukupuolivakioitu 5 v:n elossaolo-osuus on alle 10 %. Jos leikkaushoito on mahdollinen, ennuste on merkittävästi parempi (jopa yli 20–25 %).
  • Yli puolet haiman duktaalista adenokarsinoomaa sairastavista potilaista kuolee puolen vuoden kuluessa taudin toteamisesta. Toisaalta yksi kahdeksasta radikaalileikkauksella hoidetusta potilaasta elää yli 10 v.
  • Periampullaarisen karsinooman ennuste on parempi (diagnoosi varhemmin).

Kirjallisuutta

  1. Halbrook CJ, Lyssiotis CA, Pasca di Magliano M, ym. Pancreatic cancer: Advances and challenges. Cell 2023;186(8):1729-1754. «PMID: 37059070»PubMed
  2. Park W, Chawla A, O'Reilly EM. Pancreatic Cancer: A Review. JAMA 2021;326(9):851-862. «PMID: 34547082»PubMed
  3. Puolakkainen P, Kokkola A, Seppänen H. Haimakasvaimet. Teoksessa: Färkkilä M, Heikkinen M, Isoniemi H, Puolakkainen P (toim.). Gastroenterologia ja hepatologia. Kustannus Oy Duodecim 2018. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: 151 (vaatii käyttäjätunnuksen).