Takaisin Tulosta

Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)

Lääkärin käsikirja
24.4.2025 • Päivitetty kokonaisuudessaan
Aulikki Lano ja Helena Pihko

Keskeistä

  • Kehityksellinen koordinaatiohäiriö (Developmental Coordination Disorder, DCD) on keskushermoston kehityksellinen häiriö, joka ilmenee huomattavana vaikeutena oppia sensomotorisia ja/tai koordinaatiota vaativia arjen taitoja, ja taidot jäävät viiveisiksi. Lisäksi liikkeet ovat laadullisesti puutteellisia.
  • Tavallista on epäsuhta lapsen kehityksen osa-alueiden välillä siten, että liikunnalliset taidot ovat huomattavasti muita taitoja heikommat.
  • Sensomotoriikan vaikeuksien takia lapsen selviytyminen päivittäisistä toiminnoista ja osallistuminen vapaa-ajan toimintoihin on vaikeutunut.
  • DCD:n oirekuva vaihtelee ja on monimuotoinen: osalla vaikeudet rajoittuvat pelkästään motoristen taitojen oppimiseen, osalla on ongelmia myös kielellisessä kehityksessä, kouluopinnoissa, tarkkaavuudessa tai vuorovaikutuksessa.
  • Vanhemmat, päivähoidon henkilökunta tai opettajat kiinnittävät yleensä ensimmäiseksi huomiota lapsen vaikeuksiin. Lääkärin tehtävänä on poissulkea oireiden takana mahdollisesti oleva sairaus (esim. lievä CP-vamma tai neuromuskulaarisairaus) tai muu laaja-alaisempi kehityksen ongelma.
  • Tukitoimet on tärkeää aloittaa varhain. Niiden onnistumisen kannalta on hyvä ottaa huomioon motoristen vaikeuksien lisäksi lapsen kokonaistilanne. Onnistuneet tukitoimet auttavat lasta suoriutumaan arjessa ja tukevat terveen itsetunnon kehittymistä.
  • Tukitoimet ja kuntoutus suunnitellaan ja toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä pääosin perusterveydenhuollossa.

Yleistä

  • Motorisesti normaalisti kehittyvän lapsen yleensä hallitsemia taitoja eri ikävaiheissa
    • Lapsi oppii kävelemään itsenäisesti 1.5 ikävuoteen mennessä.
    • 2-vuotias osaa ottaa juoksuaskeleita, käyttää painonsiirtoa potkaistessaan palloa ja rakentaa muutaman palikan tornin.
    • 3-vuotias hyppää tasajalkaa, osaa nousta varpailleen, laittaa duplo-palikoita yhteen ja piirtää jäljitellen viivoja ja ympyrämuotoa.
    • 4-vuotias osaa kävellä varpaillaan ja muutaman askeleen viivaa pitkin, seisoa hetken yhdellä jalalla ja kulkea portaissa vuoroaskelin. Isojen helmien pujottelu lankaan onnistuu.
    • 5-vuotias osaa hyppiä yhdellä jalalla ja kävellä tarkasti viivaa pitkin. Vaatteiden napitus ja ympyrän ja ristin piirtäminen mallin mukaan onnistuvat.
    • Esikouluvaiheesta eteenpäin lapset osaavat ajaa kaksipyöräisellä, hiihtää, luistella ja pelata pallopelejä, jos heillä on ollut mahdollisuus harjoitella em. taitoja.

Esiintyvyys

  • DCD:n esiintyvyydeksi arvioidaan 5–6 % kouluikäisistä lapsista. Se on yleisempi pojilla.
  • Keskosuuteen liittyy suurentunut DCD:n riski.

Etiologia

  • DCD:n etiologia on monimuotoinen (geneettisiä ja ympäristötekijöitä).
  • Tarkkaa mekanismia ei tunneta, mutta tiedetään, että liikkuminen ja koordinaatio ovat usean eri elimistön järjestelmän onnistuneen yhteistyön tulos.
    • Aivot saavat jatkuvasti sensorista informaatiota kosketuksen, näön, kuulon, tasapainoaistin ja asentotunnon välityksellä. Eri kanavien kautta tulevan informaation perusteella (kognitiivinen säätely) lapsen pitää pystyä suorittamaan kulloiseenkin tilanteeseen sopiva liike.
    • Monimutkaisemmat liikesarjat edellyttävät mielikuvamallin muodostamista siitä, miten liikkeet koordinoidaan keskenään.
    • Viimeiseksi lapsen pitää pystyä arvioimaan, millaista voimaa tarvitaan ja miten liike suunnataan.

