Takaisin Tulosta

Krooninen myelooinen leukemia (KML)

Lääkärin käsikirja

21.8.2024 • Viimeisin muutos 21.8.2024

Perttu Koskenvesa

Keskeistä

KML on hitaasti etenevä veritauti, jonka seurauksena veressä on lisääntyvästi granulosyyttisarjan kypsiä ja kypsyviä soluja. Usein myös verihiutaleiden määrä on koholla.
Erotusdiagnostinen ongelma on tunnistaa harvinainen KML hyvin yleisen neutrofilian joukosta.
Diagnoosi perustuu fuusiogeenin (BCR-ABL1) osoittamiseen verinäytteestä ja/tai Philadelphia-kromosomin (Ph) osoittamiseen luuydinnäytteestä.

N. 0.8–1 uutta tapausta / 100 000 aikuista / vuosi
20 % kaikista leukemioista
Miehillä ilmaantuvuus hiukan suurempi kuin naisilla
Valtaosa potilaista on 40–70-vuotiaita, huippu 55 ikävuoden tuntumassa. Tavataan harvinaisena myös lapsilla.

Fuusiogeenin (BCR-ABL1) todentaminen molekyyligeneettisellä menetelmällä (PCR). Tästä on 95 %:lla kromosomitutkimuksessa merkkinä Philadelphia-kromosomi (poikkeava kromosomi 22 translokaation t(9;22) seurauksena).

Muusta syystä johtuvat myelooiset leukosytoosit (infektiot, kudosnekroosit, neoplasiat, muut myeloproliferatiiviset sairaudet, kuten myelofibroosi «Myelofibroosi»1)

Suuri osa potilaista on oireettomia; diagnoosiepäily herää muun syyn takia tehdyn verenkuvatutkimuksen johdosta.
Vähitellen lisääntyvä neutrofiilinen leukosytoosi, erittelylaskennassa varhaismuotoja (myelosyytit, metamyelosyytit ja blastit)
Usein trombosytoosi
Anemia mahdollinen seuraus, kun valkosolutuotanto vie tilaa erytropoieesilta
Perna kasvaa valkosolumäärän lisääntyessä ja voi aiheuttaa kipua sekä painontunnetta vasemmassa kylkikaaressa
Hoitamattoman leukosytoosin jatkuessa osalle kehittyy hypermetaboliasta johtuvia oireita, kuten yöhikoilua, lämpöilyä, väsymystä ja laihtumista.
Yli 90 % potilaista diagnosoidaan rauhallisessa kroonisessa vaiheessa. Edenneessä vaiheessa on Suomessa diagnoosihetkellä 4–5 potilasta vuosittain, ja heistä 2–3 on akuutin leukemian kaltaisessa blastikriisissä jo sairauden toteamishetkellä.

Kuvaavat taudin vaihetta.
Veressä leukosytoosi, runsaasti kypsiä neutrofiilejä, yleensä myös granulopoieesin varhaismuotoja, kuten blasteja, promyelosyyttejä, metamyelosyyttejä ja myelosyyttejä
Blastikriisivaiheessa > 20 % leukosyyteistä on blasteja.

Täydellinen verenkuva (PVK+TKD), jonka perusteella diagnoosi on usein melko varma
Epäilyn herättyä on syytä konsultoida hematologia. Päivystyksellisiin toimiin on oireettomalla henkilöllä harvoin tarvetta.
Spesifinen diagnoosi saadaan fuusiogeeni- ja/tai kromosomitutkimuksella.
BCR-ABL1-fuusiogeenin osoittamiseksi tehdään PCR-tutkimus verinäytteestä.
Luuydintutkimus, josta tehdään morfologinen tutkimus ja G-raita-analyysi (Ph-kromosomi)
Ylävatsan kaikututkimus (pernan koko); riskiluokituksessa käytetään palpaatiolöydöstä (cm vasemmasta kylkikaaresta)
P-Uraatti (joskus hyperurikemiaa ja myös kihtioireita), P-LD (heijastelee melko hyvin tautitaakkaa) ja P-Krea

Vuodot (harvinaisia)
Leukostaasista johtuva tromboosi ja infarktit ovat harvinaisia, mutta ne on muistettava akuutin kuulonmenetyksen tai näköongelmien yhteydessä.
Ilman hoitoa etenee akuutin leukemian kaltaiseen blastikriisiin kuukausien – muutaman vuoden kuluessa.

