Takaisin Tulosta

Insuliinihoito tyypin 2 diabeteksessa

Lääkärin käsikirja
31.5.2025 • Viimeisin muutos 2.1.2026
Hannele Yki-Järvinen

Keskeistä

  • Insuliini on riittävinä annoksina (10–200 yks./vrk) tehokas tapa laskea verenglukoosia, ja siksi se estää retinopatiaa, nefropatiaa ja neuropatiaa. Tämä on hyvä kertoa myös potilaalle.
  • Insuliinihoidolle ei ole vasta-aiheita.
  • Verenglukoosin omaseuranta (pelkkä paastoglukoosi, kun käytetään perusinsuliinia) ja yksinkertainen insuliiniannoksen omasäätö ovat keskeisiä onnistumiselle.
  • Insuliinihoito voidaan useimmilla potilailla aloittaa avohoidossa.
  • Perusinsuliinin pistosajankohta on ensisijaisesti illalla, mutta se voi olla muukin aika vuorokaudesta, kunhan se on aina muutaman tunnin tarkkuudella sama.
  • Tavoite on saada HbA1c-arvo pienenemään 53 mmol:iin/mol (7.0 %) tai erityisistä syistä asetettuun korkeampaan tavoitteeseen.
  • Ateriainsuliinit eivät kuulu nykyaikaiseen tyypin 2 diabeteksen insuliinihoitoon.
  • Perusinsuliini voidaan liittää käytössä oleviin oraalisiin diabeteslääkkeisiin tai pistettäviin GLP-1-analogeihin tai pistettäviin GLP-1- ja GIP-analogeihin.

Insuliinihoidon aiheet

  • Insuliinihoito tulee aloittaa, kun hyperglykemian hoito muilla lääkkeillä on tuloksetonta (HbA1c >53 mmol/mol [7.0 %]), niille on vasta-aiheita tai haittavaikutukset estävät niiden käytön.
  • Tavoitearvon asettaminen suuremmaksi saattaa olla perusteltua, jos potilaalla on
    • toistuvia vaikeita hypoglykemioita
    • lyhyt elinajan odote
    • kognitiivisten toimintajoen heikentyminen, alentunut toimintakyky
    • vaikeita vaskulaarisia komplikaatioita
    • vaikeita muita yleissairauksia.
  • Väliaikainen, lisääntynyt insuliinin tarve
    • Tilapäiset vakavat sairaudet (esim. infektiot, sydäninfarkti, astman paheneminen ym.) sekä kirurgiset toimenpiteet voivat suurentaa veren glukoosipitoisuutta siinä määrin, että väliaikainen insuliinihoito on tarpeen tilanteen korjaamiseksi.

