Takaisin Tulosta

Hyperkalemia

Lääkärin käsikirja
28.4.2023 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Niina Matikainen

Keskeistä

  • Hyperkalemian oireet vaihtelevat oireettomuudesta aina henkeä uhkaaviin rytmihäiriöihin.
  • Hyperkalemian syynä voi olla kaliumin siirtyminen intrasellulaaritilasta ekstrasellulaaritilaan, munuaisperäinen erityshäiriö tai pseudohyperkalemia.
  • Kaliumvalmisteita ja reniini-angiotensiini-aldosteroni (RAA) -järjestelmään vaikuttavia lääkkeitä (kaliumia säästäviä diureetteja, ACE:n estäjiä, ATR:n salpaajia) käyttävien potilaiden kaliumarvoja seurataan.
  • Hyperkalemian ehkäisyn ja hoidon avulla pyritään jatkamaan ennustetta parantavia RAA-estäjiä suurimmalla siedetyllä annoksella esim. sydämen tai munuaisten vajaatoimintaa sairastavilla.
  • Hemolyysi, trombosytoosi tai leukosytoosi voivat aiheuttaa koeputkessa pseudohyperkalemiaa. Liian pitkäaikainen staasi ja käden puristusliikkeet voivat aikaansaada paikallisen asidoosin ja hyperkalemian verinäytettä ottaessa.

Viitearvot

  • Kalium 3.3–4.9 mmol/l (HUSLAB). Viitearvot vaihtelevat eri laboratorioissa ja iän mukaan. Älä sekoita päätöksentekoarvoihin.

Syyt evd

  • Hyperkalemian mekanismina on erittäin harvoin liiallinen saanti. Syynä on yleensä kaliumin siirtyminen intrasellulaaritilasta ekstrasellulaaritilaan, munuaisperäinen erityshäiriö tai näiden yhdistelmä. Muista poissulkea hemolyysistä, trombosytoosista, leukosytoosista tai staasin käytön aikaansaamasta asidoosista johtuva pseudohyperkalemia.
  • Munuaisvauriot
    • Akuutissa munuaisten vajaatoiminnassa esiintyy usein hyperkalemiaa.
    • Kroonisessa vajaatoiminnassa plasman kaliumpitoisuus säilyy yleensä pitkään viitealueella kompensoivien mekanismien vuoksi. Lisäksi potilaat ovat sopeutuneet normaalia korkeampaan kaliumpitoisuuteen ilman EKG-muutoksia tai kliinisiä sydänoireita.
    • Muista myös obstruktiivinen uropatia ja anuria.
  • Diureetit
    • Spironolaktoni voi aiheuttaa vaikean hyperkalemian, etenkin jos potilaalla on munuaisten vajaatoiminta tai käytössä ACE:n estäjä, ATR:n salpaaja tai kaliumlisä.
    • Muut kaliumia säästävät diureetit (amiloridi, triamtereeni) kombinoidaan yleensä tiatsididiureettiin tai furosemidiin. Munuaisten vajaatoiminnassa nämäkin valmisteet voivat aiheuttaa hyperkalemian.
  • ACE:n estäjät ja ATR:n salpaajat
    • Suurentavat hieman plasman kaliumpitoisuutta; vanhuksilla munuaissairauksissa lisäys voi olla kliinisesti merkittävä. Myös diabetesta sairastavat voivat olla herkkiä. Lievän nousun yhteydessä riittää kaliumpitoisuuden seuranta, kun lääkehoidolle on indikaatio.
  • Muita hyperkalemiaa aiheuttavia lääkkeitä ovat ATR:n salpaajan ja neprilysiinin estäjän yhdistelmä, tulehduskipulääkkeet munuaistaudin yhteydessä, hepariini, siklosporiini, takrolimuusi, trimetopriimi ja litium, harvemmin beetasalpaajat ja suksametoni.
  • Insuliinin puute
    • Ketoasidoosi
    • Hyperosmolaarinen hyperglykeeminen oireyhtymä
  • Vaikeat yleissairaudet, joihin liittyy asidoosia
    • Äkillinen verenkiertokriisi
    • Kudosten hapenpuute
  • Laaja kudostuho
    • Suurehkot traumat ja palovammat
    • Rabdomyolyysi
  • Addisonin tauti
    • Hyperkalemia yhdistyneenä ihon tummaan pigmentaatioon, matalaan verenpaineeseen ja moniin yleisoireisiin «Addisonin tauti ja muut hypokortisolismia aiheuttavat tilat»1. Johtuu mineralokortikoidivaikutuksen puutteesta.
    • Diabetekseen liittyvä hyporenineeminen hypoaldosteronismi, HIV, lupus, amyloidoosi, digitalisintoksikaatio ja lyijymyrkytys ovat harvinaisia hyperkalemian syitä.

