Takaisin Tulosta

Myelofibroosi

Lääkärin käsikirja
8.10.2025 • Viimeisin muutos 8.10.2025
Minna Lehto

Keskeistä

  • Krooninen myeloproliferatiivinen sairaus, johon ei ole parantavaa lääkehoitoa
  • Ainoa parantava hoito on allogeeninen kantasolujen siirto terveeltä luovuttajalta.
  • Anemia on tavallinen ongelma: muut anemian syyt poissuljetaan ja pyritään hoitamaan mahdollisuuksien mukaan.
  • Solunsalpaajahoidoilla voidaan tarvittaessa hillitä voimakasta leuko- ja trombosytoosia.
  • JAK-estäjälääkitystä käytetään erityisesti ison pernan pienentämiseen ja voimakkaiden yleisoireiden lievittämiseen.

Käsite

  • Krooninen myeloproliferatiivinen sairaus, jonka aiheuttaa hematopoieettisten solujen, etenkin megakaryosyyttien, epänormaali proliferaatio ja tähän liittyvä sekundaarinen fibroosi

Epidemiologia

  • N. 1 uusi tapaus/100 000/vuosi
  • Diagnoosi tehdään usein 67–70 v:n iässä. Potilaista n. 15–20 % on alle 50-vuotiaita.
  • Yhtä tavallinen miehillä ja naisilla

Etiologia

  • Etiologia on tuntematon.
  • Tauti on joko primaarinen tai sekundaarinen, polycythaemia veran (PV) «Polycythaemia vera (PV)»1 tai essentiaalisen trombosytemian (ET) «Trombosytoosi»2 pohjalta kehittynyt.
  • JAK2V617F-geenivirhe todetaan n. 50–60 %:lla, CALR-geenivirhe (kalretikuliini) n. 20 %:lla ja MPL-geenivirhe muutamalla prosentilla. N. 10 % potilaista on ns. kolmoisnegatiivisia, eli heillä ei ole mitään em. kolmesta ajajamutaatiosta.

Diagnostisia kriteereitä

  • Diagnoosi perustuu aina luuydinbiopsiassa (trepanaationäyte) todettuihin muutoksiin.
  • Erotusdiagnostiikassa huomioitavia muita sairauksia ovat mm.
  • WHO:n kriteerit vuodelta 2022 edellyttävät myelofibroosin diagnoosiin 3 pääkriteerin lisäksi vähintään yhtä sivukriteereistä.
    • Pääkriteerit
      • Luuydinnäytteessä megakaryosyyttien atypia ja proliferaatio sekä trepanaatiossa fibroosiaste 2–3/3
      • Tilanne ei sovi muuhun hematologiseen sairauteen (esim. krooninen myelooinen leukemia, ET tai PV)
      • Todettu JAK2-, CALR- tai MPL-geenivirhe
    • Sivukriteerit
      • Anemia (jonka muut syyt, esim. raudanpuute, poissuljettu)
      • Veren leukosyyttipitoisuus ≥ 11 × 10⁹/l
      • Leukoerytroblastinen verenkuva
      • Suurentunut perna
      • Suurentunut veren LD-pitoisuus

Kliininen taudinkuva

  • Alkuvaihe on yleensä hidas ja potilas vähäoireinen.
  • Taudin edetessä tavallisia oireita ovat yleinen väsymys (fatigue), suihkun jälkeen voimistuva ihon kutina (akvageeninen pruritus), anemiaan liittyvät oireet, poikkeavan voimakas yöhikoilu, iltalämpöily ja tahaton painon lasku.
  • Pernan kasvu aiheuttaa ruokailun yhteydessä varhaisen täyteläisyyden tunteen. Erilaiset ylävatsa- ja kylkikivut ovat myös tavallisia.

Laboratorio- ja kuvantamislöydöksiä

  • Verenkuva
    • Anemia, tavallisesti normosytäärinen
    • Leukosyyttipitoisuus usein suurentunut
    • Leuko-erytroblastinen verenkuva eli valkosolujen erittelylaskennassa todetaan neutrofiilisarjan nuoruusmuotoja (metamyelosyytti/myelosyytti) ja punasolujen tumallisia esiasteita (erytroblasteja).
    • Trombosyyttitaso vaihteleva
  • Muut verikokeiden poikkeavuudet
  • JAK2-, CALR- tai MPL-geenivirhe (osa kolmoisnegatiivisia)
  • Monilla potilailla suurentunut perna on palpoiden tunnettavissa. Sen kokoa mitataan tavallisimmin ylävatsan kaikututkimuksella, harkinnan mukaan muilla kuvantamismenetelmillä.
  • Jos potilaalle tehdään muulla indikaatiolla tietokonetomografia- tai magneettikuvaus, voidaan sivulöydöksenä todeta poikkeava luuytimen signaali.

