Takaisin Tulosta

Cushingin oireyhtymä

Lääkärin käsikirja
15.12.2022 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Anna-Mari Koski

Keskeistä

Hyperkortisolismin ilmaantuvuus ja syyt

  • Glukokortikoidien käyttöön liittyvä iatrogeeninen hyperkortisolismi on yleisin hyperkortisolismin syy. Ks. artikkeli Farmakologinen glukokortikoidihoito «Farmakologinen glukokortikoidihoito»4.
  • Fysiologista hyperkortisolismia (pseudo-Cushing) tavataan esim. lihavuuden, vakavan masennuksen, vaikean fyysisen/psyykkisen rasitustilan ja alkoholismin yhteydessä.
  • Cushingin oireyhtymä jaetaan ACTH:sta riippuviin ja riippumattomiin muotoihin.
    • ACTH:sta riippuvia muotoja ovat aivolisäkkeen ACTH:ta erittävät kasvaimet (65–70 %) ja aivolisäkkeen ulkopuoliset, ACTH:ta tai CRH:ta (kortikotropiinin vapauttajahormonia) erittävät ektooppiset kasvaimet (10–15 %).
    • ACTH:sta riippumattomia muotoja ovat lisämunuaisen kuorikerroksen kasvaimet (18–20 %) sekä primaarinen pigmentoitunut nodulaarinen lisämunuaissairaus (PPNAD; alle 1 %) ja bilateraalinen makronodulaarinen lisämunuaisen hyperplasia (alle 1 %).
  • Aivolisäkeperäisen Cushingin oireyhtymän ilmaantuvuus Euroopassa on n. 1.2–2.4/milj. as./vuosi. Glukokortikoideja erittävän lisämunuaisadenooman aiheuttaman Cushingin oireyhtymän ilmaantuvuus on n. 0.6/milj. as. ja lisämunuaiskarsinooman 0.2/milj. as.
  • Cushingin oireyhtymä on naisilla yleisempi kuin miehillä.

Oireet

  • Hyperkortisolismi voi olla luonteeltaan jatkuvaa tai syklistä, ja se vaihtelee intensiteetiltään subkliinisestä hyperkortisolismista nopeasti etenevään, vaikeaan oirekuvaan. Erityisen merkittävää on useiden oireiden samanaikainen ilmaantuminen ja vaikeutuminen.
  • Oireistoa voivat muokata mahdolliseen kasvaimeen liittyvät oireet ja androgeeniylimäärä.
  • Cushingin oireyhtymän tyypilliset oireet
    • Kuukasvot ja niskakyhmy lähes 100 %:lla potilaista
    • Vartalolihavuus 90 %:lla
    • Lihasheikkous–proksimaalinen myopatia 90–95 %:lla
    • Kohonnut verenpaine 80 %:lla
    • Hirsutismi 80 %:lla
    • Kuukautishäiriöt 80 %:lla
    • Osteoporoosi 70–80 %:lla
    • Mustelmataipumus 70 %:lla
    • Mielialahäiriöt 70 %:lla
    • Heikentynyt sokerin sieto tai diabetes 10–15 %:lla
    • Striat (punertavat/sinipunertavat, yli 1 cm leveät)
    • Ohut iho
    • Uniapnea
    • Libidon lasku
    • Supraklavikulaarisen alueen rasvatyynyt
    • Hyperpigmentaatio
    • Laskimotukokset (tromboemboliat) ennen hoitoja ja operatiivisen hoidon yhteydessä