Oireet

  • EKG-muutokset
    • Kaliumpitoisuuden ollessa 5.5–6 mmol/l todetaan korkeat T-aallot.
    • Hyperkalemian pahetessa ad 7–8 mmol/l QRS-kompleksi leviää, ST-segmentti madaltuu, PR-väli pitenee ja P-aallot häviävät.
    • Tilaan liittyy kammiovärinän ja asystolen vaara.
  • Lihasheikkous, pareesi- ja parestesiaoireet
    • Kuten hypokalemiassa

Hoito

  • Hyperkalemian taustalla oleva perussyy tai -sairaus pyritään aina hoitamaan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti oireenmukaisen hoidon lisäksi «Hyperkalemia»1.
  • Alkavan hyperkalemian hoidoksi tai uusiutumisen ennaltaehkäisemiseksi
    • Kaikilla
      • aloitetaan matalakaliuminen ruokavalio
      • korjataan hypovolemia ja
      • lopetetaan mahdollinen hyperkalemiaa aiheuttava (ennusteeseen vaikuttamaton) lääkehoito, kuten tulehduskipulääkitys.
    • Tiatsidi- tai loop-diureetti aloitetaan tai sen annosta nostetaan, jos sille on indikaatio.
    • Dialyysihoitoa tehostetaan.
  • Kiireellinen hoito on aiheellinen, jos todetaan lihasheikkous- tai rytmihäiriöoireita, uusia hyperkalemian EKG-muutoksia, akuutti munuaisten vajaatoiminta tai muu akuutti tila (trauma, tuumorilyysi, vuoto tms.).

Akuutti oireinen hyperkalemia (P-K > 5.5–6.5 mmol/l)

  • Kuten yllä, ja tarvittaessa annetaan kationinvaihtajaa (patiromeeri, natriumsirkoniumsyklosilikaatti tai, jos näitä ei saatavilla, natriumpolystyreenisulfonaatti). Tehoa akuutissa hyperkalemiassa ei ole tutkittu.
  • Vaikeassa hyperkalemiassa harkittavaksi
    • Vain asidoottisille potilaille: 7.5-prosenttista Na-bikarbonaattia infuusiona laskimoon 50–100 ml 5 min:n aikana. Uusitaan tarvittaessa 10–15 min:n kuluessa.
    • Glukoosi-insuliini-infuusio: annetaan 200–500 ml 10-prosenttista glukoosiliuosta, johon on lisätty lyhytvaikutteista insuliinia/pikainsuliinia 5 yks./100 ml (1 yks./2 g glukoosia) 30–60 min:n aikana. Infuusiota jatketaan 5-prosenttisella glukoosilla insuliinin annon jälkeen hypoglykemian estämiseksi.
    • Kalsiumglukonaatti (Calciumgluconat B. Braun® 100 mg/ml) antagonisoi kaliumin sydänvaikutuksia (10 ml hitaasti i.v.). Digitalisoiduille potilaille annetaan erittäin varovasti. Huom.: eri reittiä kuin NaHCO3 (kalsiumkarbonaatti saostuu)!
    • NaCl-nesteytys ja furosemidi (20–40 mg i.v.)
    • Beeta2-agonistit (esim. salbutamoli) siirtävät kaliumia solun sisään (haittavaikutuksena takykardia).
    • Tarvittaessa hemo- tai peritoneaalidialyysi, erityisesti munuaisten vajaatoiminta- ja rabdomyolyysipotilaille

Krooninen, oireeton hyperkalemia (K ≤ 5.5–6.5 mmol/l)

Kirjallisuutta

  1. Matikainen N. Hyperkalemia. Kirjassa: Ala-Kokko T, Alahuhta S, Hyppölä H, Kaartinen J, Savolainen T (toim.). Peruselintoimintojen häiriöt ja niiden hoito. Kustannus Oy Duodecim, 2022.
  2. Mount DB. Treatment and prevention of hyperkalemia in adults. Post TW, ed. UpToDate. Waltham, MA: UpToDate Inc. «https://www.uptodate.com/contents/treatment-and-prevention-of-hyperkalemia-in-adults»1 (viitattu 2.1.2023).
  3. Ferreira JP, Butler J, Rossignol P ym. Abnormalities of Potassium in Heart Failure: JACC State-of-the-Art Review. J Am Coll Cardiol 2020;75(22):2836-2850. «PMID: 32498812»PubMed
  4. Sterns RH, Grieff M, Bernstein PL. Treatment of hyperkalemia: something old, something new. Kidney Int 2016;89(3):546-54. «PMID: 26880451»PubMed
  5. Kovesdy CP. Management of Hyperkalemia: An Update for the Internist. Am J Med 2015;128(12):1281-7. «PMID: 26093176»PubMed
  6. Medford-Davis L, Rafique Z. Derangements of potassium. Emerg Med Clin North Am 2014;32(2):329-47. «PMID: 24766936»PubMed.