Oireet

  • DCD:n ydinoireita ovat vaikeus oppia uusia karkea- ja/tai hienomotorisia taitoja ensimmäisistä ikävuosista alkaen sekä koordinoitujen liikkeiden laadulliset ongelmat.
  • Usein vanhemmat kuvaavat lapsia kömpelöiksi, kun nämä eivät opi yksinkertaisia motorisia taitoja, kuten kulkemaan alas portaita tai hyppimään sujuvasti.
  • Tyypillistä on myös vaikeus käyttää, soveltaa tai siirtää jo opittuja taitoja muuttuneissa tai uusissa tilanteissa.
  • DCD:n kanssa samanaikaisesti esiintyy usein muita kehityksellisiä, käyttäytymisen ja tunne-elämän häiriöitä; ks. Samanaikaishäiriöt ja seurannaisvaikutukset «»1.
  • Kliininen oirekuva vaihtelee lapsen iän, sensomotoriikan vaikeuksien painottumisen (hienomotoriikka/karkeamotoriikka/tasapaino) ja vaikeusasteen sekä samanaikaishäiriöiden osalta (ks. tarkemmin Käypä hoito -suositus «https://www.kaypahoito.fi/hoi50132#s9»1).
  • Ensimmäisinä ikävuosina oireet saattavat ilmetä normaalien kehitysvaiheiden viivästymisenä tai vaikeutena vaativampien taitojen oppimisessa (esim. hyppääminen, kiipeäminen, yhdellä jalalla seisominen, napittaminen, veitsen ja haarukan käyttö, piirtäminen).
  • Vaikeudet voivat näkyä myös tasapainovaikeutena käännöksissä tai portaissa askeltaessa, kompurointina, törmäilynä esineisiin, juoksun ja hyppyjen joustamattomuutena tai voiman säätelyn vaikeuksina ja tavaroiden pudotteluna. Kätisyys saattaa vakiintua viiveisesti (yli 4-vuotiaana) tai jäädä vakiintumatta.

Samanaikaishäiriöt ja seurannaisvaikutukset

  • DCD on yleinen lapsilla, joilla on puheen tuoton häiriö, ja jopa puolella lapsista, joilla on todettu DCD, on myös ADHD tai autismikirjon häiriö.
  • Kouluiässä lukemisen, kirjoittamisen ja etenkin matematiikan erityisvaikeudet ovat yleisiä ja heikentävät koulumenestystä.
  • Neuropsykologisissa tutkimuksissa on todettu heikkoutta toiminnanohjauksen ja näönvaraisen hahmottamisen osa-alueilla.
  • Erityistä huomiota on kiinnitettävä lasten ja nuorten sosiaaliseen ja tunne-elämän kehitykseen, sillä DCD:n on todettu lisäävän mielialaoireilua.
  • Vaikeuksista johtuen lapset tai nuoret herkästi välttelevät liikuntalajeja, etenkin joukkueurheilulajeja, mikä voi johtaa lihaskunnon heikentymisen lisäksi itsetunto-ongelmiin, vaikeuksiin kaverisuhteissa, ylipainoon ja suurentuneeseen syrjäytymisen riskiin. Ahdistuneisuus ja käytösongelmat on usein tulkittu seuraukseksi pitkään jatkuneista päivittäisistä negatiivisista ja huonommuuden kokemuksista.
  • DCD:hen liittyy myös kiusaamista ja kiusatuksi joutumista.
  • Yli puolella DCD-diagnoosin saaneista lapsista vaikeudet jatkuvat nuoruuteen ja aikuisikään.