Taudinkulku

  • Kyseessä on pahanlaatuinen sairaus, jonka ennuste vaihtelee.
    • Ennustearviossa voidaan käyttää erilaisia luokitteluja, esim. IPSS (vain diagnoosivaiheen luokitteluun), DIPSS, DIPSS-plus, MYSEC-MF (sekundaarisen myelofibroosin luokittelu), MIPSS70, GIPSS jne.
    • Riskipisteitä lasketaan mm. yleisoireista, anemiasta, lisääntyneestä leukosytoosista, veren blastiosuudesta sekä kromosomi- ja geenimuutoksista.
    • Matalamman riskin ryhmän jäljellä oleva elinikä voi ylittää 10–15 v, mutta korkean riskin ryhmässä se on ainoastaan 1–2 v.
  • Anemian syventyminen, leukosyyttimäärän suureneminen, blastien ilmaantuminen verenkiertoon ja pernan koon kasvu ovat yleensä merkkejä tautiprogressiosta.

Komplikaatiot

  • Tromboemboliset tapahtumat, esim. pernainfarkti
  • Vuoto-ongelmat (erityisesti taudin loppuvaiheessa)
  • Eteneminen blastivaiheeseen, jolloin veressä tai luuytimessä todetaan blasteja 20 % tai enemmän (n. 10–20 %:lla potilaista).
  • Potilaiden infektioherkkyys voi lisääntyä, ja matala Hb saattaa altistaa verenkiertohäiriöille.

Hoito

  • Ainoa parantava hoito on allogeeninen kantasolujen siirto, jonka mahdollisuus tulee aina arvioida nuoremmilla keskiriskin ja korkeamman riskin tautia sairastavilla myelofibroosipotilailla.
  • Oireettoman taudin varhaisesta lääkehoidosta ei ole osoitettu olevan hyötyä.
  • Hoidon aloitus suunnitellaan oireiden ja verikokeiden perusteella.
  • Anemian hoito aloitetaan yleensä, jos Hb on n. 100 g/l.
  • Suurentuvan pernan hoidossa parhaita hoitovasteita saadaan JAK-estäjillä, jotka myös sammuttavat elimistön sytokiinimyrskyä ja vähentävät mahdollisia yleisoireita.
  • Sädehoito pienentää pernaa, mutta sen jälkeen voi kehittyä vaikeita sytopenioita pernan ekstramedullaarisen verenmuodostuksen loppuessa. Samasta syystä pernaa ei myöskään poisteta.
  • Solunsalpaajilla (esim. hydroksiurea) voidaan harkinnan mukaan pienentää esim. leukosyyttimäärää, mutta tällöin myös hemoglobiini saattaa pudota. Hydroksiurealla voidaan yrittää estää pernan kasvua ja pienentää sitä. Tulokset ovat hyvin vaihtelevat.
  • Hoitolinjat ratkaisee hematologi tai asiaan perehtynyt sisätautilääkäri.

Kirjallisuutta

  1. Kröger N, Bacigalupo A, Barbui T, ym. Indication and management of allogeneic haematopoietic stem-cell transplantation in myelofibrosis: updated recommendations by the EBMT/ELN International Working Group. Lancet Haematol 2024;11(1):e62-e74 «PMID: 38061384»PubMed
  2. McLornan DP, Psaila B, Ewing J, ym. The management of myelofibrosis: A British Society for Haematology Guideline. Br J Haematol 2024;204(1):136-150 «PMID: 38037886»PubMed
  3. Tefferi A. Primary myelofibrosis: 2023 update on diagnosis, risk-stratification, and management. Am J Hematol 2023;98(5):801-821 «PMID: 36680511»PubMed
  4. Garmezy B, Schaefer JK, Mercer J, ym. A provider's guide to primary myelofibrosis: pathophysiology, diagnosis, and management. Blood Rev 2021;45:100691 «PMID: 32354563»PubMed
  5. Salmenniemi U. Primaarinen myelofibroosi. Kirjassa: Porkka K, Lassila R, Remes K, Savolainen E-R (toim.). Veritaudit. Kustannus Oy Duodecim 2015.
  6. Emanuel RM, Dueck AC, Geyer HL, ym. Myeloproliferative neoplasm (MPN) symptom assessment form total symptom score: prospective international assessment of an abbreviated symptom burden scoring system among patients with MPNs. J Clin Oncol 2012;30(33):4098-103 «PMID: 23071245»PubMed