Takaisin Tulosta

Perinnölliset hyytymistekijävajeet

Lääkärin käsikirja
26.2.2024 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Timea Szanto ja Satu Långström

Keskeistä

  • Vaikeaa hyytymistekijävajetta sairastavat potilaat tulee tietää heidän asuinalueensa terveydenhoitopisteissä sekä ottaa huomioon heidän elinikäinen vuototaipumuksensa muidenkin sairauksien hoidossa.
  • Vuotoepäilyssä nopea alkuhoito on keskeistä, joten ensin annetaan hyytymistekijäinfuusio joko kotona, terveyskeskuksessa tai lähisairaalassa ja sitten mietitään mahdollista jatkohoitotarvetta.
  • Erityisesti vaikeaa hemofiliaa sairastaville ja niille, joille on kehittynyt hyytymistekijävasta-aineita, tehdään säännöllisesti tilannearvio ja määritellään hoidon suuntaviivat yliopistosairaalan hyytymisyksikössä.
  • Toimenpiteisiin valmistautuminen edellyttää lievässäkin vuototaudissa etukäteissuunnittelua.
  • Verenvuototaudin diagnoosin saaneilla potilailla on hoitavan yksikön antama hoitokortti. Siitä näkyy taudin tyyppi, vaikeusaste, hyytymistekijätasot ja ko. taudissa käytettävä hyytymistekijävalmistetyyppi tai mahdollinen muu lääke.

Esiintyvyys

  • Perinnöllinen verenvuototauti on arviolta runsaalla 2 500 suomalaisella. Yleisin on von Willebrandin tauti.
  • Hemofiliaa sairastavia on Suomessa runsaat 400. Heistä n. 80 %:lla on A-hemofilia, muilla B-hemofilia. Uusia hemofiliadiagnooseja tehdään vuosittain n. 5.
  • Lähes joka kolmas hemofiliaa sairastava syntyy sukuun, jossa ei ole aiemmin tiedossa hemofiliaa.
  • Muita kliinisesti merkityksellisiä hyytymistekijävajeita on muutamalla kymmenellä.

Hemofilia A ja B

  • Hemofiliat periytyvät X-kromosomaalisesti. A-hemofiliassa on hyytymistekijä VIII:n ja B-hemofiliassa hyytymistekijä IX:n vaje tai puutos.
    • Miehet sairastuvat, naiset ovat kantajia.
    • Kantajanaisista n. kolmasosalla on vuoto-oireita toimenpiteissä tai synnytyksissä. Heidän hyytymistekijätasonsa on useimmiten vain hiukan pienentynyt.
  • Laboratoriotutkimuksissa todetaan pidentynyt APTT. TT/INR ja trombosyyttimäärä ovat normaaleja. Hyytymistekijätutkimuksessa todetaan joko hyytymistekijä VIII:n (FVIII) tai IX:n (FIX) vaje tai puutos.
    • Vaikea hemofilia: FVIII tai FIX alle 1 % normaalista (normaalialue 60–160 %)
    • Keskivaikea hemofilia: FVIII tai FIX 1–5 % normaalista
    • Lievä hemofilia: FVIII tai FIX yli 5 % normaalista
  • Keskeinen hemofilian hoitoa komplisoiva ongelma on mahdollinen vasta-aineen kehittyminen puuttuvalle hyytymistekijälle. Uusia, ns. ei-hyytymistekijäperäisiä valmisteita käytetään erityisesti vasta-ainepotilailla, joiden hoidossa tavanomainen hyytymistekijähoito ei tehoa.