Diagnostiikka

  • Kesällä 2024 julkaistu DCD:n Käypä hoito -suositus (ks. «Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)»1) ohjaa käyttämään DCD:n diagnostiikassa ICD-11-tautiluokituksen mukaisia diagnoosikriteereitä, mutta kirjaamaan ICD-10-koodin F82, kunnes ICD-11-tautiluokitus saadaan käyttöön.
  • DCD:n diagnoosi perustuu diagnoosikriteereihin, joihin sisältyvät
    1. sensomotoriikan laadulliset poikkeavuudet
    2. sensomotoristen taitojen huomattava viive suhteessa ikäodotuksiin
    3. toimintakyvyn merkittävät rajoitteet päivittäisiin toimintoihin, koulunkäyntiin ja vapaa-ajan liikunnallisiin aktiviteetteihin liittyen
    4. oireiden alku varhaislapsuudessa ja
    5. muiden sensomotorisia vaikeuksia aiheuttavien neurologisten ja somaattisten sairauksien tai älyllisen kehitysvammaisuuden sulkeutuminen pois lääketieteellisessä tutkimuksessa.
  • Kaikkien kriteereiden tulee täyttyä DCD-diagnoosin asettamiseksi.
  • Diagnoosi voidaan asettaa 5 v:n iästä alkaen.
  • On kuitenkin tärkeää, että lapset, jotka 4-vuotisneuvolatarkastuksessa eivät toistuvasti suoriudu karkeamotoriikkaa ja/tai silmän ja käden yhteistyötä mittaavista LENE-testin osa-alueista (arvo 2 = selvä viive/poikkeavuus; ks. «Neljän vuoden ikäisen lapsen laaja terveystarkastus»2) ohjataan fysio- ja/tai toimintaterapeutin arvioon ja tarvittaessa tukitoimien harkintaan ja seurantaan.

Sensomotoriikan havainnointi ja taitotason testaus

  • DCD:tä diagnosoitaessa tarvitaan sekä lääkärin että fysio- ja/tai toimintaterapeutin arviot.
  • Huomioitavia laadullisia poikkeavuuksia ovat mm. liikkeiden hitaus, sujumattomuus ja epätarkkuus, liikkeiden jäljittelyn, ennakoinnin ja ajoittamisen (praksian) tai kehon keskilinjan ylittämisen vaikeudet, hyppyjen ja juoksun joustamattomuus tai hienomotoriikan vaikeudet sekä neurologiset löydökset, kuten poikkeava kehon asento, lihasjänteys, koordinaatio tai tasapainon hallinta, voiman säätelyn puutteellisuus, puolioireet tai runsaana ilmenevät assosiatiiviset ja peililiikkeet.
  • DCD-diagnoosi edellyttää standardoidun testin käyttöä motoristen taitojen arvioimiseen.
  • Fysio- ja toimintaterapeuttien käyttämiä testejä ovat Movement-ABC-testi (MABC-2/MABC-3) ja Bruininks–Oseretsky-testi (BOT-2/BOT-3).
  • DCD-diagnoosin raja-arvoksi on sovittu ≤ 15 persentiilin / ≤ –1 SD:n testisuoriutuminen. Vaikeaan DCD:hen viittaa testisuoriutuminen ≤ 5 persentiiliä / ≤ –2 SD.
  • DCD-diagnoosiin vaaditaan sekä raja-arvon alittava testisuoriutuminen että vähintään 2 sensomotoriikan laadullista poikkeavuutta (ks. edellä).
  • Sensomotorisen suoriutumisen arvioinnissa on Suomessa käytössä myös muita testejä, kuten M-FUN (Miller Function and Participation Scales), SIPT (Sensory Integration and Praxis Test) ja VMI Beery (Beery–Buktenica Developmental Test of Visual-Motor Integration with Supplemental Developmental Tests of Visual Perception and Motor Coordination), joita voidaan käyttää laadullisten vaikeuksien arviointiin ja kuntoutuksen sisällön suunnittelemiseen.
  • Samoja testejä voidaan käyttää myös kuntoutuksen seurannassa.

Arjen toimintakyvyn arviointi

  • Lapsen tai nuoren toimintakykyä arjessa ja osallistumisen merkittäviä rajoitteita voidaan kuvata ICF-toimintakykyluokituksen avulla.
  • Toimintakykyä arvioitaessa selvitetään, mitkä arjen toiminnat kotona, varhaiskasvatuksessa tai koulussa tuottavat lapselle vaikeuksia ja missä määrin vaikeudet estävät lasta tai nuorta osallistumasta iänmukaisiin toimintoihin.
  • Vastaavien vaikeuksien esiintyminen muilla perheenjäsenillä tai lähisuvussa voi antaa hyödyllistä lisätietoa ongelmien kehittymisestä iän kuluessa.
  • Varhaiskasvatuksen tai koulun palautteet kertovat lapsen edistymisestä ikätovereihin verrattuna sekä selviytymisestä ja osallistumisesta ryhmässä.
  • Strukturoituja kyselylomakkeita voidaan käyttää vanhempien ja lapsen tai nuoren haastattelun lisäksi (ks. Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö, DCD: Käypä hoito -suositus 2024; toimintakykyä kartoittavia kyselyitä «https://www.terveysportti.fi/apps/dna/ltk/article/hoi50132/search/dcd#s11»2).
  • Laajemmin tietoa lapsen tilanteesta voi saada kartoittavilla kyselyillä, kuten Viivi «https://www.5-15.org/download»3 ja SDQ «https://sdqinfo.org/py/sdqinfo/b3.py?language=Finnish»4.

