Aivolisäkekasvaimet
Lääkärin käsikirja
17.12.2025 • Viimeisin muutos 17.12.2025
Keskeistä
- N. 90 % aivolisäkekasvaimista on hyvänlaatuisia adenoomia eli rauhaskasvaimia.
- Kasvaimet voivat olla hormonaalisesti aktiivisia, jolloin esiintyy liikatuotantoon liittyviä kliinisesti tunnistettavia oireyhtymiä.
- Toimimattomat, pienikokoiset adenoomat eivät yleensä aiheuta oireita ja ovat usein sattumalöydöksiä.
- Suurikokoiset makroadenoomat voivat aiheuttaa hormonituotannosta riippumattomia paikallisia paineoireita (etenkin näkökenttäpuutoksia ja/tai näön heikkenemistä) tai estää normaalin hormonituotannon.
Epidemiologia
- Muusta syystä tehdyssä pään magneettikuvauksessa sattumalta löytyvä aivolisäkkeen kasvain on yleinen löydös.
- Kliinisesti merkityksellisten aivolisäkkeen kasvainten esiintyvyys on 78–94/100 000 asukasta ja ilmaantuvuus on 2/100 000 henkilövuotta.
Aivolisäkekasvaimeen viittaavia oireita ja löydöksiä
- Hormonien puutteen oireet
- Miehellä esim. libidon puute ja impotenssi, naisella sekundaarinen amenorrea (gonadotropiinien puute)
- Poikkeava väsymys (hypokortisolismi, hypotyreoosi)
- Janotus ja lisääntynyt virtsaamisen tarve (antidiureettisen hormonin puute)
- Aivolisäkekasvaimen mahdollisuus kannattaa muistaa myös
- hypotyreoosin aiheuttajana (TSH suhteettoman matala)
- hyponatremian aiheuttajana (hypokortisolismi).
- Hormonien liikatuotannon oireet
- Pienetkin aivolisäkkeen adenoomat voivat aiheuttaa kliinisesti merkittäviä hormonien liikaerityksestä johtuvia oireita.
- Galaktorrea ja amenorrea hyperprolaktinemian oireina
- Kengän ja sormuksen koon kasvu, hikoilu, päänsärky, nivelvaivat ja purentaongelmat akromegalian oireina
- Painon nousu, kasvojen pyöristyminen, mustelmataipumus, lihasten surkastuminen, luukato, kohonnut verenpaine- ja verensokeritaso sekä mielialaongelmat Cushingin oireyhtymän oireina
- Paineoireet ympäröiviin kudoksiin
- Tavallisimmin näköoireita (bitemporaalinen näkökenttäpuutos, visuksen heikkeneminen, silmänliikuttajalihaksen halvaus)
- Päänsärky
- Äkillinen päänsärky ja kaksoiskuvat aivolisäkkeen verenvuodon eli pituitaarisen apopleksian oireina
Hypopituitarismi
- Hormonivaikutukset loppuvat yleensä seuraavassa järjestyksessä.
- Kasvuhormoni, seurauksena lapsilla kasvun hidastuminen
- Gonadotropiinit, seurauksena hypogonadismi
- Naisella kuukautishäiriöt, amenorrea
- Miehellä libidon heikkeneminen, impotenssi, parran kasvun väheneminen, lihasten heikkeneminen, energisyyden väheneminen, hemoglobiinitason lasku
- TSH, seurauksena lievä hypotyreoosi
- TSH on pieneen T4-V-pitoisuuteen (hypotyreoosiin) nähden suhteettoman pieni. Hypotyreoosin aikana viitealueellakin oleva TSH-pitoisuus on suhteettoman pieni ja viittaa sentraaliseen vikaan.
- ACTH, seurauksena hypokortisolismi
- Oireet lievempiä kuin Addisonin taudissa
- Hyponatremia yleinen
Hypotalamuksen tasolla olevaan vikaan viittaavat löydökset
- Antidiureettisen hormonin (ADH) puute, jonka seurauksena kehittyy diabetes insipidus. Oireita ovat lisääntynyt virtsaamisen tarve ja voimakas janon tunne.
- Hyperprolaktinemia hypofyysin varsivaurion seurauksena (hyperprolaktinemia usein suhteellisen lievä)
Hormonien liikaerityksen aiheuttamat oireet
- Prolaktinooma tavallisin
- Seerumin prolaktiinipitoisuus (PRL) mikroadenoomassa yleensä 1 000–4 000 mU/l, makroadenoomassa voimakkaasti suurentunut (> 5 000 mU/l)
- Naisella galaktorrea ja hypogonadotrooppinen hypogonadismi oireinaan kuukautishäiriöt, amenorrea ja infertiliteetti
- Miehellä libidon puute, impotenssi ja lapsettomuus
- Muista poissulkea hypotyreoosi hyperprolaktinemian aiheuttajana.
