Takaisin Tulosta

Osteoporoosi

Lääkärin käsikirja
20.1.2026 • Viimeisin muutos 20.1.2026
Anna-Mari Koski

Keskeistä

  • Luun kunnosta tulee huolehtia läpi elämän.
  • Ennen murtumaa osteoporoosin diagnoosi on mahdollista tehdä ainoastaan luuntiheysmittauksella.
  • Jos potilaalla on luuta haittaavia sairauksia tai lääkkeitä, murtumariski tulee arvioida ja tarvittaessa aloittaa luulääkehoito. Samoin toimitaan pienienergiaisen murtuman yhteydessä.
  • Murtumariskin arvioinnissa käytetään apuna aiempien murtumien määrää, laatua ja tuoreutta, luuntiheyttä, murtumariskilaskuria ja muita murtuman riskitekijöitä.
  • Jokaisen murtumia hoitavan yksikön tulisi järjestää osteoporoosin seulonta uuden murtuman ehkäisemiseksi esim. kustannusvaikuttavalla murtumahoitajamallilla.

Määritelmät

  • Osteoporoosissa luun lujuus on heikentynyt niin, että murtumariski on suurentunut. Luun lujuuteen vaikuttavat sekä luun määrä että sen laatu.
  • Tiheysosteoporoosi on kyseessä silloin, kun potilaan luuntiheys on pienentynyt osteoporoottiselle tasolle (T-luku ≤ –2.5), mutta hänellä ei ole ollut luunmurtumaa.
  • Pienienergiaisen murtuman aiheuttaa energiamäärä, joka vastaa kaatumista samalla tasolla tai putoamista alle metrin korkeudelta.

Diagnoosi

  • Osteoporoosin diagnoosi tehdään luuntiheysmittauksella. Joissakin tapauksissa hoito voidaan aloittaa ilman luuntiheysmittausta.
  • Osteoporoosissa luuntiheys on vähintään 2.5 keskihajontaa 20–40-vuotiaiden naisten keskimääräisen luuntiheyden alapuolella (T-luku ≤ –2.5). Diagnoosi tehdään pienimmän T-luvun mukaan joko lannerangasta (L1–L4 tai L2–L4) tai reisiluun yläosasta (femoral neck tai total femur).
  • Osteopeniasta on kysymys, kun luuntiheys on 1–2.5 SD em. keskiarvoa pienempi (–2.5 < T-luku < –1).

Murtumariskin määrittäminen

  • Luuntiheysmittauksen lisäksi murtumariskiä voidaan arvioida kliinisten riskitekijöiden avulla. Tässä apuvälineenä toimii murtumariskilaskuri FRAX «https://www.fraxplus.org/fi/calculation-tool?country=22»1.
    • FRAX laskee riskitekijöiden perusteella murtuman todennäköisyyden 10 v:n ajalle.
  • FRAX on päivittymässä FRAXplus®-versioon.
    • Siirtymävaiheessa murtumariskiprosentit lasketaan edelleen em. FRAX-linkistä löytyvällä laskentatyökalulla, mutta lääkehoidon suositusta varten tulokset siirretään National Osteoporosis Guideline Group UK (NOGG) -sivustolle manuaalisesti tämän linkin kautta: «https://www.nogg.org.uk/manual-data-entry»2.

Etiologia ja erotusdiagnoosi

Taulukko 1. Sekundaarisen osteoporoosin riskitekijöitä. Lähde: Käypä hoito -suositus Osteoporoosi 2025 (muokattu) «Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalain»1
Lääkkeet
  1. Glukokortikoidit
  2. Hepariini
  3. Epilepsialääkkeet
  4. Kalsineuriinin estäjät
  5. GnRH-agonistit
  6. Aromataasin estäjät
Endokrinologiset sairaudet
  1. Hypogonadismi
  2. Hyperkortisolismi
  3. Hypertyreoosi
  4. Kasvuhormonivaje
  5. Diabetes
  6. Primaarinen hyperparatyreoosi
Neuromuskulaariset sairaudet
  1. CP-oireyhtymä
  2. Duchennen lihasdystrofia ja spinaalinen muskulaarinen atrofia (SMA)
Hematologiset sairaudet
  1. Leukemia
  2. Talassemia
  3. Myelooma
  4. Kantasolusiirto
Suolistosairaudet ja syömishäiriöt
  1. Keliakia
  2. Tulehdukselliset suolistosairaudet
  3. Syömishäiriöt
  4. Vajaaravitsemus
  5. Lyhytsuolioireyhtymä
  6. Vatsalaukun poiston jälkitila
Muut pitkäaikaissairaudet
  1. Munuaisten tai maksan vajaatoiminta
  2. Reumasairaudet
  3. Kystinen fibroosi
  4. Syanoottiset sydänviat
  5. Aineenvaihduntasairaudet
Elinsiirto