Insuliinihoidon toteutus

Periaatteet

Perusinsuliinihoito evd

  • Voidaan toteuttaa ottamalla perusinsuliinia illalla klo 21–23 (ks. taulukko «Perusinsuliinihoidon yksinkertainen aloitus»1). Insuliinin voi pistää mihin aikaan vuorokaudesta tahansa, kunhan aika on muutaman tunnin tarkkuudella päivittäin sama.
  • Välipalat eivät kuulu tyypin 2 diabetesta sairastavan insuliinihoitoon. Ruokavaliota ei tarvitse muuttaa iltainsuliiniyhdistelmähoitoa aloitettaessa, jos jo noudatetaan terveellistä ruokavaliota «Elintapaohjaus tyypin 2 diabeteksen hoidossa»1.
  • Perusinsuliini voidaan lisätä mihin tahansa muiden oraalisten ja pistettävien (GLP-1-analogit, GLP-1- ja GIP-analogit) lääkkeiden yhdistelmään.
  • Turvallinen alkuannos kaikille on 10 yks. illalla.
  • Insuliinihoidon onnistunut toteutus edellyttää paastoglukoosin omaseurantaa ja omasäätöä.
    • Potilaalle annetaan yksinkertainen kirjallinen insuliiniannoksen omasäätöohje: annoslisäys 2 yks., jos paastoglukoosi on yli 6.0 mmol/l 3 aamuna peräkkäin.
  • Opeta tunnistamaan hypoglykemian oireet ja hoito ja anna ohjeet insuliiniannostuksesta oireettoman tai oireellisen hypoglykemian esiintyessä.
    • Jos paastoglukoosi on alle 4.0 mmol/l
      • yhdessä kolmesta mittauksesta: ei annosmuutosta
      • useammin: laske annosta 2 yks.
      • Jos matalat paastoglukoosiarvot jatkuvat, ota yhteys hoitajaan.
  • Insuliinitarve tyypin 2 diabeteksessa vaihtelee välillä 10–200 yks. mm. maksan rasvapitoisuudesta riippuen. Keskimääräinen annos on 70 yks., jos käytössä on yksi oraalinen lääke (yksi oraalinen lääke vastaa n. 20 yks. insuliinia).
  • Jos perusinsuliini pistetään muulloin kuin illalla (esim. aamulla), voi annoksen säätöön silti käyttää paastoglukoosiarvoa.
    • Jos potilas on kykenemätön mittaamaan itse verenglukoosia ja hoitaja käy pistämässä insuliinin, on suositeltavaa mitata verenglukoosi ja pistää perusinsuliini ennen ateriaa.
  • Jos paastoglukoosiarvo ei ole tavoitealueella (5.0–6.0 mmol/l), ei päästä HbA1c-tavoitteeseen 53 mmol/mol (7.0 %).
  • Painonnousu insuliinihoidon aikana johtuu hyperglykemian korjaantumisesta (”aiemmin virtsaan menneet kalorit jäävät elimistöön”) ja on sitä suurempaa, mitä korkeampi verenglukoosi on ennen insuliinihoidon aloitusta (1.5 kg / 1 %:n lasku HbA1c:ssä). Perusinsuliini ei itsessään lisää painoa.
  • Hypoglykemioita esiintyy glargiini-insuliinin vahvuudella 300 yks./ml ja degludekinsuliinin vahvuuksilla 100 yks./ml ja 200 yks./ml vähemmän kuin glargiini-insuliinin vahvuudella 100 yks./ml tai detemirinsuliinilla.
Taulukko 1. Perusinsuliinihoidon yksinkertainen aloitus
Aloita, jos muusta hoidosta huolimatta HbA1c ≥ 53 mmol/l (7.0 %) tai yksilöllinen HbA1c-tavoite ei täyty.
Opeta verenglukoosimittaus, ellei potilas jo osaa.
Kerro, mitä hyötyä insuliinista on (silmä-, munuais- ja hermo-ongelmien esto).
Ruokavaliota tai liikuntaa ei tarvitse muuttaa perusinsuliinin vuoksi.
Aloitusannos 10 yks. kaikille illalla
Opeta pistosvälineen käyttö.
Paastoglukoosimittaus päivittäin, voi harventaa esim. viikoittaiseksi, kun tavoitteeseen on päästy
Opeta omasäätö: jos paastoglukoosi on 3 aamuna peräkkäin ≥ 6.0 mmol/l, potilas lisää insuliinia 2 yks. kotona (ei lisäystä, jos yksikin paastoglukoosi < 4.0 mmol/l). Jos oireinen hypoglykemia, vähennä 4 yks. Jos toistuvia hypoglykemioita, yhteys hoitoyksikköön.
Annos vaihtelee välillä 10–200 yks. ja on keskimäärin 70 yks., jos käytössä on yksi oraalinen lääke (yksi oraalinen lääke vastaa n. 20 yks. insuliinia).
Perusinsuliinin voi kombinoida kaikkiin muihin verenglukosia laskeviin lääkkeisiin; pioglitatsonin kanssa on kuitenkin noudatettava varovaisuutta (nesteretentioriski, ei sydämen vajaatoimintapotilaille).
Onnistuneen hoidon edellytys on jatkuva insuliiniannoksen omasäätö.
Järjestä kontaktimahdollisuus.

GLP-1-/GLP-1- ja GIP-analogien käyttö perusinsuliinin kanssa

  • Jos potilaan paastoglukoosi on tavoitteessa (paastomittausten keskiarvo 4.0–6.0 mmol/l 8 viikon aikana), mutta HbA1c yli 53 mmol/mol (7.0 %), voi perusinsuliiniin lisätä GLP-1-analogin tai GLP-1- ja GIP-analogin.
  • GLP-1-analogi/GLP-1- ja GIP-analogi voidaan aloittaa myös ennen insuliinia. Tämän ryhmän lääkkeet aiheuttavat pahoinvointia tai ripulia osalla potilaista. Niillä on edullisia vaikutuksia painoon glukoositasapainon korjaantumisesta riippumatta, eivätkä ne aiheuta hypoglykemiaa.
  • Jos potilas ei voi käyttää GLP-1- ja GLP-1- ja GIP-analogeja, mieti, voitko lisätä hoitoon vielä yhden oraalisen valmisteen (esim. SGLT2:n estäjän).

Munuaisten vajaatoiminta

  • Jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta, sulfonyyliureoita tulee välttää.
  • Metformiinin käyttö, ks. Renbase-tietokanta «https://www.terveysportti.fi/apps/renbase/»1
  • Gliptiineistä linagliptiinin annostusta ei tarvitse muuttaa munuaisten vajaatoiminnassa. Jos potilaalla on ennestään käytössä SGLT2:n estäjä, huomioi käyttöön liittyvät rajoitukset, kun eGFR laskee alle 60 ml:aan/min/1.73 m2. Näihin lääkkeisiin voi yhdistää perusinsuliinin.
  • Jos oraaliset diabeteslääkkeet ovat vasta-aiheisia, GLP-1-/GLP-1- ja GIP-analogin (lievä tai keskivaikea munuaisten vajaatoiminta) tai pikainsuliinin (kaikki potilaat, hypoglykemiariski) lisääminen yhdelle tai useammalle aterialle on vaihtoehto.