Taudinkuva

  • Vaikealle hemofilialle tyypillisiä ovat spontaanit pehmytosa- ja nivelvuodot, jälkivuodot ja uusiutuvat haavavuodot, sisäelinvuodot ja muut sisäiset verenvuodot (taulukko « Hemofilia A -luokitus FVIII-aktiivisuusmäärityksen perusteella ja taudinkuvat»1).
    • Ensimmäisiä pienen lapsen vuoto-oireita ovat usein mustelmat seisomaan nousun yrityksissä tai kaatumisen jäljiltä. Suun limakalvovauriot saattavat vuotaa pitkään.
    • N. 80 % vuodoista on nivelvuotoja. Spontaaneina ne ovat tunnusomaisia vaikealle hemofilialle.
      • Toistuvien vuotojen kohteena on usein tietty nivel, johon kehittyy artropatiaa.
      • Nivelvuotoja esiintyy eniten polvissa, mutta myös kyynärpäissä ja nilkoissa.
      • Nivelvuodon ensioireena ovat kipu ja liikerajoitus. Potilas saattaa tuntea pistelyä ja kuumotusta.
    • Erityisesti lannelihasten ja retroperitoneumin vuotojen oireiden tunnistaminen ja diagnostiikka voi olla vaikeaa. Iliopsoasvuodon tai retroperitoneaalitilaan tapahtuneen vuodon oireena voi olla umpilisäketulehdusta muistuttava vatsakipu tai reiteen säteilevä kipu. Pehmytosavuoto voi olla yllättävänkin suuri ja anemisoiva.
    • Aikuisilla melko yleinen ongelma on munuais- tai virtsarakkoperäinen vuoto, jolloin hyytymä saattaa tukkia virtsateitä.
    • Aivoverenvuoto on suhteellisen harvinainen mutta vaikea hemofilian komplikaatio. Aivoverenvuoto voi esiintyä kaiken ikäisillä joko spontaanisti (etenkin potilailla, joiden verenpaine on koholla) tai trauman jälkeen. Aivoverenvuotojen riski on lisääntynyt myös lievää ja keskivaikeaa hemofiliaa sairastavilla ja selvimmin niillä vaikeaa hemofiliaa sairastavilla, joilla ei ole ennaltaehkäisevää hoitoa.
  • Keskivaikeassa ja lievässä hemofiliassa vuoto liittyy yleensä vammaan.
  • Kirurgisiin toimenpiteisiin liittyy ilman korvaushoitoa kaikilla hemofiliapotilailla väistämättä poikkeava vuoto.
Taulukko 1. Hemofilia A -luokitus FVIII-aktiivisuusmäärityksen perusteella ja taudinkuvat
LuokitusF VIII -aktiivisuus % normaalista (60–160 %) TaudinkuvaDiagnoosi-ikä (ilman tiedossa olevaa sukuanamneesia)
Vaikea< 1Spontaani nivelvuoto (80 %)
Laaja pehmytosavuoto (10–20 %)
Muu vaikea vuoto (5–10 %)
Aivoverenvuoto (< 5 %) 		Alle 1 v
Keskivaikea1–5Satunnainen spontaani pehmytosa- tai nivelvuoto
Merkittävä vuoto trauman, leikkauksen tai hampaanpoiston yhteydessä 		1–7 v
Lievä> 5Vaikea vuoto suuren trauman tai leikkauksen yhteydessäUsein myöhemmin elämässä