Tautisolukon koko ajan lisääntyessä kasvaa uusien geneettisten muutosten mahdollisuus. Ne kiihdyttävät edelleen solutuotantoa, ja blastimäärä lisääntyy. Voimakas tautimäärän vähentäminen, joka nykyhoidolla on mahdollinen valtaosalla potilaista, ehkäisee tällaisen kehityksen.
Tavoitteiden mukaisesti tehoavan hoidon seurauksena potilaiden ennuste ei merkittävästi eroa muusta väestöstä. Hoidon selvästi puutteellinen teho ja blastikriisivaiheeseen edennyt tautimuoto ovat ennustetta huomattavasti heikentäviä tekijöitä.

Hoitolinjat määrittää hematologi, jota kannattaa KML-epäilyssä konsultoida diagnostisten tutkimusten joustavan etenemisen varmistamiseksi.
Oireeton potilas, jonka sairausepäily on syntynyt sattumalöydöksen pohjalta, ei tarvitse päivystyksellisiä tutkimuksia tai hoitoa.
Korkean leukosyytti- ja trombosyyttitason alentamiseen voidaan alkuvaiheessa käyttää perinteistä tablettimuotoista solunsalpaajaa hydroksiureaa. Allopurinoli ja riittävä nesteiden saanti ehkäisevät munuaisongelmia hoidon alkuvaiheen aikana.
Ensilinjan hoito kaikilla kroonisen ja kiihtyneen vaiheen potilailla on tyrosiinikinaasiestäjä (TKE; imatinibi, nilotinibi, dasatinibi, bosutinibi). Toisen ja myöhempien linjojen hoitona on käytettävissä myös ponatinibi. Blastikriisipotilailla käytetään edelleen usein akuutin leukemian hoidon kaltaista induktiohoitoa solunsalpaajilla TKE-lääkityksen lisäksi.
Nykyisin harvinaisen leukostaasin eli suuresta valkosolumäärästä (> 300 × 10⁹/l) johtuvan verenkierron hidastumisen ollessa henkeä uhkaava (aivot, keuhkot, sydän) hoito voidaan aloittaa leukafereesilla, eli valkosoluja poistetaan verestä kehon ulkopuolisella siivilöinnillä.
Allogeenisen kantasolujen siirron mahdollisuus on aina syytä selvittää blastikriisipotilailla ja muissa vaiheissa silloin, jos hoitovaste TKE-lääkitykselle jää puutteelliseksi tai ei haittavaikutusten takia ole tehokkaasti toteutettavissa.

Koskenvesa P. Krooninen myelooinen leukemia. Teoksessa: Leppä S, Jyrkkiö S, Pasanen A ym. (toim.) Syöpäsairaudet, Kustannus Oy Duodecim 2023. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «Krooninen myelooinen leukemia»2 (vaatii käyttäjätunnuksen).
Suomen Hematologiyhdistys ry > Hoito-ohjeet > Veritaudit > KML «https://hematology.fi/hoito-ohjeet/hoito-ohje-1/»1
Hochhaus A, Baccarani M, Silver RT, ym. European LeukemiaNet 2020 recommendations for treating chronic myeloid leukemia. Leukemia 2020;34(4):966-984 «PMID: 32127639»PubMed
Hughes T, Ross D, Melo J. Handbook of Chronic Myeloid Leukemia. Springer International Publishing Switzerland 2014
Hoffmann VS, Baccarani M, Hasford J, ym. The EUTOS population-based registry: incidence and clinical characteristics of 2904 CML patients in 20 European Countries. Leukemia 2015;29(6):1336-43 «PMID: 25783795»PubMed