Takaisin Tulosta

Hyperglykeeminen hyperosmolaarinen oireyhtymä

Lääkärin käsikirja
12.1.2026 • Viimeisin muutos 12.1.2026
Minna Koivikko

Keskeistä

  • Hoida akuutisti sairas hyperglykemiapotilas ennen kooman kehittymistä.
  • Älä sekoita tautia ketoasidoosiin «Diabeettinen ketoasidoosi»1.
  • Tilaan liittyy huomattava kuolleisuus (25 %).

Altistavat tekijät

  • Hyperglykemiaa pahentavat lääkkeet (diureetit, glukokortikoidit, psykoosilääkkeet)
  • Leikkaukset ja niihin rinnastettavat stressitilanteet, esim. sydän- tai aivoinfarkti, palovammat
  • Äkilliset vakavat infektiot
    • Keuhkokuume
    • Diabeettinen gangreeni
    • Pyelonefriitti
    • Sepsis
    • Kuivumiseen johtava gastroenteriitti
  • Krooniset sairaudet ja niiden liiallinen diureettilääkitys
    • Munuaisten vajaatoiminta
    • Sydämen vajaatoiminta
  • Eri syistä johtuva juomattomuus ja kuivuminen
  • Diabeteksen hoidon laiminlyönti
  • Akromegalia tai Cushingin tauti

Oireet ja löydökset

  • Potilaalla on yleensä tyypin 2 diabetes. Hyperglykeeminen hyperosmolaarinen oireyhtymä (HHS) voi joskus olla diabeteksen ensioire.
  • Potilas on usein kuumeinen. Syynä on yleensä infektio, mutta muista, että infektiopotilaskin voi usein olla kuumeeton.
  • Dehydraation löydökset
  • Jano, polyuria, väsymys, tajunnan tason lasku ja muut neurologiset oireet, esim. kouristukset, afasia, hemipareesi

Laboratoriolöydökset

  • Hyperosmolaalisuus: P-Osmol > 350 mOsm/l
  • Plasman glukoosi on yleensä > 33 mmol/l.
  • Ei ketoasidoosia, pH > 7.30 ja bikarbonaatti > 15 mmol/l (verikaasuanalyysi)
  • Vain lievä ketonemia tai ketonuria: beetahydroksibutyraatti (B-OHButM tai P-OHButyr) < 3.0 mmol/l, U-ketoaineet < 2+)
  • Huom.: kyseessä voi olla myös ketoasidoosin ja HHS:n sekamuoto, jossa asidoosi ja ketonemia ovat syvemmät.
  • Hb, Hkr, Leuk ja Krea ovat yleensä koholla dehydraatioon liittyen.

Hoito

  • Kuumeinen hyperglykemia voidaan hoitaa terveyskeskuksessa, mutta HHS vaatii tehohoitoa.
  • Hoidon pääperiaatteet
    • Tila on tunnistettava ajoissa.
    • Riittävä nesteytys aloitetaan Ringerin liuoksella.
    • Elektrolyyttihäiriöt korjataan.
    • Hyperglykemia korjataan pikavaikutteisella insuliinilla.
    • Infektio hoidetaan tehokkaasti näytteiden (virtsaviljely, veriviljely ym.) ottamisen jälkeen.
    • Tromboosiprofylaksi pienimolekyylisellä hepariinilla on usein tarpeen.

Neste- ja insuliinihoidon toteutus

  • Vesivajaus on huomattava (6–10 l), ja sen hoito aloitetaan ensimmäisenä ennen insuliinihoitoa.
    1. Ringer, Plasmalyte tai NaCl 0.9 % 2 000 ml ensimmäisten 1.5–2 t:n aikana
    2. Sen jälkeen 500 ml/t, kunnes P-Gluk ≤ 15 mmol/l
      1. NaCl 0.45 % -infuusiota käytetään vain, jos osmolaliteetti ei pienene aktiivisella nesteytyksellä ja insuliinihoidolla.
    3. 5-prosenttinen glukoosiliuos (G5), kunnes dehydraatio on korjattu
  • Insuliini (ensisijaisesti laskimoinfuusiona)
    1. Pikainsuliinia 0.05–0.1 yks./kg/t infuusiona i.v. Annostelua säädetään glukoosiseurannan mukaisesti.
      1. Maksimissaan glukoosipitoisuuden lasku 5.0–6.5 mmol/l/t, tavoitteena P-Gluk 11–14 mmol/l
    2. Kun P-Gluk on < 15 mmol/l, annetaan pitkävaikutteista insuliinia 0.15–0.3 yks./kg. Infuusiota on syytä jatkaa vielä n. 2–4 t pitkävaikutteisen insuliinin pistämisen jälkeen.
    3. Myöhemmin voi riittää pelkkä tablettihoito tai ruokavalio.
  • Kalium
    • Kun nesteytys on aloitettu, diureesi käynnistynyt ja P-K ≤ 5 mmol/l, annetaan kaliumia 20–30 mmol/I infuusionestettä kaliumpitoisuutta seuraten.

Kirjallisuutta

  1. Umpierrez GE, Davis GM, ElSayed NA, ym. Hyperglycaemic crises in adults with diabetes: a consensus report. Diabetologia 2024;67(8):1455-1479 «PMID: 38907161»PubMed