Hoito

Vuotojen hoidon yleisperiaatteita

  • Pääsääntöisesti kaikki vuodot vaativat korvaushoitoa hyytymistekijävalmisteella. Kaikkien vuotojen hoidossa on keskeistä nopea alkuhoito (viiveettä ennen laboratorio- tai kuvantamistutkimuksia) riittävän suurella annoksella, jotta vuoto loppuu nopeasti (ks. taulukko «Verenvuotojen hoito A- tai B-hemofiliaa tai vW-tautia sairastavilla»2).
  • Erityisesti useampia 8–24 t:n välein infusoitavia hyytymistekijäannoksia vaativia tilanteita ovat nivelvuoto, lihasvuoto, pään alueen vammat, epätavallinen päänsärky ja hammastoimenpiteet.
  • Hoitoon voidaan liittää antifibrinolyytti (traneksaamihappo), jos tälle ei ole vasta-aihetta (hematuria, tukosriski). Tämä voi riittää yksin limakalvovuotojen hoitoon lievässä hemofiliassa.
  • Akuutin vuodon hoito-ohjeet löytyvät potilaan hoitokortista sekä sairauskertomusjärjestelmästä.
  • Verenvuototautipotilaasta ilmoitetaan aina hyytymishäiriö- tai hematologikonsultille.
  • Tarvittavat vuotoa arvioivat laboratoriotutkimukset ovat PVKT, APTT ja TT %, vaikeissa vuodoissa P-Hyyttek ja B-hemofiliassa P-FIX, Ca-Ion, Mg ja sopivuuskoe.
  • Huolehditaan siitä, että hematokriitti on vähintään 30 % ja trombosyytit yli 100 × 109/l. Jos TT % on alentunut, annetaan tarvittaessa K-vitamiinia ja/tai plasmavalmistetta (Octaplas®) hyytymistekijöiden tason turvaamiseksi.
  • Vain pieni pehmytosavuoto voidaan hoitaa konservatiivisesti (immobilisaatio, elastinen sidos, jääpussi, kipulääke).
  • 4 K:n tukihoitosääntö = kylmä, kohoasento, kompressio ja kunnon kipulääke
  • Kipulääkitys
    • ASA ja muut tulehduskipulääkkeet vasta-aiheisia
    • Tavallisimmin käytetään parasetamolia, parasetamolin ja kodeiinin yhdistelmää tai tramadolia sekä kovissa kivuissa myös opioideja.
    • Koksibeja on käytetty vuodon jälkeisen nivelartropatian hoidossa, usein mahansuojalääkkeen kanssa.
    • Kipulääkitys annetaan tavallisimmin tabletteina tai vaihtoehtoisesti i.v.-injektioina. Pistoksia i.m. tulisi välttää niihin liittyvän vuotovaaran vuoksi.
  • Raaja on syytä immobilisoida akuutin vuodon ajaksi. Kivun väheneminen on hyvä hoitovasteen kuvaaja. Kun vuoto on rauhoittunut, tulee raajaa jälleen käyttää aktiivisesti, jotta liikelaajuudet säilyisivät. Riittävä hyytymistekijäkorvaushoito mahdollistaa aktiivisen kuntoutuksen.
  • Korkea verenpaine huonontaa hemostaasia ja altistaa etenkin aivoverenvuodoille, joten on tärkeää pitää verenpaine normaalina.

Vuotoja ennaltaehkäisevä hoito

  • Verenvuodon ehkäisemiseksi vaikeassa ja joskus keskivaikeassa hemofiliassa käytetään i.v. annosteltavia hyytymistekijävalmisteita tai s.c. pistettäviä ei-hyytymistekijäperäisiä valmisteita. Viime vuosina hemofilian lääkehoitoon on tullut aikaisempaa pidempivaikutteisia hyytymistekijävalmisteita sekä uudella tavalla vaikuttavia, hyytymistekijän aktiivisuutta korvaavia valmisteita.
    • Vaikeassa ja keskivaikeassa A-hemofiliassa (jos FVIII 1–2 %) käytetään lisääntyvästi ihonalaisina pistoksina annettavaa ja FVIII:n toimintaa jäljittelevää monoklonaalista vasta-ainetta emisitsumabia, joka annostellaan 1–4 viikon välein. Se muuttaa käytännössä kliinisen tilanteen vaikeasta tai keskivaikeasta hemofiliasta lieväksi hemofiliaksi, ja potilaat tarvitsevat perinteistä hyytymistekijäkorvaushoitoa vain vaikeammissa vammoissa ja leikkausten yhteydessä.
    • Vaikeassa ja keskivaikeassa B-hemofiliassa voidaan uusilla pitkävaikutteisilla FIX -valmisteilla (3–5-kertainen puoliintumisaika aikaisempiin verrattuna) saada hyvä hemostaattinen suoja 1–2 viikon välein tapahtuvalla annostelulla.
    • Uudet valmisteet ovat huomattavasti parantaneet hoitotasapainoa ja potilaiden elämänlaatua «Vepsäläinen K, Huttunen P, Långström S. Hemofilian lääkehoito. Duodecim 2023;139(20):15–50 »1.
  • Hyytymistekijävalmisteita on käytössä lukuisia, ja niiden puoliintumisajoissa on eroja sekä valmiste- että yksilötasolla. Yksilöllinen annostelu on lisääntyvänä pyrkimyksenä.