Diagnoosi

  • Cushingin oireyhtymää kannattaa seuloa, jos potilaalla todetaan
    • ikään nähden epätavallisia löydöksiä (esim. osteoporoosi tai hypertensio nuorella) tai
    • useita Cushingin oireyhtymään sopivia löydöksiä (esim. kuukasvot, proksimaalisten lihasten heikkous, striat, mustelmataipumus, keskivartalolihavuus) tai
    • lisämunuaisen insidentalooma.
  • Seulonnassa voidaan käyttää kolmea eri testiä:
  • Sekä syljen että vuorokausivirtsan kortisolimittausten osalta vaaditaan kummastakin 2 poikkeavaa testitulosta, jotta kyseinen testi voidaan tulkita patologiseksi.
  • Vuorokausivirtsan kortisolierityksen tulee olla vähintään 3 kertaa suurempi kuin tutkimuksen normaali yläraja, jotta tulos on yksiselitteisesti patologinen.
  • Deksametasonikokeen vääriä positiivisia tuloksia aiheuttavat monet lääkkeet (fenytoiini, karbamatsepiini, barbituraatit, rifampisiini, nifedipiini, pioglitatsoni, estrogeenivalmisteet), eikä se ole luotettava raskaana olevilla.
    • Ehkäisyvalmisteiden käytössä vaaditaan edeltävästi vähintään 6 viikon taukoa, jos käytetään deksametasonikoetta.
    • Lisämunuaisinsidentaloomassa suositellaan ensisijaisesti lyhyttä deksametasonikoetta.
  • Cushingin oireyhtymän diagnoosi varmistuu, jos ainakin 2 hyperkortisolismin ensilinjan seulontatutkimusta on yksiselitteisesti positiivisia eikä fysiologinen hyperkortisolismi selitä tilannetta.
  • Jos epäillään syklistä tautimuotoa, suositellaan vuorokausivirtsan kortisolitutkimuksen tai helpommin toteutettavan iltayön syljen kortisolimäärityksen toistamista tarvittaessa.

Jatkotutkimukset erikoissairaanhoidossa

  • Jatkotutkimukset diagnoosin varmistamiseksi ja hyperkortisolismin etiologian selvittämiseksi tehdään endokrinologisessa yksikössä.
  • Ensisijaista on selvittää, onko kasvain ACTH:sta riippuva vai riippumaton.
    • Selvästi suppressoitunut veren ACTH-pitoisuus viittaa vahvasti lisämunuaisen kasvaimeen ja suurentunut ACTH-pitoisuus aivolisäkeperäiseen tai ektooppisen kasvaimen aiheuttamaan hyperkortisolismiin.
    • Tarkentavina tutkimuksina käytetään CRH-rasitusta ja suuriannoksista deksametasonikoetta.
    • Myös sinus petrosus -katetrisaatiosta saadaan lisätietoa erityisesti pienten (< 6 mm) aivolisäkekasvainten ja ektooppisten kasvainten yhteydessä.
  • Kuvantaminen
    • Lisämunuaisten kuvantamisessa käytetään ensisijaisesti TT-tutkimusta, koska samalla saadaan arvio kasvaimen mahdollisesta pahanlaatuisuudesta (tiheys Hounsfieldin yksiköissä [HU]).
    • Aivolisäkkeen kuvantaminen aloitetaan magneettikuvauksella.
    • Lisäksi Cushingin oireyhtymän diagnostiikassa käytetään PET- ja gammakuvauksia.

Hoito

  • Hoitamattomana Cushingin oireyhtymään liittyy lisääntynyt kuolleisuus ja merkittävää sairastuvuutta (esim. sydän- ja verisuonisairauksien lisääntyminen, immunosuppressio, osteoporoosi sekä psyykkiset ja kognitiiviset ongelmat).
  • Hoito on iatrogeenista hyperkortisolismia lukuun ottamatta yleensä kirurginen. Myös sädehoitoa käytetään. Hoidon tavoitteena on hyperkortisolismin poistaminen ja normaalin hypotalamus-aivolisäke-lisämunuaisakselin toiminnan palauttaminen.
  • Onnistuneen leikkauksen jälkeen tarvitaan (usein ohimenevästi) hydrokortisonihoitoa aivolisäke-lisämunuaisakselin toipuessa hyperkortisolismin aiheuttamasta lamasta. Ks. farmakologinen glukokortikoidihoito «Farmakologinen glukokortikoidihoito»4.
  • Ellei hyperkortisolismi korjaudu leikkauksella tai sädehoidolla, lääkehoitona voidaan käyttää lisämunuaisen steroidogeneesin estäjiä, dopamiiniagonisteja, somatostatiinireseptorin agonisteja tai glukokortikoidireseptorin antagonistia. Harvoin joudutaan poistamaan molemmat lisämunuaiset.
  • Onnistuneenkin hoidon jälkeen toipuminen saattaa kestää kuukausia, jopa vuosia. Komplikaatiot, kuten kardiovaskulaariset riskitekijät ja osteoporoosi, vaativat seurantaa.

Kirjallisuutta

  1. Braun LT, Vogel F, Zopp S ym. Whom Should We Screen for Cushing Syndrome? The Endocrine Society Practice Guideline Recommendations 2008 Revisited. J Clin Endocrinol Metab 2022;107(9):e3723-e3730. «PMID: 35730067»PubMed