Osteoporoosin hoito

Perushoito evd

  • Liikunta, riittävä kalsiumin ja D-vitamiinin saanti, tupakoinnin lopettaminen ja kaatumisen ehkäisy
  • Luuliikunnan tavoitteet ja soveltuvat liikuntamuodot löytyvät osteoporoosin Käypä hoito -suosituksen taulukosta «Osteoporoosi»1.
  • Kalsiumin saanti ensisijaisesti ravinnosta: 2 dl maitoa sisältää n. 250 mg, pieni juustoviipale (5 g) n. 50 mg kalsiumia. Muusta kuin maitotuotteista saadaan keskimäärin 300 mg kalsiumia/vrk. Kalsiumin saantia ravinnosta voi arvioida kalsiumlaskurilla «Kalsiumin saannin pika-arviointi»1. Tavoite on 1 000–1 500 mg/vrk.
  • D-vitamiinin tarve on vaihteleva. S-25-OH-D-vitamiinipitoisuuden tavoite osteoporoosipotilailla on 75–120 nmol/l. Yli 75-vuotiaille suositellaan vähintään 20 μg/vrk, maksimiannos 100 μg/vrk.
  • Erityisesti ikäihmisillä on huomioitava myös riittävä proteiinin saanti.

Lääkehoito evd

Tavoitteet

  • Osteoporoosin hoidon tavoitteena on estää murtumia, erityisesti nikama- ja lonkkamurtumia.

Lääkehoidon aiheet

  1. Sairastettu pienienergiainen nikama- tai lonkkamurtuma
    • Luun tiheysmittausta suositellaan, mutta lääkehoito voidaan aloittaa ilman tiheysmittausta, kunhan syövän aiheuttama patologinen murtuma ja muut sekundaarisen osteoporoosin syyt on suljettu pois.
    • Nikamamurtuman osalta radiologisen löydöksen tulee olla kohtalainen tai vaikea (Genant 2–3). Kohtalaisen tai vaikean (Genant 2–3) nikamamurtuman tuoreudella ei ole vaikutusta hoitopäätöksen tekoon. Lievemmissä nikamamurtumissa potilaan oireiston ja kliinisen tutkimuksen tulee viitata tuoreeseen nikamamurtumaan (ks. kaavakuvat «Kaavakuva nikamamurtuman vaikeusasteesta Genant-luokituksen mukaisesti»1).
    • Luuntiheysmittaus on erityisen suositeltava, jos eliniän ennuste on yli 5 v.
  2. Muu pienienergiainen murtuma (esim. ranne, olkavarsi)
    • Osteoporoosi varmistetaan tiheysmittauksella ennen hoidon aloittamista.
    • Jos luuntiheysmittauksessa todetaan osteopenia: ks. kohta 4.
    • Jos luuntiheysmittausta ei ole saatavissa: ks. kohta 5.
  3. Luuntiheysmittauksessa todettu osteoporoosi (T-luku ≤ –2.5 SD)
    • Huomioidaan potilaan kokonaistilanne ja murtumariski.
  4. Luuntiheysmittauksessa todettu osteopenia (–2.5 SD < T-luku < –1 SD) potilaalla, jolla on runsaasti kliinisiä murtuman riskitekijöitä. Murtumariskiä kannattaa arvioida esim. FRAX-riskilaskurilla «https://www.fraxplus.org/fi/calculation-tool?country=22»1. Suuren murtumariskin potilailla voidaan harkita lääkehoitoa. Lääkehoidon arvioinnissa on mahdollista käyttää apuna FRAX-riskilaskuriin sisältyvää NOGG-ohjeistoa (ks. Murtumariskin määrittäminen «»1).
  5. Jos potilaan murtumariski on suuri mutta luuntiheysmittauksen toteutus on hankalaa, voidaan lääkehoito katsoa aiheelliseksi, jos FRAX-riskilaskuriin yhdistetty NOGG-ohjeisto sitä suosittaa (ks. Murtumariskin määrittäminen «»1).
  6. Glukokortikoidihoitoa saavat potilaat
    • Ks. alempana Glukokortikoidihoidon aiheuttaman osteoporoosin hoito «»2.