Lapsipotilaiden hoidon erityispiirteitä

  • Suomessa käytännössä kaikki vaikeaa hemofiliaa sairastavat lapset saavat vuotoja ennaltaehkäisevää hoitoa.
  • Tavoitteena on spontaanien vuotojen esto ja erityisesti nivelvaurioiden estäminen.
  • Jos hyytymistekijävalmistetta annetaan suonensisäisesti, lapsilla on usein laskimoportti annostelua varten. Jos epäillään laskimoporttiin liittyvää ongelmaa (esim. infektio tai tukos), on otettava päivystyksellisesti yhteys sairaalaan. Alkuun vanhemmat, myöhemmin lapsi tai nuori, opetetaan antamaan lääke itse joko i.v. tai s.c.

Vasta-ainepositiivisen hemofiliapotilaan hoito

  • Hyytymistekijävasta-ainetta tulee epäillä, jos aiemmin hyvä hoitovaste menetetään.
  • N. joka viidennellä vaikeaa A-hemofiliaa sairastavista ja 1–3 %:lla vaikeaa B-hemofiliaa sairastavista kehittyy vasta-aineita puuttuvalle hyytymistekijälle.
  • Vasta-aine ilmaantuu keskimäärin 10(–50) hoitokerran jälkeen, eli käytännössä lähes aina jo lapsuusiässä.
  • Lievässä hemofiliassa vasta-aine voi tulla esiin vasta aikuisiällä. Vaikeassakin hemofiliassa vasta-aine voi harvoin ilmaantua vasta vuosikymmenien hoidon jälkeen.
  • Vasta-ainepotilaan vuodon hoito vaatii erityisharkintaa, ja hyytymisasiantuntijan suosittelemaa valmistetta tulee olla sujuvasti saatavilla.
  • Vasta-aine on aikaisemmin perinteisesti pyritty hävittämään siedätyshoidolla eli suuriannoksisella hyytymistekijähoidolla.
  • Viime vuosina on A-hemofilian hoitoon tullut emisitsumabi on tehokas vuotojen ehkäisyssä myös potilailla, joille on kehittynyt vasta-aine hyytymistekijä VIII:aa vastaan. Tämän vuoksi perinteisen siedätyshoidon tarve on selvästi vähentynyt.

Muut hoitomuodot

  • Geeniterapiasta on saatu lisääntyvästi lupaavia tuloksia, ja sen avulla on saatu yhä pidempiaikaisempaa ja runsaampaa hyytymistekijän tuotantoa elimistössä. Hoitovastetta ei kuitenkaan ole saatu kaikille, ja mahdolliset pidempiaikaiset haittavaikutukset ovat vielä kartoittamatta.

