Painehaavan ehkäisy ja hoito

Keskeistä

• Painehaava syntyy tavallisesti luisen ulokkeen tai lääkinnällisen laitteen kohdalle.
• Riski on suurin liikuntarajoitteisilla ja kiputunnon häiriöistä kärsivillä, mutta painehaava saattaa kehittyä hyvin nopeasti äkillisen sairastumisen yhteydessä tai ensihoidon, siirtokuljetuksen, tutkimusten tai kirurgisen toimenpiteen aikana.
• Riskinarvioinnin osuvuutta voidaan parantaa yhdistämällä kokonaisvaltaiseen kliiniseen tarkasteluun validoitu riskimittari.
• Ehkäisyssä ja hoidossa on olennaista minimoida tai poistaa riskikohtiin kohdistuva paine (asentohoito, erikoispatjat, istuintyynyt).
• Kaikkien terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden, myös makuualustojen, tulee olla CE-merkittyjä, ja näyttönä niiden tehosta on oltava saatavissa terveydenhuollosta ja tarvikkeista annetun lain (719/2021) «https://finlex.fi/fi/laki/alkup/2021/20210719»1 edellyttämä kliininen arviointiraportti.
• Hoidossa huomioidaan samoja asioita kuin ehkäisyssä. Lisäksi noudatetaan kroonisen haavan hoitoperiaatteita syvyyden vaatimalla tavalla.
• Painehaavojen ehkäisyllä on suuri merkitys potilaiden elämänlaadulle.

Yleisyys ja merkitys

• Painehaavoja esiintyy 5–25 %:lla potilaista eri terveydenhuollon yksiköissä riippuen hoidettavista potilasryhmistä. Suomessa hoidetaan vuosittain arviolta 55 000–80 000 potilasta, jolla on yksi tai useampi painehaava. Niiden aiheuttamat kustannukset lienevät 2–4 % terveydenhoitomenoista eli 460–920 milj. €. Painehaavojen ehkäisyn kustannukset ovat vain n. 10 % niiden hoidon kustannuksista.
• Painehaavan kehittymiseen liittyy lisääntynyt kuolemanriski mekanismilla, joka on tuntematon. Suomessa arviolta n. 500–1 000 ihmistä vuodessa kuolee painehaavojen aiheuttamiin komplikaatioihin.
• Huomattava osa painehaavoista jää diagnosoimatta, tai muita haavoja tulkitaan painehaavoiksi.
• Painehaavan syntyminen on haittatapahtuma, ja se voi olla potilasvahinko «Potilaan oikeudet ja potilasvahinko»1.

Määritelmä ja luokittelu

• Painehaava on paikallinen ihon tai sen alla olevan kudoksen vaurio. Se sijaitsee tavallisesti luisen ulokkeen kohdalla, ja sen aiheuttaja on paine tai paine ja venytys yhdessä.
  • Painehaavan aiheuttajana voi olla myös lääkinnällinen laite tai muu esine.
• Painehaavojen luokittelu on esitetty taulukossa «Painehaavojen luokittelu»1.
• 3. ja 4. asteen painehaavojen syvyys riippuu anatomisesta sijainnista. Mitä vähemmän rasvakudosta, sitä matalampia painehaavat ovat ja sitä nopeammin ne saattavat kehittyä.

Painehaavan kehittyminen

• Painehaavan syntyyn vaikuttavia tekijöitä
  • Paineen aiheuttamat stressitekijät kudoksissa, kuten mekaanisen kuormituksen määrä ja luonne (hankaus, venytys) ja niiden ajallinen kesto, rajapintojen ominaisuudet ja geometria, kudosten muovautuvuus ja elastisuus
  • Yksilöllinen vauriokynnys eli yksilön ”haavoittuvuus”; stressireaktion kudoksissa aiheuttamat fysiologiset ja kemialliset muutokset
  • Painehaava käynnistyy yllä olevien tekijöiden aiheuttamasta kudosten muodonmuutoksesta, joka johtaa tulehdusreaktioon. Sitä seuraa turvotus, hapenpuute ja lopulta kliinisesti havaittavan painehaavan kehittyminen.
• Yli puolella potilasta on riskiluokkaansa nähden vääräntyyppinen makuualusta.
• Suurimmassa riskissä ovat akuutisti tai pitkäaikaisesti liikuntarajoitteiset tai potilaat, joilla on kiputunnon häiriöitä sairaudesta tai lääkityksestä johtuen.
• Painehaava voi syntyä huomattavalla viiveellä varsinaisesta laukaisevasta tilanteesta, ja itse painehaava todetaankin usein vasta myöhemmin toisella osastolla tai hoitopaikassa. Painehaavariskiin tuleekin kiinnittää huomiota hoitoprosessin jokaisessa vaiheessa.
• Huomattava osa painehaavoista johtuu lääkinnällisten laitteiden, kuten katetrien ja maskien, aiheuttamista painevaurioista.

