Paleltumavammat
Lääkärin käsikirja
30.11.2020 • Viimeisin muutos 11.2.2021
Keskeistä
- Vamma-alue sulatetaan nopeasti, jos ei ole vaaraa uudelleenjäätymisestä kuljetuksen aikana eikä potilas ole hypoterminen.
- Sulattamisen jälkeen vältetään vamma-alueen tarpeetonta käsittelyä.
Kliininen kuva
Paleltumavamma
- Pistelevä kipu
- Heikentynyt tai puuttuva tunto
- Vahankalpea, sinertävä tai marmoroitunut väri
- Kasvojen uhkaavan paleltuman ensimmäinen oire on valkea laikku.
- Kirkkaat tai veriset rakkulat
- Vamman vaikeusastetta ei voida kliinisesti arvioida ennen sulattamista.
- Paleltumavammojen luokittelu: ks. taulukko «Paleltumavammojen luokittelu (lähde: Lindroos L, ym. Suom Lääkäril 2012;67(7):505-50 )»1
- Sormissa paleltumavamma luokitellaan vaikeaksi, jos iskeemisiä muutoksia on yhden sormen keskifalangissa, useamman sormen distaalifalangissa tai peukalossa missä tasossa tahansa.
Immersiovamma
- Immersiovamma syntyy, kun kehon ääreisosat, tyypillisesti jalat, ovat olleet pitkään alttiina kylmälle kosteudelle kuitenkaan jäätymättä (non-freezing cold injury, NFCI; ilmenee 0:n ja +15 °C:n välillä olevissa lämpötiloissa). Vamma tunnetaan myös nimellä ”juoksuhautajalka”.
- Altistusaika on usein päiviä tai viikkoja.
- Lämmityksen yhteydessä raaja on aluksi tunnoton ja turpoaa voimakkaasti. Tätä seuraavat punoitus ja voimakas kipu.
- Vaikeimmat tapaukset johtavat haavautumiseen ja kuolioon.
Hoito
- Hypotermia korjataan ennen paikallisten paleltumavammojen hoitoa. Hypotermisen potilaan perifeeristen ruumiinosien liikuttelua on vältettävä, sillä kylmä veri voi sydämeen päästessään aiheuttaa rytmihäiriöitä.
- Paleltuman paras hoito on nopea sulatus 40–42 °C vedessä 15–30 min:n ajan tai kunnes paleltuneelle alueelle ilmaantuu verenkiertoa.
- Nopea sulaminen tuottaa vähemmän kudosvaurioita kuin hidas asteittainen sulaminen: nopeassa sulamisessa vasospasmi laukeaa, trombimuodostusta ei esiinny ja kapillaariverenkierto säilyy, vaikka kudosturvotusta ilmaantuukin.
- Sulatetun kudoksen jäätyminen uudelleen on erittäin haitallista; sulatukseen ei pidä ryhtyä maastossa, jos kuljetuksen aikana on uudelleenjäätymisen vaara.
- Kipulääkkeeksi aloitetaan ibuprofeeni 800 mg × 3, ellei sille ole vasta-aiheita. Sulatuksen jälkeen on varauduttava voimakkaan kivun hoitoon (opioidikipulääkitys, esim. morfiini 4‒6 mg i.v., lapsille 0.05–0.1 mg/kg).
- Ensihoidossa pyritään välttämään mekaanista traumaa.
- 2.–4. asteen paleltumavammat kuuluvat sairaalahoitoon.
- Nesteytyksessä käytetään lämmitettyjä nesteitä. Vaikeissa tapauksissa käytetään perfuusiohoitoa.
- Lämmityksen jälkeenkin jatkuva tunnottomuus, veriset rakkulat ja dopplersignaalin puuttuminen viittaavat vaikeaan paleltumavammaan.
- Alkuvaiheen hoitoon kuuluvat ASA 100 mg × 1 ja enoksapariini 40 mg × 1 noin kuukauden ajan.
- Välitön angiografia on indisoitu, jos paleltumavamma on vaikea ja sen syntymisestä on kulunut alle 48 t (mieluummin alle 24 t) eikä tutkimukselle ole vasta-aiheita.
- Jos angiografiassa todetaan selvä tukos, on annettava valtimonsisäistä alteplaasi-liuotushoitoa, jonka on osoitettu vähentävän amputaatioriskiä.
- Jos liuotushoito on vasta-aiheinen, vasodilataattori-infuusio (iloprosti) on hyvä vaihtoehto.
- Sulattamisen jälkeen rakkuloiden poisto on tärkeää.
- Tetanusprofylaksista on huolehdittava.
- Paikallishoidoksi sopii päivittäinen kylvetys povidonijodiliuoksella. Sormien osalta voidaan käyttää pelkkiä polyuretaanisidoksia.
- Turvonnut raaja pidetään koholla ja lastoitetaan toiminnalliseen asentoon.
- Laajoissa vammoissa käytetään mikrobilääkeprofylaksia (kefaleksiini).
- Nekroosin annetaan demarkoitua muutaman viikon ajan ennen operatiivista hoitoa. Kostea kuolio on kuitenkin revidoitava tulehdusvaaran takia.
- Paleltumavamman jälkioireina voi esiintyä parestesioita, kylmänarkuutta, liikahikoilua, nivelkipuja, valkosormisuutta ja kausalgiaa.