Lääketieteellinen tutkimus

  • Lääkärin suorittaman kliinisen tutkimuksen tavoitteena on sensomotoristen vaikeuksien selvittely ja muiden sairauksien poissulku sekä mahdollisten samanaikaishäiriöiden tunnistaminen.
  • Neurologisessa tutkimuksessa huomioidaan erityisesti karkea- ja hienomotoristen liikkeiden sujuvuus, tarkkuus ja voiman käyttö, kätisyyden vakiintuminen, koordinaatio ja tasapainon hallinta, asento ja lihasjänteys, jännevenytysheijasteet, puolierot, näkö ja karsastus, kuulo sekä assosiatiiviset ja peililiikkeet.
  • Somaattisessa tutkimuksessa huomioidaan lapsen tai nuoren kasvu, mahdolliset dysmorfiset piirteet ja ihomuutokset. Myös tuki- ja liikuntaelinten poikkeavuudet, reuma, hypotyreoosi ja lihavuus voivat heijastua sensomotoriseen suoriutumiseen.
  • Samanaikaishäiriöiden diagnosointi vaatii kunkin häiriön diagnoosikriteeriperustaiset tutkimukset, joten selvittelyssä tarvitaan usein moniammatillisen työryhmän tutkimuksia (esim. puheterapeutti, psykologi). Erillinen diagnoosi asetetaan, jos kriteerit täyttyvät.

Erotusdiagnostiikka

  • Erotusdiagnostisista sairauksista tai vammoista tavallisimpia ovat liikuntavammat, neuromuskulaarisairaudet, neurokutaaniset ja geneettiset oireyhtymät (esim. neurofibromatoosi «Neurofibromatoosi tyyppi 1 (NF1) (Orphanet)»3, tuberoosiskleroosi «Tuberoosiskleroosi (Orphanet)»4), aistivammat sekä tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja kehitysvammaisuus.
  • CP-vammalle ovat tyypillisiä toiminnassa kohoava lihasjänteys ja spastisiteetti, vilkastuneet jännevenytysheijasteet ja positiivinen Babinski.
  • Ataktisessa CP-oireyhtymässä tasapainon hallinnan ja liikkeen kohdentamisen vaikeudet korostuvat, ja lapsella on usein intentiovapinaa ja nystagmusta.
  • DCD:ssä tasapainovaikeudet ovat tavallisia, mutta muita em. löydöksiä ei todeta.
  • Neuromuskulaarisairauksille ovat tyypillisiä lihasheikkous ja vaimeat tai puuttuvat jännevenytysheijasteet.
  • Lapset, joilla todetaan DCD, voivat olla hypotonisia, mutta lihasvoimat ja jännevenytysheijasteet ovat normaalit toisin kuin lihassairailla lapsilla.
  • Neuromuskulaarisairauksien yhteydessä lihasheikkous saattaa näkyä lapsen noustessa makuuasennosta seisomaan, jolloin vartalolihasten heikkous saa lapsen kiipeämään ylös reisistä käsillä tukien.
  • Epäiltäessä neurologista tai somaattista sairautta lapsi tai nuori ohjataan tarvittaessa tutkimuksiin erikoissairaanhoitoon, missä tarpeelliset lääketieteelliset tutkimukset tehdään yksilöllisen harkinnan mukaan.
  • Erikoissairaanhoidon tutkimuksia ovat esim. CK ja ENMG neuromuskulaarisairautta epäiltäessä tai aivojen magneettikuvaus CP-epäilyissä.
  • Aivojen kuvantaminen ei ole tarpeen DCD-diagnoosin asettamiseksi.