Erityistilanteet

  • Operatiivinen hoito tulisi toteuttaa yhteistyössä hyytymislääkärien kanssa yksikössä, jossa on perehtyneisyys hemofiliapotilaiden leikkaustoimintaan ja mahdollisuus hyytymistekijätasojen seurantaan toimenpiteen yli.
  • Hemofiliakantajan raskaus ja synnytys
    • Hemofiliakantajalle ja tämän kumppanille suositellaan perinnöllisyyslääkärin vastaanottoa jo ennen raskautta, jolloin he voivat saada tietoa myös sikiö- ja alkiodiagnostiikan mahdollisuuksista niin toivoessaan.
    • Äitiyspoliklinikan konsultaatiota mahdollisesti tarvittavasta seurannasta suositellaan jo alkuraskaudessa, etenkin jos FVIII/FXI-taso on poikkeava.
    • Periaatteena on (erityisesti vaikean) hemofilian kantajien poikalasten synnytysten keskittäminen yliopistosairaaloihin. Paikallista synnytyssairaalaa on kuitenkin informoitava kantajan raskaudesta ottaen huomioon synnytyksen osin ennakoimaton luonne.
    • Jos hemofiliakantajan sikiö on poika, optimaalinen synnytystapa arvioidaan yksilöllisesti. Syntymiseen alateitse tai keisarileikkauksella on todettu liittyvän samanlainen aivoverenvuodon tai muun merkittävän vuodon riski. Merkittävin vuotoriski on niillä hemofiliaa sairastavilla, joiden syntymisen avustamisessa tarvitaan instrumentteja.
  • Hampaanpoisto
    • Pysyvän hampaan poisto: kerta-annos hyytymistekijävalmistetta – hyytymistekijän tavoitetaso n. 50 %. Lisäksi antifibrinolyytti (traneksaamihappo) aloitetaan ennen toimenpidettä; hoidon kesto 5 vrk.
  • Rokotukset
    • Yleisperiaate on, että kaikki rokotukset annetaan ihonalaisesti (s.c.) eikä lihakseen, vaikka tämä poikkeaisi valmistajan ohjeesta. Paikallisia reaktioita voi olla odotettavissa tavallista useammin ihonalaisen pistoksen jälkeen.
    • Säännöllistä hoitoa saavat verenvuototautia sairastavat henkilöt kuuluvat THL:n määrittämiin hepatiittirokotteiden A ja B kohderyhmiin, ja heille ko. rokotteet ovat siten maksuttomia.

Von Willebrandin tauti

  • Von Willebrandin (vW) tauti on yleisin perinnöllinen verenvuototaipumusta aiheuttava ominaisuus. Se periytyy autosomissa, joten sitä esiintyy sekä naisilla että miehillä.
  • Sairauden aiheuttaa vW-tekijän (vWF) vaje ja/tai rakennevika. Von Willebrand -tekijä on välttämätön verihiutaleiden normaalille toiminnalle verenvuodon pysäyttämisessä.
  • vW-taudin diagnoosi perustuu potilaan vuotoanamneesiin (ks. «Verenvuotopotilaan tutkiminen ja hoito»1), lähisukulaisten vuototautiin ja -anamneesiin sekä laboratoriotutkimuksiin.
  • Jos potilaalla on vain hiukan alle viitealueen oleva vW-tekijätaso ja vuoto-oireet ovat vähäisiä, hänet luokitellaan aikaisempaa useammin ”vW-tautitaipumus” -tyyppiseen ryhmään.
  • Kliininen kuva: vaikeusasteeltaan vaihtelevia iho- ja limakalvoverenvuotoja (mustelmataipumus, nenäverenvuodot, runsaat kuukautiset sekä erityisesti limakalvotoimenpiteisiin liittyvä lisääntynyt postoperatiivinen vuototaipumus)
  • vW-tautia on kolmea tyyppiä.
    • Tyyppi 1 on tavallisin. Se periytyy vallitsevasti ja on oireiltaan lievä, vaikkakin vuoto-oireissa on yksilöllistä vaihtelua. vW-tekijä on laadultaan normaali, mutta sitä on normaalia vähemmän.
    • Tyypin 2 vW-taudissa on useita alaryhmiä ja kyseessä on vWF:n määrällinen ja laadullinen poikkeavuus. Oireet ovat keskivaikeita.
    • Harvinainen homotsygoottinen tyyppi 3 on oireiltaan vaikein, hemofilian kaltainen. vW-tekijän synteesi puuttuu, ja myös FVIII -aktiivisuus on pieni, koska vW-tekijä toimii sen kantajaproteiinina. Suomessa on parikymmentä potilasta.
  • APTT voi olla lievässä taudissa normaali, muuten pidentynyt. Spesifinen laboratoriodiagnoosi tehdään hyytymistekijäaktiivisuusmääritysten (P-vWF-Akt, P-vWFCB, P-FVIII) sekä vW-tekijän pitoisuuden (P-vWF-Ag) ja rakenteen mukaan (multimeerianalyysi). Verihiutaleiden toimintakokeessa (B-TrFuPFA) vasteet ovat heikentyneet.
  • Diagnostiset kriteerit edellyttävät kaikilla vuoto-oiretta ja kahta poikkeavaa vWF-aktiivisuustulosta (yleensä alle 40 % normaalista).
  • Vuoto-oireisten lähisukulaisten tutkimista (P-vWF-Akt, P-vWF-Ag, P-FVIII) pidetään suositeltavana.
    • Tutkimukset voidaan tehdä perusterveydenhuollossa, ja jos tasot ovat toistetusti matalat, tehdään lähete erikoissairaalahoitoon.
  • Raskauden aikana tyypin 1 vW-taudissa hyytymistekijätaso yleensä nousee fysiologisesti. Kuitenkin hyytymistekijätaso on aiheellista kontrolloida kuukausi ennen laskettua aikaa mahdollisesti tarvittavan synnytyksenaikaisen korvaushoidon suunnittelemiseksi.
  • Iän myötä vW-tekijätaso usein nousee ja lievä tauti hiipuu. Näin ollen vuosia aikaisemmin diagnosoiduilla potilailla ajankohtainen hyytymistekijätaso ja kliininen vuototaipumus on hyvä tarkistaa ennen elektiivisiä toimenpiteitä.