- Lähes kaikki psyykenlääkkeet (ei bentsodiatsepiinit) ja metoklopramidi aiheuttavat hyperprolaktinemiaa.
- Psyykenlääkkeiden aiheuttama hyperprolaktinemia on usein lievä. PRL tasolla 1 000–2 000 mU/l oireettomalla henkilöllä (ei galaktorreaa eikä kuukautishäiriöitä) on merkityksetön.
- Oireettoman hyperprolaktinemian syynä voi olla vaaraton makroprolaktinemia (prolaktiini inaktiivisena polymeerinä, joka voidaan määrittää verikokeella).
- Akromegalia «Akromegalia (Orphanet)»1
- Paksu, öljyinen iho ja hikoilu aikaisina oireina
- Paksunevat huulet, suureneva nenä, suuri kieli
- Suurenevat kärkiosat (leuka, kädet, jalkaterät)
- Kohonnut verenpaine, diabetes
- Hikoilu ja väsymys, kuorsaus, nivelsäryt, päänsärky
- Cushingin oireyhtymä «Cushingin oireyhtymä»2
- Tyypillinen habitus (keskivartalolihavuus, täyteläiset soliskuopat, proksimaalinen lihasatrofia, ohut iho, mustelmataipumus)
- Verenpainetauti, diabetes insuliiniresistenssin mekanismilla
- Luukato
- Kuukautishäiriöt
- Psyyken herkkyys
- Tyreotropinooma (TSH:ta tuottava adenooma, ”TSHoma”)
- Hypertyreoosi, diffuusi struuma
- Suurentuneista T4-V- ja T3-V-pitoisuuksista huolimatta TSH-taso ei ole matala.
Aivolisäkkeen insidentalooman selvittely
- Adenooman lisäksi aivolisäkkeen kasvaimen taustalla saattaa olla mm. kraniofaryngeooma, meningeooma, pituisytooma, itusolusyöpä, lymfooma, muun kasvaimen metastaasi, Rathken taskun kysta tai hypofysiitti.
- Aivolisäkkeen sattumalöydöksen, insidentalooman, selvittely kuuluu erikoissairaanhoitoon, jossa neuroradiologi arvioi kasvaimen radiologisen luonteen ja endokrinologi hormonien liika- ja vajaaerityksen.
- Jos adenoomalta vaikuttavan muutoksen koko on yli 10 mm, selvitellään aivolisäkkeen liika- ja vajaatoiminta sekä näkörataoireet erikoissairaanhoidossa.
- Jos kasvain ei eritä hormonia eikä paina näköhermoristeystä, endokrinologi seuraa sitä hormonimäärityksin ja aivolisäkkeen magneettitutkimuksella 6–12 kk:n välein.
- Jos kasvain on yli 5 mm:n etäisyydellä näköhermoristeyksestä eikä kasva seurannassa, voi seurantaa harventaa 5 v:n seurannan jälkeen 2 v:n välein tehtäväksi.
- Jos insidentalooma on alle 10 mm, poissuljetaan kilpirauhashormonien liika- ja vajaaeritys.
- Aivolisäkkeen magneettikuvaus kontrolloidaan 2–3 v:n kuluttua.
- Jos insidentalooma on alle 5 mm:n kokoinen, seuranta voidaan lopettaa etenkin iäkkäillä.
- Alle 40-vuotiailla suositellaan tehtäväksi vielä 5 v:n kuluttua toinen kontrollikuvaus.
Hoito
- Kasvaimen kirurginen poisto yksikössä, jossa on aivolisäkekasvainten diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyt moniammatillinen tiimi (neurokirurgi, neuroradiologi ja endokrinologi)
- Lääkehoito
- Sädehoito valikoidusti
Kirjallisuutta
- Fleseriu M, Gurnell M, McCormack A, ym. Pituitary incidentaloma: a Pituitary Society international consensus guideline statement. Nat Rev Endocrinol 2025;21(10):638-655 «PMID: 40555795»PubMed
- Raappana A, Koivukangas J, Ebeling T ym. Incidence of pituitary adenomas in Northern Finland in 1992-2007. J Clin Endocrinol Metab 2010;95(9):4268-75. «PMID: 20534753»PubMed
- Fernandez A, Karavitaki N, Wass JA. Prevalence of pituitary adenomas: a community-based, cross-sectional study in Banbury (Oxfordshire, UK). Clin Endocrinol (Oxf) 2010;72(3):377-82. «PMID: 19650784»PubMed
- Välimäki M, Sane T, Dunkel L (toim.). Endokrinologia. Kustannus Oy Duodecim 2009. Saatavilla sähköisenä Oppiportissa: «https://www.oppiportti.fi/opk04489»1 (vaatii käyttäjätunnuksen).