Riskiarvio

• Validoidulla riskimittarilla tehty painehaavariskin arvio on osuvampi kuin puhdas kliiniseen arvioon perustava riskiarvio.
• Mikään riskimittari ei painehaavan patofysiologian monimutkaisuuden vuoksi voi olla täydellinen. Riskimittarilla tehtyä arviota pitääkin aina täydentää kokonaistilanteen huomioonottavalla kliinisellä arviolla.
• Jos potilaalla on esitiedoissa painehaava, hän kuuluu aina erittäin korkean riskin ryhmään.
• Painehaavariskiä arvioivia mittareita on useita; yleispotilaille suositellaan käytettäväksi Braden- tai Shape Risk Scale (SRS) -mittaria.
• Erityispotilailla, kuten esim. lapsilla ja tehohoitopotilailla, pitää ensisijaisesti käyttää näille erityisryhmille suunniteltua mittaria.
• Riskiarvio pitäisi tehdä potilaan tultua hoitopaikkaan niin nopeasti kuin mahdollista, ja riskiarvio pitäisi uusia, kun potilaan tilassa tapahtuu muutoksia. Riskiarvion ajankohta ja tulos tulee kirjata potilaskertomukseen.

Ehkäisy evd

• Asennon vaihtamista 2 tunnin välein on pidetty ehkäisyn perustana, koska painehaavojen ehkäisyssä on tavoitteena ollut painealtistuksen vähentäminen. Tieteellistä taustaa 2 tunnin säännölle ei kuitenkaan ole.
• Potilas tulee sijoittaa riskiluokkaansa vastaavalle makuualustalle «High specification foam mattresses are more effective than standard hospital foam in the prevention of pressure ulcers. Medical grade sheepskins may decrease pressure ulcer development.»A.
  • Painehaavapotilaalla käytetään aina erittäin korkean riskin potilaille tarkoitettua patjaa.
  • Kansainvälinen suositus jakaa makuualustat toiminnallisesti kahteen pääluokkaan.
    • Reaktiiviset makuualustat reagoivat potilaan painoon, vartalon rakenteeseen ja liikkeeseen. Ne voivat olla tarvittaessa sähköllä toimivia tai esim. vaahtomuovisia makuualustoja.
    • Aktiiviset makuualustat ovat sähköllä jatkuvasti toimivia, tyyppiesimerkkinä vaihtuvapaineiset makuualustat.
• Makuualustojen soveltuvuus eri potilasryhmille on esitetty taulukossa «Makuualustojen luokittelu, soveltuvuus eri riskiryhmille ja vaikutusmekanismit »2.
  • Näennäisesti samantyyppisillä makuualustoilla, esim. vaihtuvapaineisilla makuualustoilla, on toiminnallisesti suuria eroja toisiinsa nähden.
  • Sopivan makuualustatyypin valinnassa konsultoidaan tarvittaessa haavahoitajaa.
• Patjan ja potilaan ihon välissä tulisi olla vain minimimäärä lakanoita/vaippoja/nostoliinoja, koska ne yleensä heikentävät makuualustan painehaavoja ehkäisevää toimintaa.
• Lisäksi apuna voidaan käyttää pehmusteita, kiila- ja asentohoitotyynyjä (ottaen huomioon, ettei pehmuste/tyyny itsessään aiheuta pistepainealueita) ja aitoa lampaannahkaa (lähinnä kotihoito).
• U- ja O-”suojarenkaiden” käyttö on vasta-aiheista.
• Terveydenhuollon yksikön tuliisi käyttää korkeintaan kolmea erityyppistä makuualustaa, eikä tavanomaisia vaahtomuovisia makuualustoja tulisi lainkaan käyttää yksiköissä, joissa vähintään puolella potilaista on keskinkertainen tai korkeampi painehaavariski.

Hoito evd