Lääkehoidon toteuttaminen

  • Kaikki Suomessa hyväksytyt osteoporoosilääkkeet estävät ainakin osan murtumista.
  • Lääkehoidon vaihtoehdot
  • Estrogeeni ja testosteroni korjaavat niiden vajeen aiheuttamia luuongelmia.
  • Ks. lääkehoidon valinta tarkemmin: Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»1.
  • Erittäin vaikeassa osteoporoosissa, erityisesti lonkka- ja nikamamurtumien yhteydessä, suositellaan mahdollisuuksien mukaan lääkehoidon aloitusta anabolisella luulääkkeellä (teriparatidi, romosotsumabi).

Bisfosfonaatit evd

  • Estävät osteoklastien toimintaa ja vähentävät niiden määrää. Myös osteoblastien toiminta estyy.
  • Tärkeimpiä haittavaikutuksia ovat ruoansulatuskanavan oireet. Leukaluun kuolio ja epätyypillinen reisiluun murtuma ovat harvinaisia haittoja.
  • Vasta-aiheet: hypokalsemia, ruokatorven poikkeavuudet, kyvyttömyys olla pystyasennossa ≥ 30 min. Lääkeryhmää ei suositella, jos potilaalla on vaikea munuaisten vajaatoiminta (eGFR < 30–35 ml/min) tai hän on raskaana tai imettää.
  • Hampaiden säännöllinen tarkastus ja asianmukainen ehkäisevä hammashoito on suositeltavaa bisfosfonaattihoidon yhteydessä. Luulääkehoito aloitetaan indikaation mukaisesti heti ja potilas ohjataan samalla alueellisen käytännön mukaisesti hammastarkastukseen.
  • Suoneen annosteltavaa tsoledronaattia voidaan käyttää, jos suun kautta otettavat lääkkeet eivät sovellu, niiden imeytyminen on heikentynyt tai hoitomyöntyvyys on huono. Infuusioon voi liittyä haittavaikutuksena kuumereaktio, flunssan kaltainen oireisto, lihas- ja nivelkipuja sekä päänsärkyä, jotka lievittyvät parasetamolilla tai tulehduskipulääkkeellä. Infuusion yhteydessä on varmistettava riittävä nesteytys ja kalsiumin ja D-vitamiinin saanti.
  • Hoitoaika
    • 3–5 v, minkä jälkeen luuntiheysmittaus ja uusi murtumariskin arvio. Harkitaan 1–2 v:n lääketaukoa. Mahdollisen lääketauon jälkeen uusi luuntiheysmittaus.
    • Jos murtumariski on 3–5 v:n hoidon jälkeen edelleen suuri, hoitoa jatketaan tai tehostetaan vaihtamalla toiseen valmisteeseen.
    • Erityistapauksissa bisfosfonaattihoito voi kestää 10 v (nikamamurtuman esto).

Denosumabi

  • Estää osteoklastien toimintaa ja lyhentää niiden elinikää (RANK-ligandiin sitoutuva monoklonaalinen vasta-aine).
  • Tärkeimmät haittavaikutukset: hypokalsemia, atyyppinen reisiluun murtuma, leukaluun kuolio
  • Hampaiden säännöllinen tarkastus ja asianmukainen ehkäisevä hammashoito on suositeltavaa denosumabihoidon yhteydessä. Luulääkehoito aloitetaan indikaation mukaisesti heti ja potilas ohjataan samalla alueellisen käytännön mukaisesti hammastarkastukseen.
  • Vasta-aiheet: hypokalsemia. Valmistetta ei suositella, jos potilas on raskaana tai hän imettää.
  • Ei käyttöaikarajoitusta; hoidon kesto arvioidaan yksilöllisesti. Useimmiten ensimmäisen hoitojakson kesto on 3–5 v.
  • Denosumabin lopettamiseen liittyy osteoklastien voimakkaasta aktivoitumisesta johtuva rebound-ilmiö.
    • Tämän takia suositellaan aina jatkohoidoksi 1–2 v:n bisfosfonaattihoitoa denosumabia lopetettaessa.
    • Jos denosumabihoito on kestänyt vähintään 2.5 v tai potilaalla on muuten suuri murtumariski, suositellaan käytettäväksi tsoledronaattia.