Hoito

  • Lievää tyypin 1 ja keskivaikeaa tyypin 2 tautia sairastavat potilaat eivät yleensä tarvitse säännöllistä korvaushoitoa vaan käyttävät on demand -hoitoa trauman ja leikkauksen yhteydessä.
  • Säännöllistä korvaushoitoa käyttävät tyypin 2 ja 3 tautia sairastavat potilaat, joilla on spontaaneja vuotoja.
  • Pienet limakalvovuodot eivät tarvitse erikoissairaanhoitoa. Limakalvovuotoihin voi hoidoksi riittää antifibrinolyytti (traneksaamihappo 20–25 mg/kg/annos × 3 suun kautta).
  • Runsaiden kuukautisten hallinnassa traneksaamihapon (20–25 mg/kg × 1–3/vrk ainakin ensimmäisten, tarvittaessa kaikkien vuotopäivien ajan) ohella ehkäisytableteista on usein apua, samoin hormonikierukasta.
  • Lievässä tyypin 1 vW-taudissa elimistön omat vW-tekijävarastot voidaan mobilisoida desmopressiinillä (DDAVP) pienen vuodon hoidoksi tai pienen toimenpiteen suojaksi.
  • Tyypin 2 ja 3 vW-taudin vuotoja hoidetaan plasmavalmisteella, joka sisältää joko pelkkää vW-tekijää tai sekä vW-tekijää että tekijää FVIII.
    • Ko. korvaushoitoa tarvitaan toimenpiteissä myös niillä tyypin 1 vW-tautipotilailla, joilla DDAVP ei tehoa tai jotka eivät sitä voi käyttää.
    • Annos ja annosväli sekä hoidon kesto riippuvat taudin tyypistä, ajankohtaisesta vW-tekijätasosta, vuodosta tai toimenpiteestä sekä käytettävästä valmisteesta.
  • Hyytymistekijätasoa on hyvä seurata laboratoriomäärityksin erityisesti silloin, kun suonensisäinen korvaushoito on tarpeen.
Taulukko 2. Verenvuotojen hoito A- tai B-hemofiliaa tai vW-tautia sairastavilla
TautiTautimuotoLievän vuodon hoito Vaikean vuodon hoito
Hemofilia ALieväTraneksaamihappo, DDAVP DDAVP tai FVIII-valmiste
Keskivaikea tai vaikea FVIII-valmiste: väh. 20–40 yks./kg, 12–24 t:n kuluttua 1–2 lisäannosta FVIII-valmiste
  • Lihas- tai nivelvuoto: 30–40 yks./kg alkuannos, 2–4 vrk:n hoito (tavoite 50–80 % FVII-taso
  • Pään, kaulan, vatsa- tai rintaontelon alueen vuoto: 40–60 yks./kg alkuannos (tavoitteena yli 80–100 % FVII-taso) 7–10 vrk:n ajan
Hemofilia BLievä, keskivaikea tai vaikeaFIX-valmiste: 30–50 yks./kg FIX-valmiste: alkuannos 80–100 yks./kg (tavoite yli 50–80 % FIX-taso)
vW-tautiTyyppi 1 (lievä)Limakalvovuoto: traneksaamihappo 20–25 mg/kg/annos × 3 p.o.DDAVP tai FVIII/vWF- tai vWF-valmiste
Muu vuoto: traneksaamihappo + DDAVPFVIII/vWF- tai vWF-valmiste
Tyyppi 2 (keskivaikea)Traneksaamihappo+DDAVP tai FVIII/vWF -valmisteFVIII/vWF- tai vWF/FVIII -valmiste
Tyyppi 3 (vaikea)vWF/FVIII-valmisteFVIII/vWF- tai vWF/FVIII-valmiste