Kuntoutus

  • DCD-diagnoosin jälkeen hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa tarkennetaan moniammatillisessa työryhmässä.
  • Lääkinnällisen kuntoutuksen ja tukitoimien lähtökohtana ovat lapsen tai nuoren ja perheen yksilölliset tarpeet ja voimavarat.
  • Kuntoutumisen tavoitteena on puutteellisten taitojen vahvistaminen lapsen tai nuoren arkiympäristössä. Tavoitteet laaditaan aina yksilöllisesti lapsen tai nuoren ja hänen vanhempiensa kanssa.
  • Tiedollinen ohjaus ja neuvonta on keskeistä, sillä arkiympäristön tietoisuus kuntoutuksen tavoitteista ja niihin sitoutuminen on oleellinen osa kuntoutusta.
  • Kuntoutuksen interventiot jaotellaan ICF-toimintakykyluokituksen mukaisesti prosessisuuntautuneisiin (kehon toiminnot), tehtäväsuuntautuneisiin (suoritukset) ja osallistumista (osallistuminen) tukeviin interventioihin (ks. tarkemmin Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö, DCD: Käypä hoito -suositus 2024; Lääkinnällisen kuntoutuksen yleiset periaatteet «https://www.terveysportti.fi/apps/dna/ltk/article/hoi50132/search/dcd#s13»5)
  • Fyysistä kuntoa (lihasvoima ja aerobinen kestävyys) olisi tärkeää harjoittaa osana kuntoutusta.
  • Fysio- ja toimintaterapia voidaan toteuttaa yksilö- tai ryhmäterapiana.
  • Harrastuksiin ja omatoimiseen liikkumiseen ohjaaminen on tärkeää lapsen tai nuoren oman aktiivisuuden lisäämiseksi.
  • Samanaikaishäiriöiden osalta hoito toteutetaan häiriöiden tavanomaisten käytänteiden mukaisesti.

Hoidon porrastus ja seuranta

  • DCD:n diagnostiset tutkimukset ja hoito kuuluvat ensisijaisesti perusterveydenhuoltoon.
  • Vaikean DCD:n tutkimukset ja erotusdiagnostiikka sekä lääkinnällisen kuntoutuksen ja tukitoimien järjestäminen ja seuranta kuuluvat erikoissairaanhoitoon.
  • DCD:n hyvään hoitoon kuuluu, että kuntoutuksesta vastaava taho (perusterveydenhuolto tai erikoissairaanhoito) seuraa lapsen kehitystä ja päivittää kuntoutussuunnitelmaa niin kauan kuin se on tarpeen. Kuntoutussuunnitelma on hyvä liittää lapsen tai nuoren oppimisen tuen asiakirjoihin varhaiskasvatuksessa, esiopetuksessa ja koulussa.
  • Erityistä huomiota on kiinnitettävä tiedon siirtymiseen lapsen siirtyessä varhaiskasvatuksesta peruskouluun, alakoulusta yläkouluun tai peruskoulusta toisen asteen koulutukseen.
  • Nuori voi olla oikeutettu hakemaan toisen asteen opintoihin harkintaan perustuvan valinnan kautta.
  • Jos nuoren ja oppilashuollon yhteistyössä tekemä jatko-opintosuunnitelma vaatii, nuorelle laaditaan kouluterveydenhuollossa lääkärin lausunto. Lisäksi on selvitettävä, täyttyvätkö nuoren kuntoutusrahan kriteerit tai onko nuoren koulutusta mahdollista hakea ammatillisena kuntoutuksena.

Kirjallisuutta

  1. Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD). Käypä hoito -suositus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Lastenneurologisen Yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim, 2024 (viitattu 15.4.2025). Saatavilla internetissä: «Lasten ja nuorten kehityksellinen koordinaatiohäiriö (DCD)»1
  2. Subara-Zukic E, Cole MH, McGuckian TB, ym. Behavioral and Neuroimaging Research on Developmental Coordination Disorder (DCD): A Combined Systematic Review and Meta-Analysis of Recent Findings. Front Psychol 2022;13():809455 «PMID: 35153960»PubMed
  3. Van Dyck D, Baijot S, Aeby A, ym. Cognitive, perceptual, and motor profiles of school-aged children with developmental coordination disorder. Front Psychol 2022;13():860766 «PMID: 35992485»PubMed
  4. Smits-Engelsman B, Verbecque E. Pediatric care for children with developmental coordination disorder, can we do better? Biomed J 2022;45(2):250-264 «PMID: 34482014»PubMed
  5. Ip A, Mickelson ECR, Zwicker JG. Assessment, diagnosis, and management of developmental coordination disorder. Paediatr Child Health 2021;26(6):375-378 «PMID: 34552678»PubMed
  6. Blank R, Barnett AL, Cairney J, ym. International clinical practice recommendations on the definition, diagnosis, assessment, intervention, and psychosocial aspects of developmental coordination disorder. Dev Med Child Neurol 2019;61(3):242-285 «PMID: 30671947»PubMed