Teriparatidi evd

  • Teriparatidi on lisäkilpirauhashormonin analogi, anabolinen luulääke, joka stimuloi osteoblastien toimintaa.
  • Korvattavuus vaatii erikoislääkärin B-lausunnon (yleislääketieteen erikoislääkäri ei vielä sisälly tähän) «https://www.kela.fi/laake318»3.
  • Hoidon kesto 24 kk
  • Tärkeimmät haittavaikutukset: pahoinvointi, raajan kipu, huimaus, hyperkalsemia
  • Vasta-aiheet: hyperkalsemia, selittämätön AFOS-pitoisuuden suureneminen, luuston aineenvaihduntasairaus (kuten hyperparatyreoosi ja Pagetin luutauti) tai pahanlaatuinen luuston kasvain, luuston sädehoito, vaikea munuaisten toiminta (GFR < 30 ml/min), raskaus ja imetys

Romosotsumabi

  • Romosotsumabi on humanisoitu IgG2-luokan sklerostiini-vasta-aine. Sklerostiini estää osteoblastien toimintaa.
  • Romosotsumabi lisää luun muodostumista (anabolinen vaikutus) lisäämällä osteoblastien määrää ja aktiivisuutta ja estää samanaikaisesti luun hajoamista (antiresorptiivinen vaikutus) vähentämällä osteoklastien toimintaa.
  • Romosotsumabi on indisoitu postmenopausaalisilla naisilla, joilla on suuri luunmurtumariski.
  • Romosotsumabi estää murtumia paremmin kuin alendronaatti ja lisää luuntiheyttä enemmän kuin teriparatidi.
  • Peruskorvausoikeus vaatii Kelan B-lausunnon erikoissairaanhoidon osteoporoosia hoitavasta yksiköstä tai osteoporoosia hoitavalta erikoislääkäriltä sisältäen myös yleislääketieteen erikoislääkärin «https://www.kela.fi/laake3079»4.
  • Romosotsumabi annostellaan kahtena 105 mg:n injektiona (yhteensä 210 mg) ihon alle kerran kk:ssa. Hoidon kesto on 1 vuosi.
  • Tärkein haittavaikutus: hypokalsemia. Osassa tutkimuksista on havaittu merkkejä sydäninfarktien ja aivohalvausten määrän lisääntymisestä romosotsumabi-hoidon aikana. Tätä seurataan. Myös atyyppistä reisiluun murtumaa ja leukaluun osteonekroosia on harvinaisina kuvattu.
  • Hampaiden säännöllinen tarkastus ja asianmukainen ehkäisevä hammashoito on suositeltavaa romosotsumabihoidon yhteydessä. Luulääkehoito aloitetaan indikaation mukaisesti heti ja potilas ohjataan samalla alueellisen käytännön mukaisesti hammastarkastukseen.
  • Vasta-aiheet: hypokalsemia, yliherkkyys vaikuttavalle aineelle, sairastettu sydäninfarkti tai aivohalvaus

Hoidon seuranta ja kesto

  • Osteoporoosia sairastavalle laaditaan hoitosuunnitelma yhdessä hänen kanssaan.
  • Usein vuosia kestävä hoito edellyttää potilaan motivoimista hoitoon ja mahdollisten lääkehoidon haittavaikutusten ja kehittyvien päätetapahtumien (murtumat) seurantaa. Lääkehoidon tehoa voidaan seurata n. 2–3 v:n välein luuntiheysmittauksella.
  • Lääkehoidon kesto on yksilöllinen ja määräytyy kliinisten parametrien ja valitun lääkkeen mukaan (ks. yllä).