Insuliinihoidon seuranta

  • Iltainsuliinihoidossa riittävät paastoglukoosimittaukset aamuisin ja hypoglykemiaoireiden ilmaantuessa.
  • Konsultaatiomahdollisuus puhelimitse tulee järjestää tai seurata paastoglukoosin normaalistumista etäseurantajärjestelmän avulla.
  • Insuliiniannoksen omasäätö ja paastoglukoositason tavoitealue 4.0–6.0 mmol/l tulee muistaa insuliinihoidon aloituksen jälkeenkin. Kun annos on vakiintunut, voi paastoglukoosin mittausta harventaa esim. viikoittaiseksi. Glukoositasapainoa arvioidaan mittaamalla HbA1c (korkeintaan 3 kk:n välein) ja seuraamalla hypoglykemioiden esiintyvyyttä.

Kirjallisuutta

  1. American Diabetes Association Professional Practice Committee. 9. Pharmacologic Approaches to Glycemic Treatment: Standards of Care in Diabetes-2025. Diabetes Care 2025;48(Supplement_1):S181-S206. «https://watermark.silverchair.com/dc25s009.pdf?token=AQECAHi208BE49Ooan9kkhW_Ercy7Dm3ZL_9Cf3qfKAc485ysgAAA0owggNGBgkqhkiG9w0BBwagggM3MIIDMwIBADCCAywGCSqGSIb3DQEHATAeBglghkgBZQMEAS4wEQQMFC38M4rf2x1s6XqzAgEQgIIC_d3_agcgCj6_p-j9H-3l9fDspQGUiE_0whA2YGzdPbgc7333MzeM4GRwissDTj1fJPkgSXcw6R4jrd9Zj118NUHl3qCfEt5H7ME8UGe5ts5-DUJX_qaKMwwd-L-j9Cjgsb9YI2zGgtD__DdO_185LdKyCB_5I9w67FhjryBsrn86IUrc7uwks3y4ZHVJWuP0rjp1PtR4jwsjg0w9Hcory4D9_aE-N3Qocp0t2qzk6GXjfb16gOSwnz_XTKRX3Do8Xv7fLT9UGfHHihYTaAOz9lhsEa2GNi3iyScOEebyoFGS5y_4QylBAoG1tCtm4LfrZ6vin5lYQj_yMx0lMD4U6UguLlWRkcwgd21NEqweT18rWS6LXbYtjL31eGYRSASs0QN9H4OxjcUgrG4ql5RyTU5kukHDMRJlL92yJMA2MQZ2TbN25Q8mm9fupEX1NOYECxv-brhL9O1bUzDWDY1Fsn0fnYrQZU8-3eor83Yx6vPV4Fnt53aFhl6CxFzZmNwwMQgjGQ42fzlC2cylcfBvfPXKqYconp1d75yPuKcG_tz-Wemf561BZ2EL6o0zsl7GJZcWJQ-Py_FLB0khAMgmoQpP8ddl_Kaoj5MUqNT8kIzgiDImQBNyqQc12c2CS2En5zcBbUTryXs3_g9cAYIMXvqbdG7U7JOKskpD3cn670RnD10qDnUt08gANdFiVFk5GFnqMsl6l4AECMcwPKbnBpduMm17wyGvHozbT0OIt-v-V1TQOYwOT6glWNa9mh5O8oSb5NisLlNyo_SzCRVgsjspsdp0K1U_U5sMRtGknLDA1Zgd89fJIvPdc1I4rJqEJ9xcdvyodbyIdmZ6x9cQXIHoXz2BQrGEw7X-LBFLdIzM2gO5MdYKY8mBOBcdZ4smRQMz_i9rZNmYIAT8Ll67zYoKJm35MuiSvtheff1AQjg0F4MDLTh1qZhIFTm9jsUN4hL3dojQFMeYshHyvbOdUCuk7n139ymK1LRZzOnoZyyowX_vfRIwwt6tf_mDaw»2 «PMID: 39651989»PubMed
  2. Rosenstock J, Frías JP, Rodbard HW, ym. Tirzepatide vs Insulin Lispro Added to Basal Insulin in Type 2 Diabetes: The SURPASS-6 Randomized Clinical Trial. JAMA 2023;330(17):1631-1640. «PMID: 37786396»PubMed
  3. Rosenstock J, Cheng A, Ritzel R ym. More similarities than differences testing insulin glargine 300 units/mL versus insulin degludec 100 units/mL in insulin-naive type 2 diabetes: the randomized head-to-head BRIGHT Trial. Diabetes Care 2018;41(10):2147-2154. «PMID: 30104294»PubMed
  4. Wysham C, Bhargava A, Chaykin L ym. Effect of insulin degludec vs insulin glargine U100 on hypoglycemia in patients with type 2 diabetes: the SWITCH 2 randomized clinical trial. JAMA 2017;318(1):45-56. «PMID: 28672317»PubMed
  5. Marso SP, McGuire DK, Zinman B ym. Efficacy and safety of degludec versus glargine in type 2 diabetes. N Engl J Med 2017;377(8):723-732. «PMID: 28605603»PubMed
  6. Yki-Järvinen H, Kotronen A. Is there evidence to support use of premixed or prandial insulin regimens in insulin-naive or previously insulin-treated type 2 diabetic patients? Diabetes Care 2013;36 Suppl (2):S205-11. «PMID: 23882047»PubMed