Muut perinnölliset hyytymishäiriöt

  • Muut perinnölliset verenvuototaudit kuin A- ja B-hemofilia ja von Willebrandin tauti ovat harvinaisia. Ne periytyvät autosomissa peittyvästi, ja yleensä vain homotsygooteilla on vuoto-ongelmia. Toimenpidevuodot ovat kuitenkin heterotsygooteillakin mahdollisia.
  • Vuodot hoidetaan jääplasmalla tai spesifisellä valmisteella, jos sellainen on käytettävissä.
  • Lievä FVII-vaje on yleinen, mutta lisää vuoto-oireita harvoin, lähinnä silloin, jos potilas muuten vuotaa.
  • FXIII-puutos aiheuttaa hoitamattomana useimmiten vaikean, hemofiliaan verrattavan taudinkuvan «Synnynnäinen faktori XIII:n puutos (Orphanet)»2. Hitaan eliminaation johdosta vuotojen ennaltaehkäisyyn riittää tekijän XIII antaminen 3–4 viikon välein.

Kirjallisuutta

  1. Vepsäläinen K, Huttunen P, Långström S. Hemofilian lääkehoito. Duodecim 2023;139(20):15–50 «Hemofilian lääkehoito (20/2023)»3
  2. Nathwani AC. Gene therapy for hemophilia. Hematology Am Soc Hematol Educ Program 2022;2022(1):569-578 «PMID: 36485127»PubMed
  3. Callaghan MU, Negrier C, Paz-Priel I, ym. Long-term outcomes with emicizumab prophylaxis for hemophilia A with or without FVIII inhibitors from the HAVEN 1-4 studies. Blood 2021;137(16):2231-2242 «PMID: 33512413»PubMed
  4. Berntorp E, Hermans C, Solms A, ym. Optimising prophylaxis in haemophilia A: The ups and downs of treatment. Blood Rev 2021;50:100852 «PMID: 34243987»PubMed
  5. Srivastava A, Santagostino E, Dougall A, ym. WFH Guidelines for the Management of Hemophilia, 3rd edition. Haemophilia 2020;26 Suppl 6:1-158 «PMID: 32744769»PubMed
  6. Mäkipernaa A. Monimuotoinen ja muuntuva von Willebrandin tauti. Duodecim 2018;134(15):1458-66 «Monimuotoinen ja muuntuva von Willebrandin tauti (15/2018)»4.
  7. Szanto T, Lassila R, Funding E, Onundarson PT, Strandberg K, Baghaei F; on behalf of the Nordic Haemophilia Council. Von Willebrand disease – the Nordic perspective. AOB 2018; Vol. 3, No.1
  8. Leebeek FW, Eikenboom JC. Von Willebrand's Disease. N Engl J Med 2016;375(21):2067-2080. «PMID: 27959741»PubMed
  9. Lassila R, Riikonen P, Armstrong E. Hemofilia ja muut perinnölliset hyytymistekijöiden vajaukset. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015.
  10. Armstrong E, Möttönen M, Mäkipernaa A. Von Willebrandin tauti. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015.
  11. Nordic Hemophilia Council guidelines «https://www.nordhemophilia.org/frontpage/guidelines/»1