Glukokortikoidihoidon aiheuttama osteoporoosi evd

  • Systeemiseen glukokortikoidihoitoon liittyy merkittävä luuntiheyden lasku ja murtumariskin suureneminen. Luuston perushoitoa (ks. yllä «»3) tulee tehostaa aina glukokortikoidihoitoa aloitettaessa.
  • Spesifistä luulääkitystä harkitaan, kun glukokortikoidihoidon suunniteltu kesto on vähintään 3 kk ja prednisoloniannos vähintään 2.5 mg/vrk. Ks. Käypä hoito -suosituksen hoitokaavio «Glukokortikoidihoidon aiheuttaman osteoporoosin hoitokaavio»2.
    • Luulääke aloitetaan yli 40-vuotiailla, jos murtumariski on suuri esim. FRAX-riskilaskurilla (ks. Murtumariskin määrittäminen «»1) arvioituna ja laskurin NOGG-ohjeistus suosittaa lääkehoitoa. Suurta murtumariskiä kuvaa lisäksi osteoporoositasoinen luuntiheys. Tietyillä potilasryhmillä murtumariski glukokortikoidihoidon yhteydessä on niin suuri, että luulääkehoitoa on syytä harkita, vaikka näitä lisätutkimuksia (DXA, FRAX) ei olisikaan mahdollista tehdä. Tällaisia ryhmiä ovat
      • vähintään 70-vuotiaat
      • pienienergiaisen vamman aiheuttaman murtuman aikuisiällä sairastaneet
      • potilaat, joiden glukokortikoidiannos on vähintään 7.5 mg prednisolonia/vrk.
    • Alle 40-vuotiailla FRAXia ei voi käyttää murtumariskin ja lääkehoidon tarpeen arviointiin. Tässä ryhmässä murtumariskiä arvioidaan aiemman murtuman, luuntiheyden ja kliinisten parametrien perusteella.
  • Murtumariski on jo lyhyemmälläkin glukokortikoidihoidolla suuri, jos potilaalla on runsaasti muita riskitekijöitä.
  • Potilailla, joilla murtumariski on suurentunut, tulee aloittaa luuta suojaava hoito samalla, kun glukokortikoidihoito aloitetaan. Hoito lopetetaan, kun glukokortikoidihoito loppuu, jos murtumariski ei muista seikoista johtuen ole suuri.

Gerasteniapotilaiden osteoporoosi

  • Gerastenian arviointiin on olemassa lukuisia mittareita, kuten Clinical Frailty Scale (CFS); ks. Duodecim-lehden artikkeli «Vanhuksen toimintakyvyn arviointi akuuttisairaanhoidossa (17/2019)»2, kuva 2.
  • Osteoporoosin lääkehoidosta tällä potilasryhmällä ei ole luotettavaa tutkimusnäyttöä, koska iäkkäimmät, monisairaat ja toimintakyvyltään heikentyneet ja gerasteeniset potilaat on yleensä suljettu pois hoitotutkimuksista.
  • Gerasteenisilla potilailla on tärkeää turvata riittävä kalsiumin, D-vitamiinin ja proteiinien saanti sekä huolehtia monitekijäisestä kaatumisriskien pienentämisestä. Painon lasku tulee pysäyttää. Osteoporoosilääkkeen aloituspäätös tulisi tehdä siten, että todennäköiset hyödyt toimintakyvyn ja elämänlaadun säilymisen kannalta ovat haittoja suuremmat.

Lasten osteoporoosi

  • Ks. Käypä hoito -suositus Osteoporoosi «Osteoporoosi»1.
  • Lapsilla käytetään luuntiheysmittauksessa T-luvun sijasta Z-lukua.
  • Selkärangan kompressiomurtuma ilman suurienergiaista vammaa tai paikallista nikamapoikkeavuutta riittää lapsilla osteoporoosidiagnoosiin luuntiheysarvoista riippumatta.
  • Lähete erikoissairaanhoitoon ainakin, jos todetaan nikamamurtuma tai alle 10-vuotiaalla lapsella vähintään 2 tai korkeintaan 19-vuotiaalla vähintään 3 pitkien luiden murtumaa

Ks. myös Osteoporoosia sairastavan potilaan ohjaus vastaanotolla (Suomen Luustoliitto ry) «Osteoporoosia sairastavan potilaan ohjaus vastaanotolla»3

Kirjallisuutta

  1. Osteoporoosi. Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Endokrinologiyhdistyksen, Suomen Gynekologiyhdistyksen ja Suomen Geriatrit ry:n asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2025 (viitattu 16.12.2025). Saatavilla internetissä: «https://www.kaypahoito.fi/hoi24065»5.
  2. Walker MD, Shane E. Postmenopausal Osteoporosis. N Engl J Med 2023;389(21):1979-1991 «PMID: 37991856»PubMed
  3. Humphrey MB, Russell L, Danila MI, ym. 2022 American College of Rheumatology Guideline for the Prevention and Treatment of Glucocorticoid-Induced Osteoporosis. Arthritis Rheumatol 2023;75(12):2088-2102 «PMID: 37845798»PubMed